Luovaa kirjoittamista ryhmässä, ajatuksia, tunteita ja kokemuksia

Kirjoittaminen ryhmässä. Mitähän siitäkin tulee? Menen kuitenkin rohkeasti mukaan antamatta omien ajatusteni muodostua korkeaksi kynnykseksi.

 

Ala-asteella aloin kirjoittaa tarinoita, ja minua pidettiin hyvänä ainekirjoittajana. Jo silloin lauseiden muodostaminen oli kuitenkin työlästä, kun koetin hioa niistä päässäni täydellisiä. Tai edes kelvollisia niin että kehtaisin näyttää tuotokseni opettajalle. Saati että kestäisin sen kun tarinani luettaisiin ääneen. Vertailin itseäni kovasti toisiin, ja kirjoittamisesta puuttuikin ilo sekä vapaus.

 

Olen käyttänyt sanoja paljon itseni peittämiseen, enemmän kuin paljastamiseen. Entä jos paljastaisin kirjoitustyöpajassa liikaa? Mitä me siellä edes teemme? Heittäydyin työpajan tehtäviin kuitenkin ennakkoluulottomasti, tavoittelematta mitään. Oli mielenkiintoista huomata, miten erilaisia ajatuksia esimerkiksi sana "punainen" tai "kesä" herätti. Kun luimme ääneen toisillemme jopa lämmittelyharjoituksetkin, se avasi uusia polkuja mieleen ja joskus pois kävellessä tuntui kuin pää olisi pursuillut erilaisia näkökulmia, sanoja, hetkiä, tapoja toimia ja ajatella. Läkähdyttävä luomisen ilo sekä villi vapaus kuplivat askelissa. Tuntuu ihanalta heittäytyä kirjoittamiseen, antaa yhden lauseen johtaa seuraavaan ajattelematta, mikä on lopputulos. Kirjoitan satunnaisia mielikuviani paperille, luen toisille enkä mieti että miltä tämä kuulostaa. Kun jokainen kertoo ainakin vähän itsestään, minun ei tarvitse pelätä että paljastanko liikaa.

 

 Olemme saman pöydän ääressä tasavertaisina. En vertaa itseäni toisiin, vaan annan mielikuvien tulvia itsestäni ja kirjoitan ne paperille sekä kuuntelen mielenkiinnolla, mitä tehtävänanto herätti toisissa. Kaikkien tuottama teksti on arvokasta ja tärkeää, vaikka se olisi kuinka lyhyttä ja tulisi ulos millaisessa muodossa tahansa. Kirjoittamisen ei tarvitse olla yksinäistä puurtamista, vaan se voi olla myös antoisaa yhdessä heittäytymistä. Tarinani saa olla absurdi, hassu, hauska, tunteellinen, eikä sen tarvitse olla edes tarina. Muutamia sanoja, joku ajatus. Mitä tehtävänannosta kulloinkin mieleen tulee. Kukaan ei sano että se mitä teen on väärin, ei ole odotuksia eikä pettymyksiä. Yhdessä kirjoittaminen on antoisaa. Vapauttavaa. Ihanaa.