Siirry pääsisältöön

Sulattamo "Orjan" Työpäiväkirja - Mielen Sulattamo Festarit

Noniin. Nyt se on sitten ohi. Vuoden yksi “kohokohdista”. Sulattamo Festarit olivat tänä vuonna Mielen Sulattamo Festarit.
Olin juontaja, suunnittelija, roudari, näyttelijä, hauskuuttaja, sekä tietysti myös orja.
 
Menin paikalle stressaantuneena, väsyneenä, loppuunpalaneena, kaikkeni antaneena, kyllästyneenä, ärtyneenä, “ei välii, ei kiinnosta” asenteella.
 
Sitä tuntee itsensä niin surkeaksi, pieneksi, mitättömäksi, sekä todella turhaksi. Nykymaailmassa, jossa viitataan kintaalla mielenterveyskuntotusta yms on vaikeaa tuntea oloaan millään tavalla ihmiseksi. Lisäksi jos sattuu vielä olemaan työtön, niin aina jostakin tuutista huudetaan, miten paska, pummi, turha, kallis, idiootti, luuseri minäkin olen.
 
Noista monet suostun allekirjoittaa. Hah. Olen idiootti, luuseri, sekä varsinkin mitättömän pieni paska. Suurin pelkoni kautta aikojen on ollut kuitenkin se, että tuntisin itseni turhaksi. Sitä en siedä. Tulkoon sitten “egostani” tai mistä tahansa muusta. Mutta en suostu olemaan turha. Ja se pelko turhana olemisesta aiheutti noita moniakin ajatuksia jo ennakkoon. Nämä olivat ekat festarit, joissa minulla ei ollut juuri osaa eikä arpaa. Tai no, festari päivänä kyllä. Mutta muuten ei.
Hoida alotus spiikki... Turhaa... Piristä porukkaa... Turhaa... Avusta porukkaa... Turhaa...
Sitten ilta alkoi häämöttää. Fiilikset oli noussu itselläni tunti tunnilta vaan paremmaksi ja paremmaksi. Ihmiset tulivat kovasti kiittelemään minun panoksestani ja osallisuudestani. Kehuivat festareita. Kehuivat minua.
 
Teatteri esitys oli se, joka minua eniten tietty työllisti. Siinä kun satuin näyttelemään. Esitys meni kaikilta lähes täydellisesti ja yleisö piti siitä. Meidän jälkeen oli esiintymässä Mikaela ystävänsä kanssa. Sitä esitystä olin odottanutkin. Kuulin hänen 2 suhteellisen uutta biisiään vasta perjantai iltana. Ja toinen kosketti. Syvältä. Rakastuin siihen biisiin. Olin tämän toki maininnut sitten esittäjällekin.
 
Mikaela sitten päättikin omistaa kyseisen kappaleen minulle... MINULLE! Voi pojat. Onneksi istuin taustalla. Ettei kukaan nähnyt miten se minuun vaikutti. Vaikeeta lopulta olla kovinkaan aktiivisen oloinen, kun parkuu kuin teinix tyttö taustalla. Lämmin kiitos!
Joo. Sen jälkeen olikin vain matka ylöspäin. Vauhdilla. Sain kuulla, miten ihana ihminen olen. Miten paljon minusta on hyötyä. Sekä miten paljon jäisi puuttumaan jos minua ei maisemissa olisi. “Kiitos, että olet olemassa” sanoi... No kiitos samoin!
 
Tunnemyrskyssä siis takaisin kotiin. Sanouduin irti tiistain kirjotustyöpajasta. Siis vain ensi tiistain osalta. Pidän päivän vapaata ja teen sitten yöllä vähä duunia. Opettelen taas jotakin uutta.
Ensi vuonna sitten uutta. Ja tällä kertaa speciaalia. Nimittäin, MINÄ OLEN DIKTAATTORINA ensi vuoden festareilla. MINÄ NE KASAAN. Toki yhteistyössä muiden kanssa. Mutta MINÄ OTAN SIITÄ PÄÄVASTUUN. Ja kukaan ei multa sitä ota pois. Minähän teen historialliset festarit. Sen takaan. Parasta mitä koskaan voi olla tai tulla.
 
Njooh. Nyt rentoilemaan sitten. Paljon tehtiin työtä. Paljon jäi käteen. Paljon enemmän paskaakin voisi kertoa, mutta se olkoon muiden ongelma juuri nyt. Koska juuri nyt, minä nautin olostani vaikka olenkin fyysisesti kuoleman partaalla rasituksesta. Juuri nyt, koen olevani jotakin. Merkityksellisempää kuin se pelkkä paska. Hyvää viikonloppua!
Ps. En ole oikeasti orja, teen näitä asioita omasta vapaasta tahdostani. Tapahtumat ovat oikeita, joskin hivenen kuvitettuja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen!  Taiteen Sulattamossa on jo pitkään tehty eurooppalaista asiantuntijatiedon vaihtamista yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä on tehty Keski-Euroopan, Baltian maiden sekä erityisesti Viron toimijoiden kanssa. Koronapandemia pääsi katkaisemaan yhteiskehittämisen ja hiljensi suunnitelmat kansainvälisestä asiantuntijayhteistyöstä. Nyt Taiteen Sulattamo on kuitenkin päässyt aloittamaan yhteistyön virolaisen Kogemusnõustajate Kodan kanssa. Valmistelut yhteiselle kehittämishankkeelle on käynnistetty ja tavoitteena on aloittaa vuonna 2022 tulevaisuuteen katsova hankeyhteistyö. Virossa ja Suomessa on asiantuntijuutta kummallakin puolella Suomenlahtea, jonka jakaminen on tärkeää ja hyödyllistä. Erityisesti toimintamallien yhteisessä kehittämisessä, sekä asiantuntijuuden vaihdossa on paljon, mitä voimme oppia toisiltamme.  Virossa kokemusasiantuntijatoiminta on kehittynyt nopeasti. Toiminnan ja koulutuksen taso on korkealaatuista se

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava