Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Taiteen Sulattamon katsahdus menneeseen vuoteen 2019

Taiteen Sulattamon vuosi 2019 on ollut kasvun ja toiminnan vuosi. Sulattamo on, löytänyt paikkansa mielenterveys, taide ja kulttuurihyvinvoinnin järjestönä sekä olemme juurtuneet valtakunnalliseen kenttään. Olemme olleet monessa mukana, pienestä yhdistyksestä olemme kasvaneet kovalla työllä toimijaksi, jolla on oma paikkansa uudenlaisena järjestötoimijana kolmannella sektorilla. Hankkeet: Taiteen Sulattamon Kaunis mieli -hanke on tehnyt matkaa, kehittäen ja kouluttaen valtakunnallisesti uudenlaisia kokemusasiantuntijoita taiteen menetelmin kentälle. Olemme luoneet menetelmän, joka hyödyttää uudella tavalla taidetta ja kokemusasiantuntijuuden osaamista, sekä luo uudenlaista asiantuntijuutta maahamme. Matka jatkuu tulevana vuonna maakunta koulutuksilla, josta valmistuu uusia kokemusasiantuntijoita yhteiskuntamme tarpeisiin. Vahvistaen jo olemassa olevaa tärkeää asiantuntijuus osaamista. Vuonna 2019 starttasi myös uusi hanke Kulttuurin Verso toimintansa. Verso

Ansaittua aikaa

LOMA! Moniongelmaisille elämän pienetkin ilot saattavat olla turhankin saavuttamattomissa. Sitä turhankin paljon joutuu pyörimään vain ympyrää pienessä kehässä. Samoja pieniä rutiineja päivästä toiseen. Joskus tilanne kääntyy siihen, ettei osaa enää edes toivoa parempaa. Sitä tavallaan vaan hyväksyy asiat kuten ne on. Yksi "pienistä" elämän iloista on loma. Kesäloma. Tai no, oikeus sellaiseen. Jos olet työtön, et voi pitää lomia. Ei ole vapaita, ei ole rentoutta. Joudut aina olemaan käytettävissä ja tavoitettavissa. 24/7/365. Nyt kuitenkin olin töissä. Sain loman. Aidon, ansaitun loman. Monien vuosien jälkeen se tuntui uskomattomalta. Sain mennä jonnekin, sain tehdä jotakin. Sain halutessani vain olla ja ihmetellä.  Ei stressiä, ei murheita. Ei puhelinta, ei päivystämistä. Elämän pieni ilo olikin suuri, ihmeellinen ilo. Sen ansaitseminen tuntui hyvältä. Se tuntui palkinnolta ja palkalta. Tuntui kuin olisi oikeasti saavuttanutk

Ammattilaisten vaikutus stigmatisaatioon

Kolme sosiaalialan ammattilaista inspiroitui tutkimaan kuinka paljon vaikutusta  ammattilaisten tietoisilla tai tiedostamattomilla asenteilla, toiminnalla sekä kielenkäytöllä on mielenterveyden ongelmiin liittyvän stigman ylläpysymiseen. Lue koko artikkeli tästä: Asiantuntijasta kanssakulkijaksi – Mielenterveystyön ammattilaiset stigmaa taklaamassa Heidi Harju Jenni Karhunen Reetta Sedergren Laurea 2019         Johdanto Olemme kolme sosiaalialan ammattilaista ja työskentelemme pääkaupunkiseudulla mielenterveystyön, kotouttamistyön ja nuorisotyön parissa. Havahduimme yhteisten YAMK-opintojemme sekä asiakastyön kokemuksiemme kautta pohtimaan, millainen rooli ammattilaisten tietoisilla tai tiedostamattomilla asenteilla, toiminnalla sekä kielenkäytöllä on mielenterveyden ongelmiin liittyvän stigman ylläpysymiseen: minkä verran ammattilaiset määrittävät omien asenteidensa kautta asiakkaidensa elämää? Vahvistavatko ammattilaiset asiakkaan sairausidentiteettiä entisestään?

Taiteen Sulattamo kohti taiteen ja hyvinvoinnin vuosikymmentä.

Taiteen Sulattamolla pidettiin keskiviikkona 8.5.2019 upea tilaisuus  SULATTAMON KICK OFF  -   taiteen ja hyvinvoinnin vuosikymmenelle. Olin iloinen nähdessäni niin paljon sulattamon ystäväviä, yhteistyökumppaneita ja sulattamolaisia potkaisemassa Sulattamoa uudelle vuosikymmenelle. Tilaisuus käynnisti uusia tuulia,  laski uusia verkkoja taiteen ja hyvinvoinnin kenttään. Taiteen Sulattamo on edelläkävijä, uudistaja ja innovatiivinen toimija joka edistää hyvinvointia taiteen, kulttuurin keinoin.  Tulevaisuuden unelmana, tavoitteena on muuttaa, maailmaa ja tehdä asioita uudella tavalla. Tuoda kulttuuri ja taide osaksi yhteiskuntamme rakenteita vielä vahvemmin kuin tänään tässä hetkessä. Työskennellä sen ajatuksen eteen että kulttuuri ja taide kuuluu kaikille ja kaikkialle. Tehdä taiteen kautta näkyväksi näkymätöntä ja kuuluvaksi niitä ääniä jotka monesti jäävät hiljaisuuteen. Nostimme maljan taiteelle, hyvinvoinnille, paremmalle tulevaisuudelle, yhdessä teemme täst

Uudet tilat, uudet mahdollisuudet, ihan tiloissa!

