Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.

Uudet tilat, uudet mahdollisuudet, ihan tiloissa!

Olipa kerran pieni ja pölyinen nurkkaus nimeltään Tukikohta. Hän oli pieni, muita heikompi. Silti niin kodikas ja täynnä intoa. Tukikohta päätti vuosien pienuuden jälkeen löytää itselleen suuremman tulevaisuuden. Hän tutki mahdollisuuksia ja päätyi lopulta muuttamaan malmille. Malmi tuntui pelottavan isolta. Ympärillä näkyi loputtomasti isoja ja mahtavia, värikkäitä ja toimivia toimitiloja. Tukikohtaa jännitti. Uudet kuviot, uudet naapurit. Tukikohta onnistui kuitenkin nopeasti tutustumaan naapureihinsa. Tukikohdasta pidettiin. Pienuudestaan huolimatta hän oli muiden arvostama ja pitämä. Luotettu pikkukaveri, joka aina oli valmis auttamaan ja tukemaan. Aina valmis avaamaan tukikohtansa oven sitä tarvitseville. Naapurit rohkaisivat, tukivat… ja pian Tukikohta päätti, että hän haluaa kasvaa. Sellaiseksi kuin muutkin. Meni vuosi. Tukikohta keräsi itsevarmuutta. Hän keräsi kokemuksia ja näkemyksiä. Hän luotti enemmän itseensä ja muihin. Hän alkoi tuntea samalla jotakin o

Kaksi ajatusta siitä miksi meidän työ on niin tärkeää

Viime viikonloppuna pääsin kokemaan henkilökohtaisen #taklaastigma -hetken. Olin matkalla kotiin kevään ensimmäiseltä kasvimaareissulta mukanani roskapussi, jota olin viemässä kotiroskikseen koska kasvimaalla ei ole jätehuoltoa. Vaatteeni olivat vähän kuraiset pyllisteltyäni kukkapenkissä krookuksia etsimässä. Bussipysäkillä seistessäni huomasin, että joku vanhempi mies katseli minua kulmat kurtussa paheksuvaan sävyyn, mutten ajatellut asiaa sen kummemmin. Sitten bussissa eräs vanhempi rouva oli vähällä taittaa niskansa kun keskittyi tuijottelemaan minua olkapäänsä yli nenänvarttaan pitkin, ihan kuin saattaisin vaikka haihtua häpeästä jos tarpeeksi tuijottaa. En haihtunut. Jäin hämmentyneenä tuijottamaan takaisin. En ymmärtänyt tuijotuksen syytä, mutta tilanteen laukaisemiseksi bussista jäädessäni jäin kuitenkin iloisesti hymyillen vilkuttamaan tälle rouvalle ikkunan läpi, joka puolestaan jäi bussiin paheksumaan maailman menoa, ystävälliseen hymyyni vastaamatta. Va