Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Ajan Tuhlaamisen Synti

Kuva
Kaikkialla puhutaan ajasta. Kellosta. Päivämääristä. Sen tuomasta velvollisuudesta, vaatimuksista. Sekä ennekaikkea siitä, ettei se riitä. Ajasta on tullut käsite, joka määrittelee meitä. Se määrittelee mitä olemme, missä olemme, koska olemme, miten olemme. Mutta eihän aika ole laki. Silti olemme siitä sellaisen tehneet. Aika päättää, aika määrää,  aika on kuluvaa, jota meillä ei ole. Miksi se sitten on niin? Miksi aika määrittelee kaiken? Miten näin on päässyt käymään? Voimme aloittaa pohtimisen siitä, mitä aika on. Aika on käsite. Sen katsotaan olevan jopa luonnonlaki. Luonnonvoima. Yksi niistä perus asioista tieteenkin kannalta. Voin hyväksyä sen siinä suhteessa, että se vaikuttaa olevan voima. Mutta en ole koskaan allekirjoittanut sitä täysin. Vaikka kuinka se vaikuttaisi olevan lineaarinen, systemaattinen ja aina eteenpäin juokseva, katson silti sen olevan enemmänkin käsite. Ei määrite. Luonto on tavallaan sen luonut meille. Mutta me määrittelemme mitä se kenellekin tark

Puheenvuoro Pekka Sauri: Jäähyväiset hulluudelle

Kuva
Jäähyväiset hulluudelle Pekka Sauri VOX Helsinki -tilaisuudessa … Tarkoitukseni on tässä lyhyessä puheenvuorossa romuttaa ikuisiksi ajoiksi kielellinen ja käsitteellinen yhteys hulluuden ja mielenterveyden ongelmien välillä. Ikään kuin siihen yhdessä puheenvuorossa kykenisin, mutta tämän voitte vapaasti panna vaikka suuruudenhulluuteni piikkiin. Mielenterveyden ongelmat merkitsevät ensi sijassa kärsimystä – usein pitkäaikaista ja joskus koko elämän mittaista kärsimystä paitsi ihmiselle itselleen, niin hänen lähimmäisilleen (ja monesti nimenomaan ja erityisesti heille). Ihmisen leimaaminen tai leimautuminen hulluksi on juuri sitä stigmaa, joka tuo mielenterveyden ongelmista kärsivälle lisää kärsimystä – ikään kuin sitä ei olisi ollut tarpeeksi jo entuudestaan - ja saattaa vaikeuttaa tai viivyttää avun hakemista. Häpeän, syyllisyyden, poikkeavuuden ja huonommuuden tunteet estävät oman hädänalaisen tilan tunnistamista ja tunnustamista. Valtava määrä energiaa saattaa kulu

Sulattamo Orjan Työtehtävät (Enjoy)

Kuva
Tervehdys rakkaat immeiset! Minulta on kovasti kyselty, että mitä minä lopulta todella teen tässä “Orjan” roolissani. Joten ajattelin kerrankin tehdä piiitkän luettelon mitä olen tehnyt, mitä teen ja mitä tulen tekemään. Aloitetaan historiasta. Ja kyseessä siis Taiteen Sulattamo. Muistakaa, että suurin osa historiasta on harrastajana, ei virallisena duunarina. Teatteriproduktio: Peili 15 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Pohja Edellä 5 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Ei väliä 3 esitystä (monologi, näyttelijä), Teatteriproduktio: Sirpaleet 6 esitystä (näyttelijä, käsikirjoittaja), Teatteriproduktio: Prinssi joka katsoi mustaan lähteeseen 3 esitystä (äänimies), Teatteriproduktio: Luukut 5 esitystä (näyttelijä), Teatteriproduktio: Rakkauden Hulluus 4 esitystä (näyttelijä, tuottaja-assistentti, käsikirjoittaja) Samaan aikaan toiminut kokemusasiantuntijana, tukihenkilönä, avustajana, toimistotyöntekijänä, vertaisohjaajana.... YMS JNE Lisäksi vo