Olipa kerran pieni ja pölyinen nurkkaus nimeltään Tukikohta. Hän oli pieni, muita heikompi. Silti niin kodikas ja täynnä intoa. Tukikohta päätti vuosien pienuuden jälkeen löytää itselleen suuremman tulevaisuuden. Hän tutki mahdollisuuksia ja päätyi lopulta muuttamaan malmille. Malmi tuntui pelottavan isolta. Ympärillä näkyi loputtomasti isoja ja mahtavia, värikkäitä ja toimivia toimitiloja. Tukikohtaa jännitti. Uudet kuviot, uudet naapurit. Tukikohta onnistui kuitenkin nopeasti tutustumaan naapureihinsa. Tukikohdasta pidettiin. Pienuudestaan huolimatta hän oli muiden arvostama ja pitämä. Luotettu pikkukaveri, joka aina oli valmis auttamaan ja tukemaan. Aina valmis avaamaan tukikohtansa oven sitä tarvitseville. Naapurit rohkaisivat, tukivat… ja pian Tukikohta päätti, että hän haluaa kasvaa. Sellaiseksi kuin muutkin. Meni vuosi. Tukikohta keräsi itsevarmuutta. Hän keräsi kokemuksia ja näkemyksiä. Hän luotti enemmän itseensä ja muihin. Hän alkoi tuntea samalla jotakin o

Kaksi ajatusta siitä miksi meidän työ on niin tärkeää

Viime viikonloppuna pääsin kokemaan henkilökohtaisen #taklaastigma -hetken. Olin matkalla kotiin kevään ensimmäiseltä kasvimaareissulta mukanani roskapussi, jota olin viemässä kotiroskikseen koska kasvimaalla ei ole jätehuoltoa. Vaatteeni olivat vähän kuraiset pyllisteltyäni kukkapenkissä krookuksia etsimässä. Bussipysäkillä seistessäni huomasin, että joku vanhempi mies katseli minua kulmat kurtussa paheksuvaan sävyyn, mutten ajatellut asiaa sen kummemmin. Sitten bussissa eräs vanhempi rouva oli vähällä taittaa niskansa kun keskittyi tuijottelemaan minua olkapäänsä yli nenänvarttaan pitkin, ihan kuin saattaisin vaikka haihtua häpeästä jos tarpeeksi tuijottaa. En haihtunut. Jäin hämmentyneenä tuijottamaan takaisin. En ymmärtänyt tuijotuksen syytä, mutta tilanteen laukaisemiseksi bussista jäädessäni jäin kuitenkin iloisesti hymyillen vilkuttamaan tälle rouvalle ikkunan läpi, joka puolestaan jäi bussiin paheksumaan maailman menoa, ystävälliseen hymyyni vastaamatta. Va

Esper, Kasper ja Joonatan – moderni yhteiskuntanäytelmä ihmisyydestä

Miltä kuulostaisi näytelmä, jonka rooleissa olisivat kaikki tämän käynnissä olevan yhteiskuntakeskustelun osapuolet: Hoiva-, kehitysvamma- ja mielenterveyspalveluiden tarjoajat, palvelun tilaajat ja saajat sekä valvontaorganisaatiot. Näytelmässä tutkittaisiin osapuolien sanattomia sopimuksia, jotka ohjaavat asenteita ja toimintatapoja sote-kentällä. Olisiko kyseessä farssi, draama, komedia vai kauhunäytelmä? Tarinat tekevät näkymättömän näkyväksi, ja vain näkyvää ja olemassa olevaa voi oikeasti muuttaa. Taiteen Sulattamo  ja  Kukunori  ovat sitoutuneet tuomaan kuuluviksi ne äänet, jotka yleensä jäävät tuulen suhinaksi yhteiskuntamme kovaan kohinaan. Me olemme todenneet omassa arvoissamme, visioissamme ja toiminnassamme sen, että vain tätä kautta toimintakulttuurit voivat muuttua. Haluamme haastaa tämän näytelmän rooleissa olevat tahot avoimeen keskusteluun, jotta draaman kaari voi muovautua hyväksi näytelmäksi, jossa toimintakulttuurilla on mahdollisuus muuttua j