Mistä kaikki alkoi?
Suljetut ovet -tapahtuman ideointi alkoi avointen ovien pohdinnasta. Aluksi vitsillä heitetty ajatus siitä, että kävijät suljettaisiinkin ulkopuolelle muuttui nopeasti viehätykseksi sisälle kurkistamisen ajatukseen. Mitä ovien takaa löytyisi, jos antaisimme ihmisille mahdollisuuden nähdä ulkoa sisäpuolelle, julkisesta yksityiseen? Idea sai konkretiaa, kun joku sai ajatuksen hyödyntää Taiteen Sulattamon isoja, avoimia ikkunoita, joista muodostuisi pimeässä syysillassa täydellinen näyttämö.
Näin alkoi muodostumaan tapahtuma, jonka toteutumista varten oli tietenkin saatava esityksiä ja esitysten tekijöitä. Esitysten luominen päätettiin toteuttaa kurssin avulla. Esityksiä ikkunaan nimetyllä kurssilla pohtisimme suljettujen ovien teemaa ja antaisimme osallistujille mahdollisuuden luoda ikkunaan oman näköisiään esityksiä ammattilaisen johdolla. Tervetulleita olisivat kaikki Taiteen Sulattamon kävijät.
Kun aloitin harjoitteluni Taiteen Sulattamolla, Esityksiä ikkunaan oli ensimmäinen asia, johon pääsin mukaan. Olin siis kurssilaisten kanssa samassa asemassa: pää täynnä kysymyksiä, mutta innoissani mahdollisuudesta tavata uusia ihmisiä ja päästä käyttämään luovuuttani. Kuten ehkä muitakin osallistujia, minuakin jännitti uuden asian äärelle asettuminen ja itseni alttiiksi laittaminen. Erityisesti heittäytyminen teatteriharjoitteisiin itselle tuntemattomien ihmisten edessä tuntui hermostuttavalta. Saimme kuitenkin nopeasti leikkimielisestä asenteesta kiinni ja harjoitteiden tekemisen ohella ryhmä myös tutustui toisiinsa luontevasti.
Ideasta toteutukseen
Heti ensimmäisestä tapaamiskerrasta lähtien suljettujen ovien teema ja sen pohtiminen olivat läsnä tekemisessä. Teemana suljetut ovet on hedelmällinen ja tuottaa erilaisia mielikuvia esimerkiksi turvallisuudesta, turvattomuudesta ja julkisen ja yksityisen rajoista. Koska sen voi käsittää konkreettisesti tai symbolisesti, lähdimme omien esitystemme luomisen prosessissa liikkeelle siitä, mitä asioita sanaparista suljetut ovet tulee mieleen. Kirjoitimme siis muistilapuille sanoja tai lauseita, joita aiheen miettiminen synnytti ja asettelimme ne fläppitaulululle teemoitellen. Lopputulos oli laaja; taululla oli asioita suljetusta osastosta ja sensuurista rakkauden kuplaan. Suljetut ovet saattoivat merkitä rauhaa, turvaa ja mahdollisuutta olla oma itsensä tai vaihtoehtoisesti vaaraa, rajojen rikkomista ja itsensä tukahduttamista. Valitsimme fläppitaululta kaksi lappua sen mukaan, mikä juuri siinä hetkessä kiinnosti tai kutsui, ja aloimme kirjoittamaan vapaasti ajatuksenvirtaa lappujen perusteella. Näin loimme mahdollisen ensimmäisen version esityksestämme.
Toisella tapaamiskerralla pääsimme ikkunoiden äärelle. Ymmärtääksemme millaisia ikkunat ovat esiintymistilana teimme pieniä, hetken kestäviä toimintoja, joita muut katsoivat ikkunan toiselta puolelta. Huomasimme, että vaikka “esitykset” saattoivat olla vain yksittäisen liikkeen mittaisia, rajattu tila ja lasin toiselta puolelta katsominen sai katseen liimautumaan esiintyjään ja teki kokemuksesta katsojalle vaikuttavan. Kokeilu herätteli samalla ideoita erilaisista tavoista käyttää hyväksi ikkunan lasista johtuvaa katkosta katsojan ja esiintyjän välillä. Esityksen äänisuunnittelussa on otettava huomioon, etteivät esiintyjien äänet kuulu katsojille. Toisaalta esimerkiksi huutaminen tai kovaan ääneen nauraminen saattoi kuulua lasin läpi, mikä loi voimakkaan vaikutelman kontrastina hiljaisuudelle. Ikkunasta sisään katsominen nostatti pintaan myös tapoja leikitellä sillä, kuka katsoo ketä. Entä jos esiintyjä katsoisikin suoraan yleisöön ja kääntäisi katsojan ja katsottavan roolit päälaelleen, millaisia tunteita se katsottavissa herättäisi?
Mitä pidemmälle prosessissa menimme, sitä laajempana suljettujen ovien teema näyttäytyi. Kun joku ehdotti uutta esitysaihetta ja rupesi miettimään liittyykö se teemaan jouduimme joka kerta toteamaan “kyllä, kyllä se liittyy”. Kaikki kodin yksityisyydessä tehtävä, kaikki mitä ajattelemme ja koemme on muille suljettujen ovien takana. Avatessamme fyysiset ovet kotiimme tai symboliset ovet ajatuksiimme kutsumme toisen astumaan yksityisyyden rajan yli henkilökohtaiseen tilaamme. Lähtökohtaisesti uteliaina olentoina olemme kiinnostuneita juuri tästä rajan toiselle puolelle näkemisestä. Eikö esimerkiksi sosiaalisessa mediassa iso osa kiehtovuutta ole se, että pääsemme tirkistämään toisten elämiin? Tällä tematiikalla leikittelemme Suljetut ovet -tapahtuman esityksissä. Samalla tuomme toivottavasti sinunkin marraskuiseen iltaasi valoa ja maksutonta kulttuuria. Voi olla, että myös tämän yhä hieman hermostuneen harjoittelijan näette tapahtumassa ikkunan toisella puolella. Tervetuloa, nähdään Sulattamolla!
.jpg)
Tämän blogitekstin on kirjoittanut Sulattamon harjoittelija Milja Schildt (kuvassa).
Kommentit
Lähetä kommentti