Taiteen Sulattamo ry

Sarastavan Sairaasti Sairastavasti Sairaalloisen Sairas... Typerä viikko. Typerämpi olo. On se ikävää, että just kun tapahtuu jotakin coolia, sitten siittä saa maksaa perkeleen kalliisti. Sunnuntaina tein vähän mainostöitä. Mainokset kesän workshopeista. Meni tunteja, kun ei meinannut järki pelata, eikä kaikki kerrasta koskaan onnistu. Lopputulos kai sit tarpeeksi hyvä, kun kaikki laittoivat ne mainokset jakoon. Maanantai meni opiskellessa. Harjoittelin sen softan käyttöä lisää, millä tein ne mainoksetkin. Mukava ohjelma. Paljon mahdollisuuksia, mutta ilmaiset osat toki aika suhteellisen vähissä. Enkä todella ala makselemaan siitä huvista, että voin liittää kuvan kuvan päälle, tai lisätä siihen typerähköä tekstiä. Tiistaina oli sitten muuttopäivä. Saatiin vihdoinkin omat tilat Taiteen Sulattamolle! Aivan loistavaa. Vihdoinkin oma toimistotila, missä myös kokoustila! Siellä menikin sitten mukavasti koko tiistai iltapäivä ja ilta. Vasta myöhään yöllä takas kotona. Rankkaa se

Työ, yö, töttöröö, yökkö, pyökkö, pyöveli, peikkaaja, feikkaaja, pelimies! Onpahan taas viikko takana. 6 päivän sellainen. Mitääh? Pitäisi olla vain 4 päivää. Mutisen taas. Ainakin itekseni. Sunnuntaina alotin työviikon. Korjasin kannatusjäsenhaku lomakkeen. Tein lisäksi laskun, jolla halukkaat kannatusjäsenet voivat maksaa pitkät penninsä Taiteen Sulattamon hyväksi! Oleppa siis ystävällinen, sekä tule meidän kannatusjäseneksi. En ole niin pahassa jamassa, jos saan meille edes yhden (tuhat) kannattajajäsenen. Tue Sulattamoa tukemaan muita kaltaisiani pipipäitä. Samalla tuet mahtavaa taidetta. Tai siis mahdollisuutta tehdä taidetta. 20 € / vuosi. Come on... Sä pystyt siihen... (pakko lopettaa ruinaaminen tähän, menee maine. Mut ainaki pomo on happy...) Maanantaina oli poikkeuksellisesti improtyöpaja. Normaalisti se olisi siis torstaisin. Olin siellä kokonaiset 30 minuuttia ennenkuin piti lähteä hoitamaan joitakin suhde juttuja (Sulattamon suhteita, ei omia...) Tiistaina kirjoi

Taiteen Sulattamo tarjoaa taidetta. Se ei kai ole asiasta tietävälle ongelma tai mikään kysymys. On kuitenkin eri asia mitä taide ja kulttuuri on, sekä kuka sitä tekee ja kenelle. Ajattelin tässä vuosia orjana väsänneenä pohtia hivenen tätä kompinaatiota. Sulattamo + toipujat + taide + katsojat + + + + jotakin... Ensiksi esitetään kysymys. Mitä taide on? Jotta voin vastata tähän yksinkertaisesti, lainaan vastauksen netin syövereistä: “ T arkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä”. Jos taide siis on tuota, mitä internetti minulle tuossa sel

Kirjoittaa Kauheasti Kamalia Kirjaimia Kanteen Kirjaimella Kooo! Viikko oli, viikko meni. Tämä viikko oli suhteellisen helppo jos ajatellaan, ettei minun tarvinnut juuri kotoani poistua. Paitsi kahdesti. Kuitenkin tämä viikko on teettänyt minulla hivenen toisenlaista työtä. Tiistai oli kirjoitustyöpajaa. Kirjoiteltiin juttuja tulevaa syksyn produktiota varten. On se silti kumma, etten siellä saa aikaiseksi mitään. Mutta kotona kyllä syntyy tekstiä... Pyh... Mutta joka tapauksessa siellä oli taas hauskaa, kuten aina. Ja koska en muuta siellä kykene kirjoittamaan, jatkoin samalla huumori linjalla. Vitsiä pukkaa kun rakkaus aiheista tekstiä ei tule. Jotenkin ehkä aihe rakkaus ei ole minun alaani. En siis kärsi rakkauden puutteesta. Jotenkin vain en osaa kirjoittaa omasta mielestäni imelää rakkaus stooria. Keskiviikko oli jännä päivä. Käytiin sosiaali ja terveysministeriössä. Juteltiin ja kyseltiin jänniä. Oma osuuteni oli kyseenalaistaa eräitä lauseita... Kun en osannut t

