Siirry pääsisältöön

Nainen 100 ohjaajan sana käsiohjelmasta

VÄLILLÄ SILTI PELKÄÄN MIKÄ MUSSA SEURAAVAKSI ROMAHTAA
Monologi aloittaa sanoilla: Mulla on uusi pää ja tahto elää. Juuri nyt Nainen 100 teoksen ohjaajana tämä prosessi on nostanut mieleeni juuri nämä sanat. Sillä tuntuu siltä, että minulla on uusi pää ja tahto elää.



Käsikirjoittajamme Asta Honkamaa kirjoitti tekstin, joka on tuotettu materiaalista jonka 100 naista tai naiseksi itsensä tuntevaa ihmistä on lahjoittanut teoksen käyttöön. Kun sain tekstin, elokuussa lopullisessa muodossaan, rakastuin tekstiin. Kun aloin mielessäni prosessoimaan tekstiä tajusin, että tekstiin syntyy viha-rakkaus suhde. Monessa kohtaa, en vain en saannut kiinni sisällöstä sen pirstaleisuuden vuoksi. Se oli kasa suuria merkittäviä sanoja joka puristui intensiivisellä yhteistyöllä näyttelijöiden ja koko työryhmän toimesta muotoonsa.

Teos tuo naisen elämän näyttämölle monimuotoisena, esittelee hyvin erilaisia henkilöitä, tarinoita kohtaloita pieninä pisaroina.

Viesti jonka haluan välittää katsojalle, on se, että vaikka ihmis kohtaloita on monia niin mahdollisuus on jokaisella olla vahva nainen ja pitää omana tukivartena naiseuttaan. Jokaisella on oikeus murtua, olla heikko voimaton, kasvaa, voimaantua ja puhjeta kukkimaan juuri sellaisena kuin on. Ihmisyys, rakkaus on niitä asioita jotka kantavat elämässä. Teoksesta voi löytää 100 elämän veden pisaraa ja jokainen katsoja saa jonkun pisaran itselleen.

Teos koskettaa, naurattaa, poreilee, hengittää ja elää. Teos on osoitettu kaikille naisille ja se on Suomen 100 vuotis juhlavuoden yksi tapa nostaa niin Suomalainen nainen niin kuin naiset maailmalla itsenäisyytemme juhlavuoteen merkittäviksi henkilöiksi ja juhlistaa tätä vuotta tämän teoksen kautta.

Ohjaaja

Eveliina Lafghani


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Toipujien oma Mielekäs Muutos - erään itseopiskelukurssin tarina

“Taiteen Sulattamon toiminta on todella tehnyt uusia aluevaltauksia”, huomasin ajattelevani, kun kirjauduin ensimmäistä kertaa valkoiseen, suorastaan askeettiseen oppimisympäristöön internetissä. Kaikki oli saanut alkunsa paria vuotta aikaisemmin erään kokemusasiantuntija Tim Saarisen ajatuksesta ja tässä sitä oltiin; luomassa jotain uutta jossain uudessa paikassa.  Käsillä oli Mielekäs Muutos -itseopiskelukurssi, jonka sisältöjä olimme kehittäneet yli vuoden ryhmiimme osallistuvien toipujien kanssa. Sisällöistä oli tullut niin hyviä, että halusimme kertoa niistä ja niiden tuomista hyödyistä koko maailmalle! Päädyimme aloittamaan kuitenkin koti-Suomesta ja kutsuimme mukaan ennakkoluulottomia testaajia. Materiaali ja tehtävät kannustivat oman elämän reflektointiin ja motivoivat tekemään muutoksia itsensä hyväksi. Testaajilla oli kaksi viikkoa aikaa tutustua kurssiin ja vastata palautekyselyyn. Kyselyssä kartoitettiin kokemuksia kurssin käytettävyydestä, rakenteesta, visuaalisesta il...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Taide on kuin paras ystävä

Läheisyys on yksi keskeisistä ihmisyyden perustarpeista. Samalla se on myös tunne ja kokemus, jonka taustalla vaikuttavat ilmiöt ja osatekijät ovat monisyisiä ja siksi niin ihmeellisen mielenkiintoisia. Ryhmätoiminnoissamme Sulattamolla, kun keskustelemme läheisyyden tarpeesta, usein esiin nousee yksinäisyys. Yksinäisyys koetaankin ainakin jossain määrin läheisyyden vastakohdaksi, vaikka kirjallisuudessa puhutaan useimmin yhteenkuuluvudesta ja yhteisöllisyydestä yksinäisyyden vastakohtana. Läheisyys ja yksinäisyys ilmiöinä, kokemuksina, tunteina, ovat varsin samankaltaiset, jos niitä tarkastelee esimerkiksi kysymysten “missä”, “milloin” ja “miksi” kautta. Kumpaakin tunnetta koetaan yksin ja yhdessä muiden kanssa hetkittäin, kausittain, satunnaisesti tai jatkuvasti.  Taide on mainio läheisyyden kokemuksen lähde. Puhuttelevan musiikin, hyvän kirjan, lempikomedian tai vaikuttavan näyttelyn parissa voi kokea olonsa hyvinkin läheiseksi itsensä, taiteilijan, hahmojen tai niiden kymmenien...
Lähetä kommentti
Lue lisää