Siirry pääsisältöön

Sulattamo "Orjan" Työpäiväkirja 1.4

Viikko 4. Olen puoliksi rikki, katki, poikki, hajalla, muusina, ei niin ehjä, kuollut.
Koko viikko on mennyt Luukku esityksen harjoitusten parissa. Tai siis päivät ovat menneet sen parissa. Muut tunnit päivissä ovat menneet festareiden STRESSAAMISEEN. Jäsenten ongelmien ratkomiseen. Jäsenten tukemiseen. Kirjoittamiseen. Pohtimiseen. Vitutukseen. Väsymykseen. PROTESTOINTIIN!
Oli hyvinkin odotettavissa, että tämä viikko tulee olemaan poikkeuksellisen erilainen, sekä siltä pohjin myös stressaavampi. Olisin silti toivonut, että olisin edes hivenen pikkaisen vähemmällä päässyt. Jopa maanantai ja huominen lauantai on työpäiviä. Vaikka eivät sitä virallisesti ole. Virallinen työaikakin on vain kello 10-14. Vaikka olenkin tällä viikolla tehnyt lähes 8-10 tuntisia päiviä. Palkatta ;) (ellei kahvituksia lasketa mukaan)
Vitutusta ei helpota se, että ensimmäistä kertaa koskaan, löydän itseni tilanteesta, jossa VIHAAN jo ennakkoon esiintymistä. Itsetunto kateissa. Itseluottamus kateissa. Olen koko viikon rämpinyt harjoitukset läpi. Milloin unohdan vuorosanat, milloin unohdan itseni. Pitäisi kuitenkin muistaa, että esiintymisen tärkeimpiä sääntöjä on OMA HALU ESIINTYÄ. Ja juuri nyt tuota halua ei ole. Pelkään huomista. Pelkään sitä todella.
Edellisistä lauseista huolimatta. Jotta voisin koskaan edes yrittää tukea ketään toista ihmistä. Minun tulee noudattaa yleisiä ohjeita... Luota siihen, että tilanteet menevät omalla painollaan. Luota siihen, että muut pelastavat sinut dorkasta mokastasi kun unohdat edes saapua lavalle oikeaan aikaan. Luota siihen, että kun sinä mokaat, mokaavat varmasti kaikki muutkin! ;)
Jos sinä hyvä lukija ymmärrät yhtään mistään, yhtään mitään. Ymmärrät varmaan ensimmäisen rivin ensimmäisen kohdan. Viikko 4. Tarkoittaa, että olen ollut siis näissä hommissa täyden kuukauden. Voi veljet. Kokonainen kuukausi jo takana. Ja loppu elämä edessä. Voin vuodattaa teille lukijoille aivan mitä tahansa roskaa ja paskaa. Siitä huolimatta on täydellisen varmaa, että rakastan tätä matkaa, sekä näitä haasteita. Olen oppinut niin paljon. Olen löytänyt niin paljon. Olen myös menestynyt paljon.
Minun loistava suunnitelmani Sulattamo Orjan päiväkirja extrasta ei tule onnistumaan tähän hätään. Koska keinot tehdä se on toistaiseksi hukassa. Mutta älkää peljätkö! Minä olen sen luvannut, joten sen tulen vielä tekemään. Olen kuitenkin saanut taustalle henkilöitä, jotka siinä myöhemmin voivat jopa auttaa. Lämmin kiitos heille kaikille.
Koska fiilikset ovat odottavat, stressaavat, jännittyneet yms jne yms jne, en kykene nyt tuottamaan tämän parempaakaan tekstiä. Olen siitä pahoillani. Lupaan ja vannon silti, että vaikka kaikki huomenna menisi persiilleen, me kaikki selviydymme siitä silti kunnialla, voittoisina, menestyjinä. Koska mikään sen huonompi ei minulle, saati Taiteen Sulattamolle kelpaa. Me kaikki olemme taivaallisen ammattitaitoisia. Jopa silloin, kun emme tiedä tai ymmärrä yhtään mistään yhtään mitään. Olemmehan voittajia.
Tapaamme siis huomenna festareilla. Gloriassa. Kello 15 alkaen. Yhteistyössä nuorten tuottajien kanssa. Tule siis paikalle katsomaan mitä olemme saaneet aikaiseksi. Tule ihmeessä myös moikkaamaan minua. Pääset tapaamaan legendaarisen duunarin ihan livenä. Nimmareita en jaa, koska en ole stara. Mutta mahdollisesti pääset pompottamaan minua tekemään avustavia tehtäviä. Kuten avaamaan sinulle oven! TULE SIIS PAIKALLE! (tapahtuma on maksuton ja tarkoitettu kaiken ikäisille. tapahtuma on alkoholiton)
PRÖÖTS SIIS VAAN SULLEKKI. PÄIVÄKIRJA JATKUU ENSI VIIKOLLA. TAI JO SUNNUNTAINA JOS TARPEEKS OTTAA PÄÄHÄN! :P
Ps. Päiväkirjan tapahtumat ovat todellisia. Joskin hivenen fiktiolla höystettyjä. Minua ei ole pakotettu tekemään mitään, teen sitä omasta halustani. Taiteen Sulattamo ry on siis todellinen yhdistys, jossa olen tällä hetkellä kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suljettujen ovien äärellä – osallistujan kokemuksia projektista

Mistä kaikki alkoi? Suljetut ovet -tapahtuman ideointi alkoi avointen ovien pohdinnasta. Aluksi vitsillä heitetty ajatus siitä, että kävijät suljettaisiinkin ulkopuolelle muuttui nopeasti viehätykseksi sisälle kurkistamisen ajatukseen. Mitä ovien takaa löytyisi, jos antaisimme ihmisille mahdollisuuden nähdä ulkoa sisäpuolelle, julkisesta yksityiseen? Idea sai konkretiaa, kun joku sai ajatuksen hyödyntää Taiteen Sulattamon isoja, avoimia ikkunoita, joista muodostuisi pimeässä syysillassa täydellinen näyttämö.  Näin alkoi muodostumaan tapahtuma, jonka toteutumista varten oli tietenkin saatava esityksiä ja esitysten tekijöitä. Esitysten luominen päätettiin toteuttaa kurssin avulla. Esityksiä ikkunaan nimetyllä kurssilla pohtisimme suljettujen ovien teemaa ja antaisimme osallistujille mahdollisuuden luoda ikkunaan oman näköisiään esityksiä ammattilaisen johdolla. Tervetulleita olisivat kaikki Taiteen Sulattamon kävijät.  Kun aloitin harjoitteluni Taiteen Sulattamolla, Esityksiä i...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Nuorten Ateljee - paikka, johon tulla omana itsenään

Tuloksia ja ohjaajan havaintoja - 2025 On päiviä, jolloin huomaa erityisen selvästi, miten tärkeää on vain pysähtyä.  Nuorten Ateljeessa  se pysähtyminen tapahtuu usein luovuuden, värien, jonkun arkisen keskustelun tai nuudelikulhon äärellä. Tämän vuoden aikana olen saanut seurata läheltä, miten  rento taiteen tekeminen yhdessä  voi avata nuorelle tilaa hengittää. Sellaisella tavalla, jota ei aina edes itse huomaa ennen kuin pysähtyy sitä katselemaan. Alusta asti on ollut selvää, että Ateljee on monelle paikka, jonne voi tulla omalla tavalla, omassa tahdissa. Eräs uusi kävijä sanoi elokuussa sanat, jotka jäivät mieleeni pitkäksi aikaa:  “Kiva, kun tänne voi tulla just sellaisena kuin on.”  Toisen nuoren spontaani toteamus:  “Tää on sellanen paikka, jossa voin hengähtää”  vahvisti sen, mitä itsekin olin aistinut, että ilmapiiri on Ateljeen sydän. Pienistä hetkistä syntyy yhteisö Tämä vuosi on opettanut, että kun nuorelle antaa tilan, joka ei vaadi ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...
Lähetä kommentti
Lue lisää