Nainen 100 ohjaajan sana käsiohjelmasta

Kuva
VÄLILLÄ SILTI PELKÄÄN MIKÄ MUSSA SEURAAVAKSI ROMAHTAA Monologi aloittaa sanoilla: Mulla on uusi pää ja tahto elää. Juuri nyt Nainen 100 teoksen ohjaajana tämä prosessi on nostanut mieleeni juuri nämä sanat. Sillä tuntuu siltä, että minulla on uusi pää ja tahto elää. Käsikirjoittajamme Asta Honkamaa kirjoitti tekstin, joka on tuotettu materiaalista jonka 100 naista tai naiseksi itsensä tuntevaa ihmistä on lahjoittanut teoksen käyttöön. Kun sain tekstin, elokuussa lopullisessa muodossaan, rakastuin tekstiin. Kun aloin mielessäni prosessoimaan tekstiä tajusin, että tekstiin syntyy viha-rakkaus suhde. Monessa kohtaa, en vain en saannut kiinni sisällöstä sen pirstaleisuuden vuoksi. Se oli kasa suuria merkittäviä sanoja joka puristui intensiivisellä yhteistyöllä näyttelijöiden ja koko työryhmän toimesta muotoonsa. Teos tuo naisen elämän näyttämölle monimuotoisena, esittelee hyvin erilaisia henkilöitä, tarinoita kohtaloita pieninä pisaroina. Viesti jonka haluan v

Rakkauden Hulluus

Kuva
Rakkauden hulluus ja hulluna rakkaudesta. Tai ainakin todella hulluna harjoituksista. Tulevan produktion harjoitukset hyvässä vauhdissa. Harvinaisen fyysistä tällä kertaa. Pitää liikkua paljon ja hakea hankalia asentoja. Ainakin  vaihtelu virkistää. Tai niin ainakin sanotaan. Oletan, että tästä projektista ja esityksestä tulee jälleen kerran jotakin legendaarisen mahtavaa. Sais ainaki olla jotakin mahtavaa, sen verran lujille ottaa tämä homma. Porukka on energistä ja onnellista. Ainakin siltä osin voisi sanoa, että meillä pyyhkii tooooodeeellaaaa hyvin. Jään innolla odottamaan seuraavia harjoituksia, sekä sitä mihin suuntaan tämä tästä lähtee kehittymään! Toivottavasti ihmiset tulevat sitten aikoinaan katselemaan!

Nainen 100 ensimmäiset viikot näyttelijän näkökumasta.

Kuva
Huhhuh, sanon minä. En muistanutkaan mitä oli tehdä produktiota lähes täydellä teholla. Vaikka ensimmäinen viikko on aina ehkä rajuin, siinä mielessä, että vaikka miten siihen on varautunut ajatuksissa, niin todellisuudessa arjen raakuus lyö vasten kasvoja. Yhtäkkiä oletkin tilanteessa, missä sinä et ainoastaan ole läsnä siinä hetkessä, hereillä, valppaana ja valmiina hyppäämään tunteesta toiseen yrittäen siinä samalla "plarin" tukemana sopertaa vuorosanojasi. Vaan lisäksi sinun on oltava tosi kärsivällinen, koska aina ei ole niin että pääsisit harjoittelemaan omia osuuksiasi kuin kerran päivän aikana.  Toisella harjoitusviikolla oli jo hieman enemmän sisällä touhussa ja koska muutamana päivänä tultiin harjoituksiin vasta puoliltapäivin tai jälkeen, niin osasi ehkä hieman paremmin säännöstellä jaksamistaan. Hieman. Ja siitäkin huolimatta olin perjantain koittaessa niin puhki, että päässä ei tapahtunut mitään. Ja kun sänkyyn rojahti, niin ylös ei enää päässyt. 

Ensimmäinen viikko NAINEN 100 ohjaajan silmin "Muista kastelukannu"

Kuva
Herään aamulla ajatukseen muista kastelukannu!  Maanantaina  alkoi vihdoin  harjoituskausi ja sadan naisen tarinoita on alkanut elää näyttämöllä tekstinä, liikkeinä tunteina. Kuva:Anssi Taavitsainen Ohjaajana tajunut käsikirjoituksen muodon olevan haastava, sisälloltä merkittävä, erittäin vaikeasti draamallisesti käsiteltävä. Koska draaman kaarta ei ole, eikä ole valmista farssia mitä harjoitella. Ensimäisen päivän tunteet olivat, pelon sekaisia, epävarmoja ohjaajana olenko ottanut tekstiin oikeanlaisen suunnan. Osaanko käsitellä tarinaa niin että, siihen puhalletaan niiden tarinoiden naisten henki joka taustalla on. Ehkä se on jollain tavalla teoksen ydin, miten kolme naista saa hengittämään näiden sadan naisen tarinaa. Harjoituksissa teksti on kuin sipuli, jossa ohuita, paksuja kerroksia joita kuoritaan auki jotta saadaan näyttämölle teksitin sydän ja se henkki joka sieltä, ytimestä puhaltuu eloon. Teksti käsittelee koko ihmis elämän erilaisia tapahtumia, tunteita ja viva

