Läheisyys on yksi keskeisistä ihmisyyden perustarpeista. Samalla se on myös tunne ja kokemus, jonka taustalla vaikuttavat ilmiöt ja osatekijät ovat monisyisiä ja siksi niin ihmeellisen mielenkiintoisia. Ryhmätoiminnoissamme Sulattamolla, kun keskustelemme läheisyyden tarpeesta, usein esiin nousee yksinäisyys. Yksinäisyys koetaankin ainakin jossain määrin läheisyyden vastakohdaksi, vaikka kirjallisuudessa puhutaan useimmin yhteenkuuluvudesta ja yhteisöllisyydestä yksinäisyyden vastakohtana. Läheisyys ja yksinäisyys ilmiöinä, kokemuksina, tunteina, ovat varsin samankaltaiset, jos niitä tarkastelee esimerkiksi kysymysten “missä”, “milloin” ja “miksi” kautta. Kumpaakin tunnetta koetaan yksin ja yhdessä muiden kanssa hetkittäin, kausittain, satunnaisesti tai jatkuvasti. Taide on mainio läheisyyden kokemuksen lähde. Puhuttelevan musiikin, hyvän kirjan, lempikomedian tai vaikuttavan näyttelyn parissa voi kokea olonsa hyvinkin läheiseksi itsensä, taiteilijan, hahmojen tai niiden kymmenien...
Blogissa jaetaan havaintoja ja pohdintoja mielenterveydestä, kulttuurihyvinvoinnista ja yhteisöllisen taiteen voimasta.