Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella vertaistoiminta merkityt tekstit.

Kokemustoiminnan monet kasvot: Kulttuuripaja K-35

  Kokemuksesi on arvokas - hankkeen  blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä toisessa osassa esittelemme Lilinkotisäätiön Kulttuuripaja K-35:ssä toimivan vertaisen Samin, joka toimii myös kokemusasiantuntijana. Olen Sami Juntunen. Olen 43-vuotias. Kokemusasiantuntijakokemusta minulla on jo noin 15 vuotta. Tutuin yhdistys minulle on Suomen Moniääniset ry, jonka kautta olen saanut suurimman osan toimeksiannoista. Olen ollut muun muassa Heureka Tulee Hulluksi -näyttelyssä esillä omalla tarinallani. Äänimies dokumentissa olin päähenkilönä. Mielikertomuksia animaatiossa olin leijona. Olen ollut myös radiossa ja lehdissä. Juttuja on kymmeniä.  Tällä hetkellä toimin myös vertaisohjaajana Kulttuuripaja K-35:n Mediaryhmässä yhtenä vetäjänä. Arvokkainta vertaisohjaajakoulutuksess

Kokemusasiantuntijan pohdintoja yhteisöllisen verkkotoiminnan ytimestä

  Kesäkuussa tulee täyteen 2 vuotta taiteensulattamo-striimiä. Paikkana tietysti Twitch . Aluksi striimin piti olla vain kokeilu, esimerkki. Ei oikeastaan mitään muuta. Ei ollut ihmeellisiä odotuksia tai olettamuksia. Kunhan nyt striimataan ja testataan. Aluksi striimin piti olla vain kokeilu. Alun teknisten ongelmien ja opettelun jälkeen asiat alkoivat jopa sujumaan. Mutta no. Mitäpä jos jätetään historia taakse ja... Pari viikkoa sitten, syystä tai toisesta, katsoin ettei tässä ole mitään järkeä. Kysyin katsojilta, että mitä he tästä muka saavat? Mitä hyötyä tästä on? Sain vastaukseksi vain hymiöitä ja naurua.  Ajattelin, että antaa sit olla. Ei kai sillä vastauksella tähän hetkeen vaikutusta ole. Jatketaan vaan eteenpäin. Kaverit sitten ehdottivat, että pelaisimme isommalla porukalla erästä peliä. Katsojat olivat innoissaan. Toinen striimaajakin tuli mukaan samalla striimaten omalla kanavallaan. Hyppäsimme peliin ja pidimme hauskaa, tunteja ja tunteja. Juuri pelasimme ryhmänä, yhtei

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava

Ihmisyys ja yhdessä tekeminen edellä

Ihmisyys ja yhdessä tekeminen edellä Kolmivuotinen matka Kulttuurin Verson hankevastaavan pestissä on ollut seikkailuntäyteinen: ripaus epävarmuutta, haasteita, hiusten haromista, kyyneleitä, mutta myös sylin täydeltä rakkautta,  ystävyyttä, ihmisyyttä, toivoa, luovuutta ja onnistumisia.   Aloittaessani Kulttuurin Versossa olin täysi hankenoviisi, aivan ymmälläni: mitkä ihmeen indikaattorit, väliraportit, tulostavoitteet,  mittarit, arvioinnit, strategiat, kääk. Hankejargon sekoitti pään. Olin kuin pieni lapsi, joka vasta opettelee  sanoja ja niiden merkityksiä. Välillä teki mieli heittää hanskat tiskiin  ja perääntyä.   “Mä en pysty tähän. En osaa mitään. Olen varmaan vahingossa  päässyt tähän hankevastaavan toimeen. Kohta kaikki huomaa, että  huijaan.”  “Huijarisyndrooman” pyörteissä mieli on ollut välillä pahasti eksyksissä.  Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja ja lastentarhanopettaja. Ennen Taiteen Sulattamoa työskentelin ohjaajana mielenterveystoi pujien asumispalveluyk

Kirjoita ja hengitä

Mielenterveydenhoitajakoulutus , oma koulutus: Minulle opiskeleminen on aina ollut henkiinjäämisstrategia. Olen viihtynyt koulussa välituntisinkin olemalla kirja kädessä ja imemällä tietoa. Lapsuuden kodissa ongelma oli alkoholi ja pakenin sitä kirjojen maailmaan. Kulttuurin Verson koulutuksessa kohtasin itseni ja sen, mitä olen maailmassa oppinut ja miten tätä oppimaani voin käyttää hyväksi omassa ohjauksessani. Kävin aikoinaan taidelukion 1980-luvulla Itä-Suomessa. Sen jälkeen menin opiskelemaan mielenterveyshoitajaksi Länsi-Suomeen. Koulutuksen aikana kyselin alituisesti itseltäni, että voiko minusta tulla tarpeeksi hyvä hoitaja. Tulin siihen tulokseen, että ei ja jätin koulun käymisen kesken. Täytin silloin 20-vuotta ja olin aika ehdoton itsearvioinnissani. Koulua olisi ollut käymättä 1⁄2 vuotta. 15 vuotta opinnoista lähtemisen jälkeen minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siksi olen nyt vertaisryhmäohjaaja. Kävin Taitee

Taiteen ja mielenterveystyön yhdyspinnoilla

Kulttuurin Verso -hanke on vaiheessa, jossa kehitettyä koulutusmallia testataan käytännössä kouluttamalla Soveltavan taiteen Vertaisryhmänohjaajia. Hankkeessa yhdistetään konkreettisella tavalla taide sekä sosiaali- ja terveysala.  Olen seurannut julkista keskustelua ja aiheeseen liittyviä paneeleja, missä hyvin tarkoitusperin yritetään löytää yhdyspintoja ja mahdollisuuksia taiteen tuomiseksi sosiaali- ja terveysalalle. Yleensä keskusteluun on osallistunut taiteilijoita ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Keskustelu on ollut kiinnostavaa ja tärkeää, mutta usein siitä on silti puuttunut uudet ajatukset, ideat, keksinnöt, yhteistyö. Taidetta viedään jo monella tapaa sosiaali- ja terveysalan yksiköihin ja se on erittäin arvokasta. Ydinkysymys onkin mitä muuta voidaan tehdä? Mitä voidaan tehdä eri tavalla, miten taide voisi olla osa toimintaa, osa organisaatiota? Ja tätä ydinkysymystä usein kierretään aiheeseen liittyvissä keskusteluissa, paneeleissa ym., koska näistä keskusteluist