Uuden Esityksen Startti

Kuva
Uusi teatteri proggis sai hienon alun! Teemme tänä vuonna esitystä Teatteri Museon lavalle. Paikalle olis saapunut runsain mitoin uusia ja vanhoja kasvoja. Kaikkien kasvoilta pystyi lukemaan samat ajatukset, kuin mitä minullakin: Jännitystä, intoa, iloa, odotusta! Kaikki kiinnostuneina siitä, mitä tuleman pitää. Millainen tämä esitys tulee olemaan. Mitä kukakin tekee ja missä ja miten. Kaikkiin noihin saamme pian vastauksen! Ensimmäinen intensiivi viikko sisältää kolme tapaamiskertaa. Maanantai, tiistai ja huominen keskiviikko. Ajattelin aluksi kirjoittaa tämän huomenna, mutta päädyin sitten tähän päivään. Miten tiivistäisin omat ajatukseni muutenkin, kuin miten jo aluksi hivenen vihjasinkin. No ehkä siten, että todella mahtava fiilis. Todella lämmin olotila. Näiden Sulattamolaisten kanssa kun tekee produktioita, ne todella tuntuu jossakin. Henkilökohtaisella tasolla. Se tarjoaa niin paljon. Saa kuulua johonkin hienoon ryhmään, joka toimii saumattomasti yhteen. Tekee kaiken t

Perjantai 18.8 ensimmäiset lukuharjoitukset

Kuva
Tein päätöksen ennen ensimmäisiä lukuharjoituksia, että jätän käsikirjoituksen lepäämään muutamaksi päiväksi. Olin lukenut tekstiä, jollain tavoin yli annokseen saakka. Tuntui että, ajatukset pyörivät samoissa kohtauksissa ja en saanut uutta kulmaa tekstiin. Alku viikosta maanantaina käsikirjoittaja Asta Honkamaa jätti tekstin lopulliseen muotoonsa minulle, muutoksineen ja pienillä lisäyksillä. Luin tekstin kerran ja jätin sen hautomaan mieleeni. Nainen 100 harjoitellaan Q-teatterilla puoli-q näyttämöllä. Aamulla päätin ajoissa mennä teatterille ja hengittää tilaa ajatellen, että pääsen parempaan työ vireeseen. Menin tilaan, ihastelin tilan rouheutta samalla tajusin unohtaneeni millaiset olivat näyttämöllä olevat pylvään. Jotenkin tyrmistyin vaikka tiesin tilassa olevat pylväät, olin unohtanut kuinka massiivisen rakenteen ne tilaan luovat. Istuin ja yritin luoda tilaan toisenlaisen tilan tunnun. Näyttelijät ja tuottaja saapui paikalle, keskustelu käynnistyi tuotannollisilla aik

On elokuu ja kello tikittää kuukausi Nainen 100 starttaa

Kuva
Nainen 100 on Taiteen Sulattamon teos Suomi 100 ohjelmistoon, syksyn mittaan voit seurata teoksen valmistumisen vaiheita, ohjaajan näkövinkkelistä Sulattamo blogissa. Nainen 100 on ensi-illassa 15.10.2017 Savoy teatterissa. Kello tikittää, harjoitukset lähestyvät. Tasan kuukauden kuluttua starttaa puoli-q näyttämöllä Nainen 100 harjoitukset. Ohjaajan tuskailua ennakko työskentelyn parissa. Mietin miten se on mahdollista, että aina on samassa tilanteessa vaikka kuinka hyvin valmistautuu on valtava määrä liikkuvia osia, palasia jotka eivät ole loksahtaneet paikalleen. Budjetti on suurta ilmaa kuin ilmalaiva. Tuotannolla on niin kiire, ettei vuorkaudessa riitä tunnit työhön. Jännitys momentit saavat ohjaajan mielessä välillä megalomaaniset mittasuhteet. Mikä, millainen, miksi Nainen 100 Nainen 100 on 100 naisen haastatteluihin perustuva teos naisesta, elämästä, ilosta, surusta elämän kaaresta mitä naisen elämään voi mahtua. Se on tarina, erilaisista elämän tapahtumista tarino

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 3.2

Kuva
Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 3.2 Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Olen ollut orjana jo yli kolme kuukautta! Aivan uskomatonta. Suorastaan käsittämätöntä. Mihin tämä aika oikein valuu? Jos numeroa ihmettelette, yksi työpäiväkirja jäi tekstinä välistä. Koska se löytyy videona. En suosittele katsomaan sitä, sillä se on järkyttävää tekotaiteellista paskaa. Tosin ilman taiteellisuutta. Viime viikko oli ja meni. Silloin ei ollut ihmeitä. Tosin suurin ihme oli juhannus, joka luonnollisesti tuotti paljonkin kaikenlaista jännää. Vähintäänkin jänniä olotiloja. Varmaan johtui erilaisista juomista. Olin siis selvä, mutta epäselvä. En siis ainakaan humalassa. Tai jos olin, älkää pomolle siitä mitään mainitko! Ja eihän kuntoutujat alkoholiin saa muutenkaan koskea. Vaikuttaisivat vain turhan normaaleilta! Aika siis palaa johonkin. Pahemmin kuin minä auringossa. En siis ole järjestysnumeroista tai muistakaan enää täysin varma. Kun en ole varma koska viimeksi mitään olen kirjoitta

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 2.4

Kuva
Sarastavan Sairaasti Sairastavasti Sairaalloisen Sairas... Typerä viikko. Typerämpi olo. On se ikävää, että just kun tapahtuu jotakin coolia, sitten siittä saa maksaa perkeleen kalliisti. Sunnuntaina tein vähän mainostöitä. Mainokset kesän workshopeista. Meni tunteja, kun ei meinannut järki pelata, eikä kaikki kerrasta koskaan onnistu. Lopputulos kai sit tarpeeksi hyvä, kun kaikki laittoivat ne mainokset jakoon. Maanantai meni opiskellessa. Harjoittelin sen softan käyttöä lisää, millä tein ne mainoksetkin. Mukava ohjelma. Paljon mahdollisuuksia, mutta ilmaiset osat toki aika suhteellisen vähissä. Enkä todella ala makselemaan siitä huvista, että voin liittää kuvan kuvan päälle, tai lisätä siihen typerähköä tekstiä. Tiistaina oli sitten muuttopäivä. Saatiin vihdoinkin omat tilat Taiteen Sulattamolle! Aivan loistavaa. Vihdoinkin oma toimistotila, missä myös kokoustila! Siellä menikin sitten mukavasti koko tiistai iltapäivä ja ilta. Vasta myöhään yöllä takas kotona. Rankkaa se

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 2.3

Kuva
Työ, yö, töttöröö, yökkö, pyökkö, pyöveli, peikkaaja, feikkaaja, pelimies! Onpahan taas viikko takana. 6 päivän sellainen. Mitääh? Pitäisi olla vain 4 päivää. Mutisen taas. Ainakin itekseni. Sunnuntaina alotin työviikon. Korjasin kannatusjäsenhaku lomakkeen. Tein lisäksi laskun, jolla halukkaat kannatusjäsenet voivat maksaa pitkät penninsä Taiteen Sulattamon hyväksi! Oleppa siis ystävällinen, sekä tule meidän kannatusjäseneksi. En ole niin pahassa jamassa, jos saan meille edes yhden (tuhat) kannattajajäsenen. Tue Sulattamoa tukemaan muita kaltaisiani pipipäitä. Samalla tuet mahtavaa taidetta. Tai siis mahdollisuutta tehdä taidetta. 20 € / vuosi. Come on... Sä pystyt siihen... (pakko lopettaa ruinaaminen tähän, menee maine. Mut ainaki pomo on happy...) Maanantaina oli poikkeuksellisesti improtyöpaja. Normaalisti se olisi siis torstaisin. Olin siellä kokonaiset 30 minuuttia ennenkuin piti lähteä hoitamaan joitakin suhde juttuja (Sulattamon suhteita, ei omia...) Tiistaina kirjoi

Sulattamo Orja + Taide ja Sulattamo

Kuva
Taiteen Sulattamo tarjoaa taidetta. Se ei kai ole asiasta tietävälle ongelma tai mikään kysymys. On kuitenkin eri asia mitä taide ja kulttuuri on, sekä kuka sitä tekee ja kenelle. Ajattelin tässä vuosia orjana väsänneenä pohtia hivenen tätä kompinaatiota. Sulattamo + toipujat + taide + katsojat + + + + jotakin... Ensiksi esitetään kysymys. Mitä taide on? Jotta voin vastata tähän yksinkertaisesti, lainaan vastauksen netin syövereistä: “ T arkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä”. Jos taide siis on tuota, mitä internetti minulle tuossa sel

