Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Sulattamo Orja + Taide ja Sulattamo

Kuva
Taiteen Sulattamo tarjoaa taidetta. Se ei kai ole asiasta tietävälle ongelma tai mikään kysymys. On kuitenkin eri asia mitä taide ja kulttuuri on, sekä kuka sitä tekee ja kenelle. Ajattelin tässä vuosia orjana väsänneenä pohtia hivenen tätä kompinaatiota. Sulattamo + toipujat + taide + katsojat + + + + jotakin... Ensiksi esitetään kysymys. Mitä taide on? Jotta voin vastata tähän yksinkertaisesti, lainaan vastauksen netin syövereistä: “ T arkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä”. Jos taide siis on tuota, mitä internetti minulle tuossa sel

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 2.2

Kuva
Kirjoittaa Kauheasti Kamalia Kirjaimia Kanteen Kirjaimella Kooo! Viikko oli, viikko meni. Tämä viikko oli suhteellisen helppo jos ajatellaan, ettei minun tarvinnut juuri kotoani poistua. Paitsi kahdesti. Kuitenkin tämä viikko on teettänyt minulla hivenen toisenlaista työtä. Tiistai oli kirjoitustyöpajaa. Kirjoiteltiin juttuja tulevaa syksyn produktiota varten. On se silti kumma, etten siellä saa aikaiseksi mitään. Mutta kotona kyllä syntyy tekstiä... Pyh... Mutta joka tapauksessa siellä oli taas hauskaa, kuten aina. Ja koska en muuta siellä kykene kirjoittamaan, jatkoin samalla huumori linjalla. Vitsiä pukkaa kun rakkaus aiheista tekstiä ei tule. Jotenkin ehkä aihe rakkaus ei ole minun alaani. En siis kärsi rakkauden puutteesta. Jotenkin vain en osaa kirjoittaa omasta mielestäni imelää rakkaus stooria. Keskiviikko oli jännä päivä. Käytiin sosiaali ja terveysministeriössä. Juteltiin ja kyseltiin jänniä. Oma osuuteni oli kyseenalaistaa eräitä lauseita... Kun en osannut t

Kohti modernia orjuutta

Kuva
Kun Suomen talous on menossa lujaa vauhtia kuralle, tehdään hienoja, nykyaikaisia, mahtavia suunnitelmia sen korjaamiseksi. Tärkeimmät näistä korjauksista liittyy suoraan alemman kastin henkilöihin. Alempi kasti Suomessa tarkoittaa työttömiä. Niitä rottiin rinnastettavia loiseläimiä, joiden ihmisarvo on jo kauan sitten omasta halusta kadotettu. On erittäin tärkeää viedä näiltä olennoilta Suomen laissa heille annetut oikeudet. Näitä oikeuksia ovat vapaus, itsemääräämisoikeus, perustoimeentulo, ihmisarvo, perhe, lopulta koko elämä. Hallitus toiminnan ensimmäinen hyökkäys: Työttömyyskorvaus on irroitettu muista tuista, eikä sen sallita enää nousevan. 3 kk välein on uhkana, että työttömyysturvan määrä laskee 5%, mikäli työtön ei ole viitenä päivänä kuukaudessa töissä / työ ja elinkeinotoimiston osoittamassa toiminnassa. Tätä ensimmäistä vaihetta avustetaan leikkaamalla opintotukia, vanhusten tukia, lapsilisiä, sekä perheellisten hyvinvointia. Myös lääkekorvausten omavastuu

Sulattamo "Orjan" Työpäiväkirja - Mielen Sulattamo Festarit

Kuva
Noniin. Nyt se on sitten ohi. Vuoden yksi “kohokohdista”. Sulattamo Festarit olivat tänä vuonna Mielen Sulattamo Festarit. Olin juontaja, suunnittelija, roudari, näyttelijä, hauskuuttaja, sekä tietysti myös orja.   Menin paikalle stressaantuneena, väsyneenä, loppuunpalaneena, kaikkeni antaneena, kyllästyneenä, ärtyneenä, “ei välii, ei kiinnosta” asenteella.   Sitä tuntee itsensä niin surkeaksi, pieneksi, mitättömäksi, sekä todella turhaksi. Nykymaailmassa, jossa viitataan kintaalla mielenterveyskuntotusta yms on vaikeaa tuntea oloaan millään tavalla ihmiseksi. Lisäksi jos sattuu vielä olemaan työtön, niin aina jostakin tuutista huudetaan, miten paska, pummi, turha, kallis, idiootti, luuseri minäkin olen.   Noista monet suostun allekirjoittaa. Hah. Olen idiootti, luuseri, sekä varsinkin mitättömän pieni paska. Suurin pelkoni kautta aikojen on ollut kuitenkin se, että tuntisin itseni turhaksi. Sitä en siedä. Tulkoon sitten “egostani” tai mistä tahansa muusta. Mutta en su

