Tekstit

Työtä, ohjausta, koulutusta siitä on sulattamolaisen työpäivä tehty.

Kuva
Sulattamon vertaisohjaajan työ päiväkirja Vappu, Vappen, Vapaa, Vaihtoehto, Vapaapäivä... Tuo päivä tulossa. Ja sekin juuri vapaapäivänä. Eli en siis saa siitä ylimääräistä vapaapäivää. (epämääräistä mutinaa) Toinen viikko “töitä” on kohta puoliin naputeltu. Kello 14 tänään mikäli tarkkoja ollaan. Kuten viimeksi todettu, tämä viikko oli tautisesti rankempi. Mikäli tälläinen tautisuus jatkuu, en tiedä mitä kaikkea tartuntaa tästä vielä seuraa. Viikko alkoi sopparista poiketen jo maanantaina. Oli sellanen 4:n tunnin kokous. Tai noh, 1:n tunnin kokous ja heti perään 3:n tunnin kokous. Ensimmäinen tunti koski minun “työtäni” ja “työtehtäviäni”. Olivatpa keksineetkin minulle aivan mahtavan läjän työtä. Niin paljon, etten tule tästä selviämään edes 30 vuoden kakulla. Jälkimmäinen kokous olikin sitten jo tärkeämpiä asioita. Jotka valuivat aivoihini sulana massana. (vaikka maanantai ei ole virallisesti työpäiväni, tämä kuitattakoon harrastustoimintana. näin kukaan ei voi valitta

Taidetta sulattamalla. Kirjaimellisesti

Kuva
3-4 vuotta. 3-4 pitkää vuotta. Tuo aika on tapeltu, jotta saataisiin jotakin hienompaa, fiksumpaa, järkevämpää ja ihmisyyttä arvostavampaa maailmalle. Tapeltu, taisteltu. Hetkittäin jotakin voitettu. Hetkittäin liikaakin hävitty. Kun on itse mielenterveyskuntoutuja ja osallistuu tälläiseen hienoon juttuun, se todella voimistaa. Antaa luottamusta, uskoa, voimaa, sekä jopa sitä kuuluisaa päivärytmiä ja sisältöä niihin päiviin. Tärkeämpää silti, mitä itse olen siitä saanut, on se... Mitä niin lukuisat muutkin siitä ovat saaneet. He saavat sitä samaa, kukin omalla tavallaan omille tarpeilleen. Kun jäsen tulee suoraan suljetulta osastolta harjoituksiin. Takoo ne läpi vaikka ei jaksaisi. Sitten kun projekti on valmis, se kyseinen jäsen ei enää edes tarvitse osastoa. Se todella tuntuu jossakin. Se todella on muuttanut jotakin. Vähentänyt stressiä, masennusta, muiden mt-ongelmien vaikutuksia. Antanut sitä luottamusta, sekä yhtä parasta lääkettä koskaan: osallisuutta ja kuuluvuuden

Siivouspäivä.

Kuva
Ah tuo niin ihana ja odotettu tapahtuma. Pitäisi kaikki mahdolliset pölyt, lika, tavarat yms muut hoitaa kerrasta. Imurointia, pyyhintää, järjestelyä, roskia... Miksei elämässä  voisi siis pyyhkiä roskiin myös murheita ja ongelmia. Veikkaan että se voisi jopa toimia. Joka kerta kun laitan jotakin imuriin tai roskiin, taidan samalla ajatella jotakin ikävää minkä siivoan elämästäni. Eli taidanpa tällä kertaa nauttia siivouspäivästä.

Luova kirjoittaminen, Taiteen Sulattamon yksi uusi workshop...

Kuva
Ajatuksia luovasta kirjoittamisesta. Kirjoittamisen taito on luomisen taitoa. Luova kirjoittaminen on sanoilla luomisen taito. Sanoilla on maailmoja luova voima. Sanoilla voit luoda mielikuvituksen maailmoja, ja koskettaa ihmisten tunteita. Sanoilla voit vaikuttaa ihmisiin, ja muuttaa maailmaa. Kirjoittamisen taito on sanojen käyttämisen taitoa. Kirjoittamisessa vain mielikuvitus on rajana. Voit luoda kirjoittamalla kokonaisia maailmoja seikkailuineen ja ihmiskohtaloineen. Sanoilla voit opastaa ja viihdyttää, naurattaa ja saattaa kyyneliin. Paperilla voit herättää menneisyyden ja muistot taas henkiin, tai ennustaa tulevaa. Kirjoittamalla voit kuvata suuria tunteita, ja maalata ihmeellisiä mielikuvituksen maisemia.  Kirjoittamisen taito on niin kuin mikä tahansa taito. Harjoittelemalla sen voi oppia jokainen. Myös sinä voit oppia kirjoittamaan luovasti ja vapaasti. Voit oppia ilmaisemaan ajatuksiasi ja ideoitasi omin sanoin. Voit oppia luomaan mielikuvituksen maailmoja. Voit op

Myöhästyin bussista, kohtaamisia pysäkillä mieleen painuvaa...