Kun Suomen talous on menossa lujaa vauhtia kuralle, tehdään hienoja, nykyaikaisia, mahtavia suunnitelmia sen korjaamiseksi. Tärkeimmät näistä korjauksista liittyy suoraan alemman kastin henkilöihin. Alempi kasti Suomessa tarkoittaa työttömiä. Niitä rottiin rinnastettavia loiseläimiä, joiden ihmisarvo on jo kauan sitten omasta halusta kadotettu. On erittäin tärkeää viedä näiltä olennoilta Suomen laissa heille annetut oikeudet. Näitä oikeuksia ovat vapaus, itsemääräämisoikeus, perustoimeentulo, ihmisarvo, perhe, lopulta koko elämä. Hallitus toiminnan ensimmäinen hyökkäys: Työttömyyskorvaus on irroitettu muista tuista, eikä sen sallita enää nousevan. 3 kk välein on uhkana, että työttömyysturvan määrä laskee 5%, mikäli työtön ei ole viitenä päivänä kuukaudessa töissä / työ ja elinkeinotoimiston osoittamassa toiminnassa. Tätä ensimmäistä vaihetta avustetaan leikkaamalla opintotukia, vanhusten tukia, lapsilisiä, sekä perheellisten hyvinvointia. Myös lääkekorvausten omavastuu

Noniin. Nyt se on sitten ohi. Vuoden yksi “kohokohdista”. Sulattamo Festarit olivat tänä vuonna Mielen Sulattamo Festarit. Olin juontaja, suunnittelija, roudari, näyttelijä, hauskuuttaja, sekä tietysti myös orja.   Menin paikalle stressaantuneena, väsyneenä, loppuunpalaneena, kaikkeni antaneena, kyllästyneenä, ärtyneenä, “ei välii, ei kiinnosta” asenteella.   Sitä tuntee itsensä niin surkeaksi, pieneksi, mitättömäksi, sekä todella turhaksi. Nykymaailmassa, jossa viitataan kintaalla mielenterveyskuntotusta yms on vaikeaa tuntea oloaan millään tavalla ihmiseksi. Lisäksi jos sattuu vielä olemaan työtön, niin aina jostakin tuutista huudetaan, miten paska, pummi, turha, kallis, idiootti, luuseri minäkin olen.   Noista monet suostun allekirjoittaa. Hah. Olen idiootti, luuseri, sekä varsinkin mitättömän pieni paska. Suurin pelkoni kautta aikojen on ollut kuitenkin se, että tuntisin itseni turhaksi. Sitä en siedä. Tulkoon sitten “egostani” tai mistä tahansa muusta. Mutta en su

Viikko 4. Olen puoliksi rikki, katki, poikki, hajalla, muusina, ei niin ehjä, kuollut. Koko viikko on mennyt Luukku esityksen harjoitusten parissa. Tai siis päivät ovat menneet sen parissa. Muut tunnit päivissä ovat menneet festareiden STRESSAAMISEEN. Jäsenten ongelmien ratkomiseen. Jäsenten tukemiseen. Kirjoittamiseen. Pohtimiseen. Vitutukseen. Väsymykseen. PROTESTOINTIIN! Oli hyvinkin odotettavissa, että tämä viikko tulee olemaan poikkeuksellisen erilainen, sekä siltä pohjin myös stressaavampi. Olisin silti toivonut, että olisin edes hivenen pikkaisen vähemmällä päässyt. Jopa maanantai ja huominen lauantai on työpäiviä. Vaikka eivät sitä virallisesti ole. Virallinen työaikakin on vain kello 10-14. Vaikka olenkin tällä viikolla tehnyt lähes 8-10 tuntisia päiviä. Palkatta ;) (ellei kahvituksia lasketa mukaan) Vitutusta ei helpota se, että ensimmäistä kertaa koskaan, löydän itseni tilanteesta, jossa VIHAAN jo ennakkoon esiintymistä. Itsetunto kateissa. Itseluottamus kateissa.