Taiteen Sulattamo ry

Sulattamon ydinryhmä kokoontui tänään Malmitalolla ja onnistuneesti olin täyttänyt kalenteriani sen verran tiiviiksi siltä aamulta, että onnistuin myöhästymään heti kärkeen 20min. Damned!!!   Muutoinkin liian lyhyet yöunet jotka nekin pätkissä nukuttu, vaikuttivat aivotyöskentelyyni merkittävästi. Luulenkin että kokousta edeltävä virastokäynti väsytti nuppini h-moilastilaan, koska tältä minusta tuntui pitkin kokouksen kulkua.   Siihen minä joka tapauksessa pöytään istua pöksähdin ja yritin päästä jyvälle jo puhutuista asioista. Kaiken kaikkiaan lopputulos oli tyydyttävä. Asiat saatiin alulle, hyvältä näyttää lähitulevaisuuden suunnitelmat ja ainakin omalta osaltani tulen tekemään parhaani niiden onnistumisen eteen. Joskus minulle vain on hyvä vääntää asiat rautalangasta ensin...   Ja jälleen sain tuta Sulattamon voiman siinä, että vaikka olin hieman heikommassa hapessa ja vielä myöhässä, mistä kannoin syyllisyyttä ja häpeää, niin minun annettiin olla osana porukkaa ja tu

Taiteen Sulattamo… ? ? ? Kuulin ensimmäistä kertaa tästä ystävältäni keväällä 2014. Ystäväni on Sulattamon toiminnassa mukana ja suunnitelmissa oli järjestää Taiteen Sulattamon festivaalit, johon sitten osallistuimmekin toukokuussa improvisaatio ryhmä Alatipulassa kanssa, johon olen kuulunut muutaman vuoden. Olen siis aiemmin näytellyt ja opiskellut teatterialaa näyttelijäntyö painotteisesti joitakin vuosia ja aina unelmoinut mahdollisuudesta näytellä työkseni. Elämän tilanteet eivät vain ole aiemmin olleet sellaiset, että tämän unelman toteutuminen olisi ollut mahdollista. Viimeiset puolitoista vuotta olen suunnannut elämääni esittävän taiteen pariin, jotta voisin elää unelmani vielä todeksi. Koen taiteeni tekemisen yhdeksi kulmakiveksi yhteiskunnallisen teatterin, koska uskon vahvasti teatterin mahdollisuuksiin vaikuttaa yksilöihin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Seuraavan kerran Taiteen Sulattamo tuli polulleni kesällä. Taas tämä samainen ystäväni Al

Pohja edellä -produktion karonkka on ohitse. Näyttelijät jättivät hahmonsa Q-teatterille. Ohjaajan luopuminen produktiosta alkoi jo ensi-illan jälkeen, näyttelijöiden matka ulos rooleista alkoi vasta 31.11., kun viimeiset aplodit täydestä katsomosta raikuivat teatterissa. Tunnelmia oli monenlaisia: tyhjyys, luopuminen, ajatukset tulevasta. Mitä nyt kun kaikki on ohitse? Maikkeli pukee roolivaatteitaan pukuhuoneessa, toteaa ohjaajalle, että vituttaa rankasti, vaikealta tuntuu viimeinen esitys. Maikkeli ei halua pukea nahkatakkia päälleen, koska kokee, että joutuu luopumaan ja jättämään jäähyväiset hahmolle. Ohjaaja taputtaa olalle näkee kyyneleet näyttelijän silmissä. Lahtonen sen sijaan toteaa, että tulipa tehtyä yksi rooli ja sainpa näyttää mitä osaan. Kristan pelaa esityksessä henkihieverissä. Silmät terävinä kontaktissa yleisöön. Valomies panikoi, että valot alkavat vilkkua kesken esityksen. Ohjaaja rauhoittelee ja toteaa, että jos tekniikka ei pelaa niin