Sulattamo "Orjan" Työpäiväkirja 1.4

Kuva
Viikko 4. Olen puoliksi rikki, katki, poikki, hajalla, muusina, ei niin ehjä, kuollut. Koko viikko on mennyt Luukku esityksen harjoitusten parissa. Tai siis päivät ovat menneet sen parissa. Muut tunnit päivissä ovat menneet festareiden STRESSAAMISEEN. Jäsenten ongelmien ratkomiseen. Jäsenten tukemiseen. Kirjoittamiseen. Pohtimiseen. Vitutukseen. Väsymykseen. PROTESTOINTIIN! Oli hyvinkin odotettavissa, että tämä viikko tulee olemaan poikkeuksellisen erilainen, sekä siltä pohjin myös stressaavampi. Olisin silti toivonut, että olisin edes hivenen pikkaisen vähemmällä päässyt. Jopa maanantai ja huominen lauantai on työpäiviä. Vaikka eivät sitä virallisesti ole. Virallinen työaikakin on vain kello 10-14. Vaikka olenkin tällä viikolla tehnyt lähes 8-10 tuntisia päiviä. Palkatta ;) (ellei kahvituksia lasketa mukaan) Vitutusta ei helpota se, että ensimmäistä kertaa koskaan, löydän itseni tilanteesta, jossa VIHAAN jo ennakkoon esiintymistä. Itsetunto kateissa. Itseluottamus kateissa.

Luukku! Pitkäaikaistyöttömän arkipäivää?

Kuva
TE-käynti takana, enkä taas tiedä itkeäkkö vai nauraa tätä nykypäivää. Taustaa: Sain maaliskuussa kirjeen, jossa minut kutsutaan toukokuun 11. päivänä Itäkeskuksen TE-keskukseen. Merkitsen ajankohdan kalenteriini, ja koska Luukku -näytelmän harjoitusajankohta sattuu osumaan päällekäin tämän ajankohdan kanssa, joudun poistumaan kesken harjoitusten paikalta - tietysti sovittuani asiasta ohjaajan ja muiden läsnäolleiden kanssa hyvissä ajoissa etukäteen. Pääsen ajoissa perille, itse asiassa varttitunnin etuajassa. Odotan kiltisti aulassa että virkailija tulee ja kutsuu minut koppiinsa - erillistä ilmoittautumista ei tarvita. Mitään ei tapahdu, eikä kukaan kutsu minua minnekään. Puolen tunnin turhan odottelun jälkeen kysyn vapaana olevalta virkailijalta miksei kukaan kutsu minua. Hän lainaa ajokorttiani tarkistaakseen asian. Menee viitisen minuuttia ja hän palaa takaisin keltaisen muistilapun kanssa. "Väärä aika" - kuin suoraan Luukun käsikirjoituksesta. "Aikasi

Ennakkoluulot, stigmat mielensairaudesta tai terveydestä kokemuksen äänellä.

Kuva
Ennakkoluulot mielenterveyttä kohtaan ovat juurtuneet syvälle yhteiskuntaan, sekä sen rakenteisiin. Ne ovat rakentuneet vuosikymmenten, ellei jopa satojen kuluessa. Ne kertovat ihmisten yleisestä suhtautumisesta, sekä eritoten yleisestä tietämyksestä asiasta, sekä heidän suhtautumisestaan siihen. Koska puhumme vuosikymmenten aikana tapahtuneesta juurtumisesta, ne ovat jo niin syvällä, ettei niitä helposti voida muuttaa. Alkuperäinen käsitys on, että mieleltään särkyneet ihmiset ovat totaalisen erilaisia, vaarallisia, sekä todella täydellisesti irti realismista. He eivät kuulu yhteiskuntaan, eikä heille kuulu myöskään samat oikeudet, saati velvollisuudet kuin normaalille väestölle. Heidän paikkansa on suljetuilla osastoilla, jotka on tehokkaasti valvottuja, eivätkä nämä laitokset sijaitse lähelläkään asutuskeskuksia. Tämänkaltaiset ihmiset aiheuttavat suurta vaaraa ja ongelmaa jokaiselle, joka heitä kohtaa. Heitä varten on toki kehitetty hoitokeinoja. Näitä ovat mm sähköshokkihoito

Luovaa kirjoittamista ryhmässä, ajatuksia, tunteita ja kokemuksia

Kuva
Kirjoittaminen ryhmässä. Mitähän siitäkin tulee? Menen kuitenkin rohkeasti mukaan antamatta omien ajatusteni muodostua korkeaksi kynnykseksi.   Ala-asteella aloin kirjoittaa tarinoita, ja minua pidettiin hyvänä ainekirjoittajana. Jo silloin lauseiden muodostaminen oli kuitenkin työlästä, kun koetin hioa niistä päässäni täydellisiä. Tai edes kelvollisia niin että kehtaisin näyttää tuotokseni opettajalle. Saati että kestäisin sen kun tarinani luettaisiin ääneen. Vertailin itseäni kovasti toisiin, ja kirjoittamisesta puuttuikin ilo sekä vapaus.   Olen käyttänyt sanoja paljon itseni peittämiseen, enemmän kuin paljastamiseen. Entä jos paljastaisin kirjoitustyöpajassa liikaa? Mitä me siellä edes teemme? Heittäydyin työpajan tehtäviin kuitenkin ennakkoluulottomasti, tavoittelematta mitään. Oli mielenkiintoista huomata, miten erilaisia ajatuksia esimerkiksi sana "punainen" tai "kesä" herätti. Kun luimme ääneen toisillemme jopa lämmittelyharjoituksetkin, se ava