Taiteen Sulattamo ry

Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui uuteen. Sulattamon pajatoiminta oli joululomalla kolme viikkoa ja aloitti uuden vuoden toiminnat tällä viikolla. Tiistaina kokoonnuimme tuttuun tapaan Malmin nuorisotalolla kirjoitustyöpajan merkeissä klo 10. Paikalle saapui kaikenkaikkiaan 7, yksi hieman myöhemmin. Kohtaaminen pitkältä tuntuneen tauon jälkeen oli lämmin ja iloinen. Aivan kuin joku tyhjiö olisi saanut täydennyksen. Halasimme ja ilo pulppusi meistä lähes päällekkäis puheena. Meillä on tapana aloittaa jokainen paja kuulumiskierroksella, jolloin jokainen saa kertoa kuulumisensa, ilonsa, murheensa, mitä milloinkin mielen päällä sattuu olemaan. On tärkeää tulla kuuluksi ja huomioiduksi, olipa olo sitten hyvä tai huono. Joskus jonkun kuulumiset saavat aikaan keskustelua ja pohtimista kun muilla on kokemuksia samankaltaisesta asiasta. Silloin saatan napata aiheen yhdeksi teemaksi mistä kirjoitetaan. Se että se puretaan yhdessä paperille ja luetaan se ääneen toisille, on hy

Olen risteyksessä. Se ei itsessään ole uutta. Elämässäni olen kohdannut näitä risteyksiä niin monta, että välillä tuntuu että olen ammattilainen siinä. Mutta tämä risteys on erilainen. Paljonkin erilaisempi kuin aikaisemmat. Olen kerrankin itse ohjaamassa itseäni jonnekin. Samaan aikaan oudosti, en päätä mistään mitään. Kaksisuuntaiselle tämä tilanne on koominen, traaginen, että erityinen. Saan siis kerrankin elämässäni päättää sata prosenttisesti itse mikä on tulevaisuuteni ja kohtaloni. Ja siitä huolimatta, en saa taaskaan itse sitä päättää. Vuosi 2018 tulee olemaan monella tapaa historiallinen. Saan sellaisia todellisia mahdollisuuksia, jotka kantavat hyvinkin pitkälle. Muuttavat ison osan elämääni. Tai sitten samat mahdollisuudet tuhoaa menneidenkin mahdollisuuksien mukaan taas lisää. Miten ihmeessä siis tiedän, mitä tehdä? Hyppäsin juuri siis Sulattamon hallitukseen. Lisäksi olen tänä vuonna tuottajana. Jäsenvastaavana. Sponsorikoordinaattorina. Yhteistyökooridina