Pohja edellä –ensi-illan nähnyt näyttelijä Sara Paavolainen tiivisti illan tunnelmat suunnilleen näin: ”Tietysti repliikkien vaativuudesta näkee, kuka lavalla olijoista oli ammattinäyttelijä, mutta läsnäolon laadussa yksikään esiintyjistä ei jäänyt toisesta jälkeen.” Käsikirjoittaja oli tietysti esityksen nähdessään ihan fiiliksissä. Mietti, että kuinka tuo voi tulla noin komeasti ja kas vain tähän kohtaukseen on löytynyt uutta hauskuutta. Jokin kohtaus liikutti, koska sen tunnelmat ja oivallukset olivat ihan niitä alkuperäisiä, joita puolitoista vuotta sitten hahmoja ensi kertaa suunnitellessa oli ajatellut. Toisaalla taas ohjaajat ovat tehneet kunnon irtioton, ja silloin kirjoittajasta tuntui, että ihmeellistä voiko sen noinkin nähdä. Jokainen yleisön reaktio, naurahdus ja liikahdus on merkki jostain. Perille menneestä viestistä, osumasta. Tuntuiko kirjoittajasta vain vai oliko niitä osumia melko tiuhassa? Kun jokainen esiintyjä oli tuttu, häntä tietysti mielessään kann

- opettele replat  -  Q:n enskari 31.10. - älä sairastu ei ole aikaa - mieti strategioita - sovita hääpukua - täytä rahahakemukset - painosta lausunnonantajia - mieti Prinsessahäitä - osallistu Angstiparaatiin 10.10. - luo materiaalia Teatterimuseon Sirpaleisiin  -  esitys 17.12. - etsi halvimmat bussiliput Turku – Helsinki - kysy Elviksestä rupeisko ne meidän kanssa - älä myöhästy toistan älä myöhästy - mene harjoitusten jälkeen yöksi töihin - aja talla pohjassa Lahteen joka keskiviikko - viritä kitara - vähennä lääkitystä - kirjoita budjetti uusiksi - kirjoita uudestaan ja taas uudestaan - kannusta tsemppaa tää on meidän juttu.

Perjantaiaamu, puoli-q –näyttämö. Näyttelijät parveilevat ovella, löntystän paikalle nuutuneena. Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle vasta iltayhdeltätoista, ajatukset ovat vielä tyttären ja pienen hajuherneen luona, mutta nyt ei ole aikaa palautumiseen. Sulattamo-työt odottavat. Ihmiset hyökyvät jo ovelta halaamaan. Pulputusta, iloisia kasvoja. Tuntuu hyvältä: minua on kaivattu. Kahvia mutta ei enää enempiä röökitaukoja kaikki sisälle. Harjoitukset on saatava nopeasti käyntiin. Tajuan, että minulla on tänään vain kaksi tuntia aikaa. Vuorokaudessa ei riitä tunnit. Aloitamme katsomosta, vaihdetaan pikaisesti kuulumiset. Hienoa huomata, että kaikille kuuluu hyvää. Pikapaltsu puvustajan kanssa, pientä viilausta tarvitaan. Mietin kuumeisesti visuaalista puolta samalla kun kohtauksien tekeminen alkaa. Pientä levottomuutta on ilmassa, kohtauksiin meno on vielä sekavaa, käsikirjoitusta täytyy raksia ja muotoilla. Joukkokohtauksia, liikaa väkeä lavalla, kohtaukset ei lei

Sulattamolaiset ovat alkaneet puhua Maikkelista ja kuitukonsulentti Hyvösestä ihan niin kuin vanhoista tutuistaan. Kyseessä ovat tietenkin syksyn Häpeä-produktion sankarit, henkilöt jotka Q-teatterin lavalla kasvavat ulos omasta häpeästään. Takana on iso työ ja edessä ehkä vielä isompi. Casting on alustavasti tehty, ja Sulattamon ensimmäinen iso näyttämöteos on tulossa intensiiviseen harjoitusvaiheeseen. Oli tiedossa, että aiemmin teatteria harrastaneet, kuten vuoden 2012 Peili-produktiossa mukana olleet, ovat ensikertalaisia valmiimpia sitoutumiseen ja tiukkaan harjoituskuriin. He tietävät, mitä se ottaa ja mitä se antaa. Näiden ensimmäisen polven sulattamolaisten kokemuksen turvin tällä kertaa voidaan tehdä jotain pikkuisen vaativampaa, käsitellä aihetta, joka ei kosketa vain tätä ryhmää vaan mahdollisesti puhuttelee monenlaisia ihmisiä. Käsikirjoittajille Häpeän tekeminen on ollut suuri ponnistus. Jokainen teosta kirjoittanut on uinut henkilöiden ajatuksis