Tekstit

Luova kirjoittaminen, Taiteen Sulattamon yksi uusi workshop...

Kuva
Ajatuksia luovasta kirjoittamisesta. Kirjoittamisen taito on luomisen taitoa. Luova kirjoittaminen on sanoilla luomisen taito. Sanoilla on maailmoja luova voima. Sanoilla voit luoda mielikuvituksen maailmoja, ja koskettaa ihmisten tunteita. Sanoilla voit vaikuttaa ihmisiin, ja muuttaa maailmaa. Kirjoittamisen taito on sanojen käyttämisen taitoa. Kirjoittamisessa vain mielikuvitus on rajana. Voit luoda kirjoittamalla kokonaisia maailmoja seikkailuineen ja ihmiskohtaloineen. Sanoilla voit opastaa ja viihdyttää, naurattaa ja saattaa kyyneliin. Paperilla voit herättää menneisyyden ja muistot taas henkiin, tai ennustaa tulevaa. Kirjoittamalla voit kuvata suuria tunteita, ja maalata ihmeellisiä mielikuvituksen maisemia.  Kirjoittamisen taito on niin kuin mikä tahansa taito. Harjoittelemalla sen voi oppia jokainen. Myös sinä voit oppia kirjoittamaan luovasti ja vapaasti. Voit oppia ilmaisemaan ajatuksiasi ja ideoitasi omin sanoin. Voit oppia luomaan mielikuvituksen maailmoja. Voit op

Myöhästyin bussista, kohtaamisia pysäkillä mieleen painuvaa...

Kuva
Eka bussi, toinen bussi, kolmas bussi. Mutta missä on minun bussini? Ei näy ei kuulu, ei tule bussia. Odottavan aika on pitkä, niin sitä aina sanotaan.  Tänään silti odottavan aika kääntyi aivan omituiseksi.  Kun myöhästyy bussista ja seuraava tulee 20:n minuutin kuluttua, sitä hivenen kiroaa. Kulmat menee kurttuun, saattaa potkaista bussipysäkkiä jos kukaan ei ole näkemässä. Niin,  että isovarvas taittuu 90 asteen kulmaan. Sen jälkeen huomio kiinnittyy vain sattuvaan varpaaseen ja tuska bussista myöhästymisestä helpottaa. Tänään kuitenkin eräs vanhempi rouva lähestyi minua. Aloitti suoraan näin: Hei, olen 90 vuotias vanha rouva, kun tässä näin sinut yksin odottamassa, ajattelin tulla tervehtimään. Tuosta se alkoi. Ja päätyi siihen, että tarkoituksella missasin kaksi seuraavaakin bussia. Siinä sai kuulla asuinalueestani pitkät pätkät mielenkiintoista historiaa. Lopuksi selvästi yksinäinen rouva melkein purskahti kyyneliin, kun lopulta hyppäsin bu

Meistä versoaa uutta, vertaisuutta ja tasa-arvoa.

Kuva
Yhdessä olemme enemmän, ja meistä versoo uutta. On aivan sama, millaisista lähtökohdista kukin on, tai millainen elämäntilanne tällä hetkellä on, jokainen on tervetullut omana itsenään ja jokainen voi löytää itsestään uusia puolia. Jotakin sellaista mihin ei kenties koskaan uskonut yltävänsä. Sulattamon harjoituspäivä on yksi viikon parhaita, tietää pääsevänsä ihanien ihmisten keskelle jakamaan kokemuksia, ajatuksia, heittäytymään impron maailmaan. Olemaan yhdessä toisten kanssa niin ettei ketään suljeta ulos, sekään ei arkielämässä ole itsestäänselvyys. Saa olla sellainen kuin on, vikoineen ja puutteineen, lahjoineen. Yksi meistä.   Yhteisöllisyys, yksilöllisyys, tasa-arvoisuus on Sulattamossa kulmakivi. Vertaisuus ja kokemus sen jakaminen on todella tärkeä ja merkityksellinen. Vertaisuus luo tasa-arvoisuutta ja antaa mahdollisuuden siihen, että voi tehdä yhdessä saman henkisten ihmisten kanssa olla luova ja luoda uusia taiteellisia kohtauksia, elämyksiä ja kokemuksia.   Esit

Ohjaajan silmin, nuoren mielenterveystoipujan muutoksen matka Taiteen Sulattamossa

