Pitkään aikaan en ole ottanut
päiväkirjaani esille, en ole aikoihin istunut ja kirjoittanut. Minulla
ei ole ollut mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa. Olen katsonut tyhjiä sivuja ja ajatellut, miten tyhjä mieleni onkaan.
Mutta tämä viikko on saanut pääni
täyteen ajatuksia, tunteita ja mietteitä, jotka rapisevat sormieni kautta
sanoiksi päiväkirjani sivuille. Tänään oli teatterilla viimeinen
harjoituspäivä. Viikko takana tunteita, tekemistä, ajatuksia ja työtä.
Häpeä, mikä se on mitä siitä tulee? Miten ja mihin minä asetun Häpeä-produktioon?
Olen osa Häpeää, olen osa ryhmää, olen
osana, tekijänä. Siis minä joka en ole ollut osana mitään. En muista
milloin olen saanut kokea tunteen kuuluvani johonkin.
Tunteen, että olen tärkeä, tuntea että minua tarvitaan.
Tällä viikolla olen saanut olla osana
ryhmää, joka on viikon aikana tullut kuin omaksi perheeksi. Olen osa
ryhmää ja minua tarvitaan, olen tärkeä.
Tänään, siis viimeisenä päivänä, aamuharjoituksia, kohtauksia, naurua ja laulua. Annoin itsestäni viikon aikana
kaiken mitä annettavana on. Silti minusta tuntuu, että sain takaisin
enemmän kuin koskaan olen saanut.
Iltapäivällä tuli palautteen
kirjoittamisen aika. Paljon ajatuksia paperille, minä joka en saa sanaa
suustani olen ollut äänessä koko viikon. Puhunut, kuunnellut,
osallistunut. Huomasin viikon aikana itsessäni tapahtuneen muutoksen.
Täällä olen oma itseni, ei tarvitse pelätä, tuntuu kuin kehoni olisi
auennut. Tuntuu siltä, että elän ja olen näkyvä, olen ihminen.
Kotiin lähtiessäni katsoin ihmisten
kyyneleitä. Iloa ja ikävää ryhmää kohtaan, vaikka emme ole edes vielä
eronneet. Halauksia, kauniita sanoja, kannustusta. Paikalla ohjaajia,
joille en ole vain mielenterveyskuntoutuja vaan minä ja
taiteilija. Ohjaajan kannustava kosketus olalleni, halaus, kauniit sanat.
Viikon aikana saamani voiman ja innostuksen turvin jaksan
taas elää ja hengittää. Ikävä on suuri, mutta nyt
minulla on päivämäärä, ja tiedän, että palaan, saan olla osana tätä
ryhmää. Tiedän, että minua odotetaan, tiedän, että minua tarvitsaan.
Tiedän: minunkin elämälläni on merkitys, en ole täällä turhaan.
Kommentit
Lähetä kommentti