Tekstit

She is back

Kuva
Perjantaiaamu, puoli-q –näyttämö. Näyttelijät parveilevat ovella, löntystän paikalle nuutuneena. Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle vasta iltayhdeltätoista, ajatukset ovat vielä tyttären ja pienen hajuherneen luona, mutta nyt ei ole aikaa palautumiseen. Sulattamo-työt odottavat. Ihmiset hyökyvät jo ovelta halaamaan. Pulputusta, iloisia kasvoja. Tuntuu hyvältä: minua on kaivattu. Kahvia mutta ei enää enempiä röökitaukoja kaikki sisälle. Harjoitukset on saatava nopeasti käyntiin. Tajuan, että minulla on tänään vain kaksi tuntia aikaa. Vuorokaudessa ei riitä tunnit. Aloitamme katsomosta, vaihdetaan pikaisesti kuulumiset. Hienoa huomata, että kaikille kuuluu hyvää. Pikapaltsu puvustajan kanssa, pientä viilausta tarvitaan. Mietin kuumeisesti visuaalista puolta samalla kun kohtauksien tekeminen alkaa. Pientä levottomuutta on ilmassa, kohtauksiin meno on vielä sekavaa, käsikirjoitusta täytyy raksia ja muotoilla. Joukkokohtauksia, liikaa väkeä lavalla, kohtaukset ei lei

Kohtauspaikka: pullonpalautusautomaatti

Kuva
Sulattamolaiset ovat alkaneet puhua Maikkelista ja kuitukonsulentti Hyvösestä ihan niin kuin vanhoista tutuistaan. Kyseessä ovat tietenkin syksyn Häpeä-produktion sankarit, henkilöt jotka Q-teatterin lavalla kasvavat ulos omasta häpeästään. Takana on iso työ ja edessä ehkä vielä isompi. Casting on alustavasti tehty, ja Sulattamon ensimmäinen iso näyttämöteos on tulossa intensiiviseen harjoitusvaiheeseen. Oli tiedossa, että aiemmin teatteria harrastaneet, kuten vuoden 2012 Peili-produktiossa mukana olleet, ovat ensikertalaisia valmiimpia sitoutumiseen ja tiukkaan harjoituskuriin. He tietävät, mitä se ottaa ja mitä se antaa. Näiden ensimmäisen polven sulattamolaisten kokemuksen turvin tällä kertaa voidaan tehdä jotain pikkuisen vaativampaa, käsitellä aihetta, joka ei kosketa vain tätä ryhmää vaan mahdollisesti puhuttelee monenlaisia ihmisiä. Käsikirjoittajille Häpeän tekeminen on ollut suuri ponnistus. Jokainen teosta kirjoittanut on uinut henkilöiden ajatuksis

Peukut rahaksi

Kuva
Sanotaan, että Sulattamossa tehdään tärkeää työtä. Että meitä on kaivattu. Että produktiomme ovat kiinnostavia ja että niiden toivotaan jatkuvan. Facebookissa Taiteen Sulattamo on tähän päivään mennessä kerännyt 507 peukutusta. Se on iso määrä ihmisiä, ja sulattamolaiset ovat olleet iloisia joka klikkauksesta. Keväällä yritimme hetken pitää kirjaa Sulattamoon tehdyistä vapaaehtoistunneista. Jossain vaiheessa se jäi, koska oli niin kiire sen itse vapaaehtoistyön kanssa. Me sulattamolaiset olemme tuoneet tähän hankkeeseen aikamme, taitomme, itsemme. Koska jokainen voi tehdä jotain.                                                                                                             Nyt Sulattamon ystävillä on mahdollisuus omalta osaltaan tukea Sulattamon teatteritoimintaa. Syksyn Häpeä-produktio on saanut Helsingin kaupungilta rahoitusta juuri sen verran, että se toteutuu. Jotta työryhmän jatkoksi saataisiin pari ammattinäyttelijää ja jotta esitykseen saataisiin vähän