Kuva
Eka bussi, toinen bussi, kolmas bussi. Mutta missä on minun bussini? Ei näy ei kuulu, ei tule bussia. Odottavan aika on pitkä, niin sitä aina sanotaan.  Tänään silti odottavan aika kääntyi aivan omituiseksi.  Kun myöhästyy bussista ja seuraava tulee 20:n minuutin kuluttua, sitä hivenen kiroaa. Kulmat menee kurttuun, saattaa potkaista bussipysäkkiä jos kukaan ei ole näkemässä. Niin,  että isovarvas taittuu 90 asteen kulmaan. Sen jälkeen huomio kiinnittyy vain sattuvaan varpaaseen ja tuska bussista myöhästymisestä helpottaa. Tänään kuitenkin eräs vanhempi rouva lähestyi minua. Aloitti suoraan näin: Hei, olen 90 vuotias vanha rouva, kun tässä näin sinut yksin odottamassa, ajattelin tulla tervehtimään. Tuosta se alkoi. Ja päätyi siihen, että tarkoituksella missasin kaksi seuraavaakin bussia. Siinä sai kuulla asuinalueestani pitkät pätkät mielenkiintoista historiaa. Lopuksi selvästi yksinäinen rouva melkein purskahti kyyneliin, kun lopulta hyppäsin bu

Meistä versoaa uutta, vertaisuutta ja tasa-arvoa.

Kuva
Yhdessä olemme enemmän, ja meistä versoo uutta. On aivan sama, millaisista lähtökohdista kukin on, tai millainen elämäntilanne tällä hetkellä on, jokainen on tervetullut omana itsenään ja jokainen voi löytää itsestään uusia puolia. Jotakin sellaista mihin ei kenties koskaan uskonut yltävänsä. Sulattamon harjoituspäivä on yksi viikon parhaita, tietää pääsevänsä ihanien ihmisten keskelle jakamaan kokemuksia, ajatuksia, heittäytymään impron maailmaan. Olemaan yhdessä toisten kanssa niin ettei ketään suljeta ulos, sekään ei arkielämässä ole itsestäänselvyys. Saa olla sellainen kuin on, vikoineen ja puutteineen, lahjoineen. Yksi meistä.   Yhteisöllisyys, yksilöllisyys, tasa-arvoisuus on Sulattamossa kulmakivi. Vertaisuus ja kokemus sen jakaminen on todella tärkeä ja merkityksellinen. Vertaisuus luo tasa-arvoisuutta ja antaa mahdollisuuden siihen, että voi tehdä yhdessä saman henkisten ihmisten kanssa olla luova ja luoda uusia taiteellisia kohtauksia, elämyksiä ja kokemuksia.   Esit

Ohjaajan silmin, nuoren mielenterveystoipujan muutoksen matka Taiteen Sulattamossa

Kuva
Vuonna 2012 istuskelin KokoTeatterin lavan reunalla ja olin jännittynyt. Odotin ihmisiä ensimmäiseen tapaamiseen teatterille joiden kanssa, alkaisin työskentelemään syksyn KokoTeatterin produktiota varten. Katsomo alkoi täyttymään mielenterveystoipujista. osaan heistä minulla oli kosketuspintaa jo aikaisemmin ja osa oli minulle täysin vieraita. Ihmisiä tuli paikalle virtana ja hieman hämmennyin toipujien määrästä. Katseeni kierteli katsomossa, kohdaten ihmisten katseita ja kasvoja. Katsomon vasemmassa ylänurkassa istui vaalea nuori mies ja vasemmassa nurkassa mies josta ei näkynyt muuta kuin lippis. Kasvoista ei oikeastaan saanut selvää millainen ihminen siellä lippiksen ja hiusten peitossa istui. Kerroimme produktiosta aikatauluista ja pyysimme vuoron perään jokaista esittelemään itsensä. Takaa lippiksen alta kuului hiljainen ääni joka oli vähä sanainen. Totesi meille, että voisi olla mukana jossain teknisissä valo jutuissa, mukana. Jäin miettimään, miksi hän oli tullut paika