Huhhuh, sanon minä. En muistanutkaan mitä oli tehdä produktiota lähes täydellä teholla. Vaikka ensimmäinen viikko on aina ehkä rajuin, siinä mielessä, että vaikka miten siihen on varautunut ajatuksissa, niin todellisuudessa arjen raakuus lyö vasten kasvoja. Yhtäkkiä oletkin tilanteessa, missä sinä et ainoastaan ole läsnä siinä hetkessä, hereillä, valppaana ja valmiina hyppäämään tunteesta toiseen yrittäen siinä samalla "plarin" tukemana sopertaa vuorosanojasi. Vaan lisäksi sinun on oltava tosi kärsivällinen, koska aina ei ole niin että pääsisit harjoittelemaan omia osuuksiasi kuin kerran päivän aikana. Toisella harjoitusviikolla oli jo hieman enemmän sisällä touhussa ja koska muutamana päivänä tultiin harjoituksiin vasta puoliltapäivin tai jälkeen, niin osasi ehkä hieman paremmin säännöstellä jaksamistaan. Hieman. Ja siitäkin huolimatta olin perjantain koittaessa niin puhki, että päässä ei tapahtunut mitään. Ja kun sänkyyn rojahti, niin ylös ei enää päässyt.
Blogissa jaetaan havaintoja ja pohdintoja mielenterveydestä, kulttuurihyvinvoinnista ja yhteisöllisen taiteen voimasta.