Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen.
Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä merkityksellisimpiä, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen.
Tämä taas auttoi hahmottamaan, mitkä hetket ovat niitä, jotka haluaa nostaa omaan puheenvuoroonsa mukaan. Kokemustarinan muodostuksen kannalta itselleni haasteellista oli tehdä rajaus, mistä kaikesta oikeastaan haluaa ja on valmis puhumaan, kun taustalla on niin vaikeaa isäsuhdetta, koulukiusaamista kuin itsensä hyväksymiseen, jaksamiseen ja erityiseen sisaruuteen liittyviä haasteita. Koin taidemenetelmät todella hyviksi mahdollisuuksiksi testailla omia rajoja, jotka ovat ehkä olleet itseltänikin vielä vähän hukassa. Taiteen avulla tuli usein nopeasti näkyville se, jos joku asia tuntui vielä liian kipeältä.
Ruokailuhetket tärkeitä
Kun olimme käsitelleet omia kokemuksiamme taiteen keinoin alkoi yleensä ruokatauko, jonka aikana söimme, mutta myös juttelimme kaikenlaisesta niin kokemuksiimme liittyvistä asioista kuin aivan kaikesta muustakin. Nämä keskustelut olivat itselleni todella merkityksellisiä, koska niiden ansiosta oli mahdollista kokea kuuluvansa ryhmään ja oppia tuntemaan ryhmän muita jäseniä paremmin. Se teki myös näkyväksi, kuinka samankaltaisia ajatuksia ja mietteitä meillä oli esimerkiksi oman tarinan muodostukseen liittyen. Ruokailuhetket olivat äärimmäisen tärkeitä etenkin silloin, kun itsellä oli tunne, että mistään ei tule yhtään mitään, enkä koskaan saa puheenvuorostani valmista. Vertaistuen merkitys oli siis monella tavalla tärkeässä roolissa koulutuksessa, ihan jo käytännönasioidenkin tasolla.
Ruokailutauon jälkeen opettelimme useimmiten teoriaa. Oli mukavaa, että teoria osuudet olivat harvoin toteutettu niin, että olisimme vain istuneet ja kuunnelleet kouluttajaa. Sen sijaan yleensä pohdimme asioita pienryhmissä.
Unohda taide
Kun 5 tuntia oli kulunut oli kotimatkan aika. Huomasin kotona usein miettiväni, että en tule koskaan löytämään omaan puheenvuorooni soveltuvaa taiteen keinoa. Se tuotti itselleni valtavasti turhautumista ja päänvaivaa. Lopulta annoin itselleni luvan unohtaa taide ja keskittyä tekstiin. Tekstin valmistuttua olikin lopulta yllättävän helppoa lisätä taiteen keinoja mukaan. Päädyin lopulta käyttämään taidetta havainnollistamisessa, esimerkiksi otin pienet figuurit kuvastamaan perhettäni.
Nyt kun koulutuksesta on kulunut muutama kuukausi, mietin usein, että onneksi uskalsin lähteä mukaan. Koulutus oli lopulta itselleni todella kasvattava ja tärkeä kokemus. Opin paljon uusia asioita itsestäni, erityisesti omista rajoistani ja siitä, kuinka minulla on oikeus tunteisiini ja ajatuksiini. Koulutuksesta käteen jäi ehdottomasti muun muassa se, miten nopeasti lopulta on mahdollista päästä yli niistä todella syvistä epätoivon hetkistä prosessin suhteen. Toki se vaati sen, että sai kouluttajalta ja ryhmältä tukea ja ainakin itse voin sanoa saaneeni sitä läpi koko prosessin.
Toivoisin, että jokainen saisi kokea tällaisen matkan itseensä näin lempeässä ja ymmärtäväisessä seurassa. Jenive
Kirjoittaja on käynyt Kokemusasiantuntijaksi taiteen keinoin koulutuksen ja valmistunut syyskuussa 2024.
Kommentit
Lähetä kommentti