Läheisyys on yksi keskeisistä ihmisyyden perustarpeista. Samalla se on myös tunne ja kokemus, jonka taustalla vaikuttavat ilmiöt ja osatekijät ovat monisyisiä ja siksi niin ihmeellisen mielenkiintoisia. Ryhmätoiminnoissamme Sulattamolla, kun keskustelemme läheisyyden tarpeesta, usein esiin nousee yksinäisyys. Yksinäisyys koetaankin ainakin jossain määrin läheisyyden vastakohdaksi, vaikka kirjallisuudessa puhutaan useimmin yhteenkuuluvudesta ja yhteisöllisyydestä yksinäisyyden vastakohtana. Läheisyys ja yksinäisyys ilmiöinä, kokemuksina, tunteina, ovat varsin samankaltaiset, jos niitä tarkastelee esimerkiksi kysymysten “missä”, “milloin” ja “miksi” kautta. Kumpaakin tunnetta koetaan yksin ja yhdessä muiden kanssa hetkittäin, kausittain, satunnaisesti tai jatkuvasti.
Taide on mainio läheisyyden kokemuksen lähde. Puhuttelevan musiikin, hyvän kirjan, lempikomedian tai vaikuttavan näyttelyn parissa voi kokea olonsa hyvinkin läheiseksi itsensä, taiteilijan, hahmojen tai niiden kymmenien, satojen, tuhansien tai miljoonien muiden teoksen kokijoiden kanssa. Myös taiteen tekemisen kautta taiteen tekijä itse voi kokea olonsa hyvinkin läheiseksi itsensä, luovuutta inspiroivien hahmojen ja ajatellun kohderyhmän kanssa.
Taiteen hyvinvointia vahvistava vaikutus ei rajoitu ainoastaan läheisyyteen tai yksinäisyyden lievittymiseen. Taide on kuin paras ystävä. Se on saatavilla silloin, kun haluaa jakaa kokemuksia, ajatuksia ja tunteita, niin kepeän kuplivia kuin lohduttoman synkkiäkin. Taide mahdollistaa lohdun ja kannustuksen saamisen. “Taide on haavoittuneelle mielelle balsamia, joka parantaa pikkuhiljaa - se pääsee niin syvälle sieluun ettei moni muu asia sinne yllä. Taiteella saan ilmaistua ja purettua tunteita joita en osaa sanoittaa. Se auttaa hengittämään, saamaan onnistumisen kokemuksia ja piristää. Siihen voi uppoutua ja olla turvallisessa kuplassa, jossa ainakin sen hetken kaikki on hyvin.” Vaikuttava taideteos, oma tai jonkun muun, voi auttaa tunnistamaan elämän merkityksellisiä hetkiä, tapahtumia ja muutostarpeita sekä jäsentämään omia ajatuksia. Myös niitä, joita on tuntunut mahdottomalta saada kiinni. Onnistumisen kokemusten kautta tunnistetut vahvuudet itsessä vaikuttavat usein moneen elämän osa-alueeseen ja sitä kautta koemme itsemme pystyvämmiksi ja arvokkaammiksi. Juuri niin kuin paras ystäväkin saa meissä aikaan.
Taide on kuin paras ystävä. Se on saatavilla silloin, kun haluaa jakaa kokemuksia, ajatuksia ja tunteita, niin kepeän kuplivia kuin lohduttoman synkkiäkin.
Taiteen Sulattamon luovassa tilassa luovuus, innostuminen, inspiroituminen ja keskittyminen ovat usein käsin kosketeltavissa ja jokainen saa olla juuri niin yksin tai yhdessä kuin haluaa. Muiden heittäytyminen ja uskaltautuminen tarttuu. “Minusta Taiteen Sulattamo on maailman paras paikka. Voin tulla tänne purkamaan luovuuttani ja ilmaisemaan itseäni taiteen kautta yhdessä muiden kanssa ilman, että tarvitsee puhua kenellekään yhtään mitään.”
Näinä yhteiskunnallisten säästötalkoiden aikana, on tullut monienkin kuluerien merkitystä mietittyä. Taiteen Sulattamon taidetoiminnan yksi arvoperustaisista perusperiaatteista on aina ollut maksuttomien tilojen ja materiaalien avulla mahdollistaa yhdenvertaisen osallisuuden toteutuminen. Taloudelliseen tilanteeseen riippumaton yhdenvertaisuus on vain pieni osa kokonaisuutta. Se on myös sosiaalista ja emotionaalista yhdenvertaisuutta, jossa sinä ja minä voimme inspiroitua samoista materiaaleista, herättää piiloutunut luovuutemme henkiin konkreettiseksi teokseksi ja tuntea myötätuntoa, -iloa ja vapautuneisuutta yhdessä sekä tuntea olevamme kuin parhaan ystävän seurassa. “Taiteen äärellä saan olla vapaa.”
Kirjoittanut Sonja Arokari, joka on oppinut Taiteen Sulattamon luovassa tilassa luovilta yksilöiltä, miten mykistävän kaunista voi yhteisöllinen taiteen tekeminen olla. Jutun sitaatit ovat peräisin kokemusasiantuntija Fideliltä, joka on rohkeasti tuonut tarinansa kautta esiin, mitä kaikkea kulttuurihyvinvointi on ja voi olla.
Kommentit
Lähetä kommentti