Kuva
Vuonna 2012 istuskelin KokoTeatterin lavan reunalla ja olin jännittynyt. Odotin ihmisiä ensimmäiseen tapaamiseen teatterille joiden kanssa, alkaisin työskentelemään syksyn KokoTeatterin produktiota varten. Katsomo alkoi täyttymään mielenterveystoipujista. osaan heistä minulla oli kosketuspintaa jo aikaisemmin ja osa oli minulle täysin vieraita. Ihmisiä tuli paikalle virtana ja hieman hämmennyin toipujien määrästä. Katseeni kierteli katsomossa, kohdaten ihmisten katseita ja kasvoja. Katsomon vasemmassa ylänurkassa istui vaalea nuori mies ja vasemmassa nurkassa mies josta ei näkynyt muuta kuin lippis. Kasvoista ei oikeastaan saanut selvää millainen ihminen siellä lippiksen ja hiusten peitossa istui. Kerroimme produktiosta aikatauluista ja pyysimme vuoron perään jokaista esittelemään itsensä. Takaa lippiksen alta kuului hiljainen ääni joka oli vähä sanainen. Totesi meille, että voisi olla mukana jossain teknisissä valo jutuissa, mukana. Jäin miettimään, miksi hän oli tullut paika

Hullu luovuus tai luova hulluus

Kuva
Paljon käytetään sanaa luova hulluus. Monasti se kuitenkin menee niin, että hulluus luo taidetta. Jos katsotaan historiaa niin, moni taiteilija on ollut luovasti hullu tai hullu ja luonnut maailmalle säväyttävää taidetta. Moni taide maalari, kirjailija, teatterin tekijä on kärsinyt mielen särkymisestä ja kuitenkin kyennyt tuottamaan, mitä hienointa taidetta. Kunnes tulee tilanteeseen, että hulluus valtaa ja luovuus katoaa. Hullun ihmisen luovuus on parhaimmillaan suurinta taidetta, pahimmillaan tuhoavaa. Se voi viedä mielenhäiriöön ja mielisairaalaan, jossa taiteilija kulkee ympäri käytävää ja puhuu henkilöhahmonsa suulla. Hahmo voi olla Jeesus tai Napoleon. Sairaalareissunsa tehtyään toipilaalla on kuitenkin taas uutta inspiraatiota. Ellei sairaus tuhoa lopullisesti inspiraation lähdettä. Luovan hulluuden alkuperä lienee syvällä myyttisen taiteilijuuden ytimessä. Taiteilija näkee maailman kuten muut eivät näe. Herkemmin ja syvemmin, ihmettelyänsä koskaan lopettamatta. Suurell

Kävikö hulluus kylässä? Onko hulluus kylässä?

Kuva
Televisiosta tuli mielenkiintoinen dokkarin Kellokosken sairaalan historiasta. Dokumentti oli positiivinen mutta, karmaiseva myöskin. Totuutta ei ollut kaunisteltu vaan se esitettiin sellaisena kun se on. Mutta jäin miettimään aihetta. Hulluus kylässä. Niin silloin joskus kylässä on ollut mielisairaala ja hulluus on astunut kyläläisten arkeen. Tällaisia ympäristöjä on monia Suomessa ei Kellokoski kai ole ainoa. Vaikka toisaalta monesti pyrittiin mielisairaala laittamaan mahdollisimman syrjään pois silmistä pois mielestä. Kuten esimerkiksi Seilin saari viimeisinä vuosinaan. http://areena.yle.fi/1-3178949?autoplay=true Mutta minä mietin asiaa toisesta vinkkelistä. Minun luonani on melkein aina hulluus kylässä. Joskus se kyläilee enemmän joskus pysyy melkoisen paljon poissakin. Minun hulluuteni ei kysele kun hän tulee kyläilemään, ei pyydä lupaa, ei odota kutsua. Tulee vain, vaikka kuinka yritän pitää oveni kiinni. Oman hulluuteni kanssa saan neuvotella, maanitel

Ennen inhosin pakko joulua nyt hyväksyn joulun...

Kuva
Ennen tapasin inhota joulua, ikävä pakkojuhla jolloin täytyy olla sukulaisten luona, halusi tai ei, tuli toimeen tai ei. Pakko,koska Joulu. Pakkolahjoja, pakkojouluruokaa. Viime vuosina jouluinhoni on alkanut lientyä, enää ei ole pakkoja. Ja yllättäen inhoni on hellittänyt ensin hyväksymällä sekä sanomalla ääneen sen etten pidä joulusta, ja sittemmin laulamalla joululauluja kuoron mukana. Vapaavalintaisia ihmisiä pakollisten sijaan - sitä paitsi yhdessä laulaminen on terapeuttista, keho rentoutuu ja mieli lepää. Joululounaalla kävin vanhan ystäväni luona kuten joinakin vuosina ennenkin vanhempien kuoleman jälkeen, tällä kertaa en ollut stressaantunut kaikesta hälinästä ympärillä, vaan oli mukavaa olla tuttujen parissa. Jouluyönä puolestaan oli ihanaa olla hämärässä kirkossa laulamassa, henkilökohtaisten pienten ihmeiden äärellä Sen Suuren ihmeen lisäksi jonka vuoksi joulua vietetään. Rauhaa ja rakkautta kaikille <