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 2.2

Kuva
Kirjoittaa Kauheasti Kamalia Kirjaimia Kanteen Kirjaimella Kooo! Viikko oli, viikko meni. Tämä viikko oli suhteellisen helppo jos ajatellaan, ettei minun tarvinnut juuri kotoani poistua. Paitsi kahdesti. Kuitenkin tämä viikko on teettänyt minulla hivenen toisenlaista työtä. Tiistai oli kirjoitustyöpajaa. Kirjoiteltiin juttuja tulevaa syksyn produktiota varten. On se silti kumma, etten siellä saa aikaiseksi mitään. Mutta kotona kyllä syntyy tekstiä... Pyh... Mutta joka tapauksessa siellä oli taas hauskaa, kuten aina. Ja koska en muuta siellä kykene kirjoittamaan, jatkoin samalla huumori linjalla. Vitsiä pukkaa kun rakkaus aiheista tekstiä ei tule. Jotenkin ehkä aihe rakkaus ei ole minun alaani. En siis kärsi rakkauden puutteesta. Jotenkin vain en osaa kirjoittaa omasta mielestäni imelää rakkaus stooria. Keskiviikko oli jännä päivä. Käytiin sosiaali ja terveysministeriössä. Juteltiin ja kyseltiin jänniä. Oma osuuteni oli kyseenalaistaa eräitä lauseita... Kun en osannut t

Kohti modernia orjuutta

Kuva
Kun Suomen talous on menossa lujaa vauhtia kuralle, tehdään hienoja, nykyaikaisia, mahtavia suunnitelmia sen korjaamiseksi. Tärkeimmät näistä korjauksista liittyy suoraan alemman kastin henkilöihin. Alempi kasti Suomessa tarkoittaa työttömiä. Niitä rottiin rinnastettavia loiseläimiä, joiden ihmisarvo on jo kauan sitten omasta halusta kadotettu. On erittäin tärkeää viedä näiltä olennoilta Suomen laissa heille annetut oikeudet. Näitä oikeuksia ovat vapaus, itsemääräämisoikeus, perustoimeentulo, ihmisarvo, perhe, lopulta koko elämä. Hallitus toiminnan ensimmäinen hyökkäys: Työttömyyskorvaus on irroitettu muista tuista, eikä sen sallita enää nousevan. 3 kk välein on uhkana, että työttömyysturvan määrä laskee 5%, mikäli työtön ei ole viitenä päivänä kuukaudessa töissä / työ ja elinkeinotoimiston osoittamassa toiminnassa. Tätä ensimmäistä vaihetta avustetaan leikkaamalla opintotukia, vanhusten tukia, lapsilisiä, sekä perheellisten hyvinvointia. Myös lääkekorvausten omavastuu

Sulattamo "Orjan" Työpäiväkirja - Mielen Sulattamo Festarit

Kuva
Noniin. Nyt se on sitten ohi. Vuoden yksi “kohokohdista”. Sulattamo Festarit olivat tänä vuonna Mielen Sulattamo Festarit. Olin juontaja, suunnittelija, roudari, näyttelijä, hauskuuttaja, sekä tietysti myös orja.   Menin paikalle stressaantuneena, väsyneenä, loppuunpalaneena, kaikkeni antaneena, kyllästyneenä, ärtyneenä, “ei välii, ei kiinnosta” asenteella.   Sitä tuntee itsensä niin surkeaksi, pieneksi, mitättömäksi, sekä todella turhaksi. Nykymaailmassa, jossa viitataan kintaalla mielenterveyskuntotusta yms on vaikeaa tuntea oloaan millään tavalla ihmiseksi. Lisäksi jos sattuu vielä olemaan työtön, niin aina jostakin tuutista huudetaan, miten paska, pummi, turha, kallis, idiootti, luuseri minäkin olen.   Noista monet suostun allekirjoittaa. Hah. Olen idiootti, luuseri, sekä varsinkin mitättömän pieni paska. Suurin pelkoni kautta aikojen on ollut kuitenkin se, että tuntisin itseni turhaksi. Sitä en siedä. Tulkoon sitten “egostani” tai mistä tahansa muusta. Mutta en su