Häpeä-viikon palautelaatikosta

Kuva
Pitkään aikaan en ole ottanut päiväkirjaani esille, en ole aikoihin istunut ja kirjoittanut. Minulla ei ole ollut mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa. Olen katsonut tyhjiä sivuja ja ajatellut, miten tyhjä mieleni onkaan. Mutta tämä viikko on saanut pääni täyteen ajatuksia, tunteita ja mietteitä, jotka rapisevat sormieni kautta sanoiksi päiväkirjani sivuille. Tänään oli teatterilla viimeinen harjoituspäivä. Viikko takana tunteita, tekemistä, ajatuksia ja työtä. Häpeä, mikä se on mitä siitä tulee? Miten ja mihin minä asetun Häpeä-produktioon? Olen osa Häpeää, olen osa ryhmää, olen osana, tekijänä. Siis minä joka en ole ollut osana mitään. En muista milloin olen saanut kokea tunteen kuuluvani johonkin. Tunteen, että olen tärkeä, tuntea että minua tarvitaan. Tällä viikolla olen saanut olla osana ryhmää, joka on viikon aikana tullut kuin omaksi perheeksi. Olen osa ryhmää ja minua tarvitaan, olen tärkeä. Tänään, siis viimeisenä päivänä, aamuharjoituksia, kohtauks

31.10.

Kuva
Tällä viikolla sulattamolaiset pitivät taukoa kesälomastaan ja tulivat kaupungin kivikeskustaan harjoittelemaan teatteritaiteen tekemistä. Ulkona oli hiostava sää, mutta sisällä Q-teatterin tiloissa sopivan viileää. Q-teatteri oli lomalla, kun sulattamolaiset valtasivat rakennuksen. Ohjaajat Eveliina, Helena ja Duha ohjasivat kahta erillistä ryhmää. Toisella puolella tehtiin draamaa ja toisella puolella kirjoitettiin sitä. Draamaryhmäläiset improvisoivat ja harjoittelivat kirjoitettuja kohtauksia. Näytelmän rakenne alkoi hahmottua ja näytelmän nimeä pohdittiin. Kirjoittajaryhmä suunnitteli kohtauksia ja kehitti henkilöhahmoja. Erityisesti näytettiin pitävän kohtauksista, joissa oli paljon väkeä lavalla. Näkökulmia haettiin eläytymällä roolihenkilön maailmaan. Produktio alkaa muovautua. Muusikko-näyttelijä Antti Jaakola kävi konsultoimassa musiikin suhteen ja ryhmä teki yhden kohtauksen hänen ja Helenan johdolla. Näyttelijät ja kirjoittajat ovat innostuneita ja motivoituneita. Esi

Terveisin

Kuva
Sulattamolla on kesäloma. Muissa asioissa lähdin maalta kaupunkiin. Bussissa alkoi yököttää, takin helma ui pöntössä siinä Kampin vessassa joka tuoksuu kroonisesti sitruunalta. Tyhmänä haahuilin pitkin katuja. Kesäkuun 17. ja N-junan ikkunaan lensi jumalauta lumihiutaleita. Ilman Sulattamoa Helsinki ei vaan toimi.

Kesä

Kuva
Muistan sen lapsuuden kesän, kun naapuriin tuli kesävieraita. Sillä perheellä oli minun ikäiseni tytär. Hän otti minut mukaan leikkeihinsä. Pitkän kesän kirmasimme pitkin metsiä, rakensimme majaa, hyppäsimme takapihalla korkeutta. Satoi tai paistoi, heräsin innostuneena jokaiseen aamuun. Kun syksy tuli ja hän lähti, olin yksinäisempi kuin koskaan. Mietin kuinka Sulattamosta ja sulattamolaisista on tullut iso ja tärkeä osa elämääni. Kuinka taiteen ja teatterin tekeminen on tuonut elämään uudenlaisia ulottuvuuksia. Olen ensimmäistä kertaa tekemässä jotain tärkeää. Jaan itsestäni kappaleen maailmalle taiteen avulla. Tulen näkyväksi, olen osana isompaa kokonaisuutta. Olen saannut tämän kevään ja talven olla mukana jossakin mitä ei ole aikaisemmin ollut, tällaisesta en ole koskaan päässyt osalliseksi. Tunne on hieno: en ole kuntoutuja tai mielisairas tai muuten vain lokeroitu. Olen tekijänä osana kokonaisuutta, olen päättäjänä, vaikuttajana. Odotan sitä