Siirry pääsisältöön

Luovaa kirjoittamista ryhmässä, ajatuksia, tunteita ja kokemuksia

Kirjoittaminen ryhmässä. Mitähän siitäkin tulee? Menen kuitenkin rohkeasti mukaan antamatta omien ajatusteni muodostua korkeaksi kynnykseksi.
 
Ala-asteella aloin kirjoittaa tarinoita, ja minua pidettiin hyvänä ainekirjoittajana. Jo silloin lauseiden muodostaminen oli kuitenkin työlästä, kun koetin hioa niistä päässäni täydellisiä. Tai edes kelvollisia niin että kehtaisin näyttää tuotokseni opettajalle. Saati että kestäisin sen kun tarinani luettaisiin ääneen. Vertailin itseäni kovasti toisiin, ja kirjoittamisesta puuttuikin ilo sekä vapaus.
 
Olen käyttänyt sanoja paljon itseni peittämiseen, enemmän kuin paljastamiseen. Entä jos paljastaisin kirjoitustyöpajassa liikaa? Mitä me siellä edes teemme? Heittäydyin työpajan tehtäviin kuitenkin ennakkoluulottomasti, tavoittelematta mitään. Oli mielenkiintoista huomata, miten erilaisia ajatuksia esimerkiksi sana "punainen" tai "kesä" herätti. Kun luimme ääneen toisillemme jopa lämmittelyharjoituksetkin, se avasi uusia polkuja mieleen ja joskus pois kävellessä tuntui kuin pää olisi pursuillut erilaisia näkökulmia, sanoja, hetkiä, tapoja toimia ja ajatella. Läkähdyttävä luomisen ilo sekä villi vapaus kuplivat askelissa. Tuntuu ihanalta heittäytyä kirjoittamiseen, antaa yhden lauseen johtaa seuraavaan ajattelematta, mikä on lopputulos. Kirjoitan satunnaisia mielikuviani paperille, luen toisille enkä mieti että miltä tämä kuulostaa. Kun jokainen kertoo ainakin vähän itsestään, minun ei tarvitse pelätä että paljastanko liikaa.
 
 Olemme saman pöydän ääressä tasavertaisina. En vertaa itseäni toisiin, vaan annan mielikuvien tulvia itsestäni ja kirjoitan ne paperille sekä kuuntelen mielenkiinnolla, mitä tehtävänanto herätti toisissa. Kaikkien tuottama teksti on arvokasta ja tärkeää, vaikka se olisi kuinka lyhyttä ja tulisi ulos millaisessa muodossa tahansa. Kirjoittamisen ei tarvitse olla yksinäistä puurtamista, vaan se voi olla myös antoisaa yhdessä heittäytymistä. Tarinani saa olla absurdi, hassu, hauska, tunteellinen, eikä sen tarvitse olla edes tarina. Muutamia sanoja, joku ajatus. Mitä tehtävänannosta kulloinkin mieleen tulee. Kukaan ei sano että se mitä teen on väärin, ei ole odotuksia eikä pettymyksiä. Yhdessä kirjoittaminen on antoisaa. Vapauttavaa. Ihanaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemustoiminnan monet kasvot: Surevan kohtaaminen

  Kokemuksesi on arvokas - hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä ensimmäisessä osassa esittelemme Surevan kohtaaminen -toiminnassa vaikuttavan Tuijan.  Olen Tuija Udd-Manninen. Olen 37 vuotta ja teen kokemuspuheenvuoroja edustaen niin Nuoret Lesket kuin Surunauha -järjestöäkin. Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2022 lähtien. Mielestäni tärkein ja arvokkain oppi käymästäni kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli, että puheenvuoroa tehdessä saa ja pitääkin olla oma itsensä.  Kokemuskentällä olen tehnyt puheenvuoroja liittyen työelämään, lasten surusta sekä mitä läheisen itsemurhan kokeminen vie ja tuo omasta elämästä. Olen ollut mukana muutamassa projektissa, jossa on kehitetty tiedon ja avun löytymistä surun keskellä. Puheenvuoropyynnöt olen usein

Best of Both Worlds – Kokemusasiantuntijakoulutuksen järjestäminen yhteistyössä oppilaitosten kanssa

Kokemusasiantuntijuuden laajentuessa kasvaa paradoksaalisesti sekä paine koulutusten yhdenmukaisuuteen että monimuotoisuuteen. Erilaisia kokemusasiantuntijakoulutuksia järjestetään ansiokkaasti sekä järjestöissä, hyvinvointialueilla että oppilaitoksissa. Järjestökoulutusten vahvuuksia ovat esimerkiksi kohderyhmän tunteminen, mahdollisuus pieniin opetusryhmiin, tuttuun toimintaympäristöön ja yksilöllisiin oppimispolkuihin. Järjestöissä ja hyvinvointialueilla on mahdollista luoda myös saumaton polku kokemusasiantuntijalle koulutuksesta kokemustoimintaan – ja sen yli.  Järjestöissä kuitenkaan harvoin on resurssia oppilaitostasoiseen koulutuksen laadunhallintaan. Useat sosiaali- ja terveysalan järjestöt toimivat myös STEA:n rahoituksella, jota ei ole tarkoitettu tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisen (tai edes sen oppimisympäristönä toimimisen) tukemiseen. Harvat järjestöt ovat myöskään vieneet koulutustaan Koski-järjestelmään opintokeskusten kanssa kanssa tehtävän yhteistyön kautta

Kokemustoiminnan monet kasvot: Virike ry

Kokemuksesi on arvokas -hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Seuravaaksi esittelemme Virike ry :n kokemusasiantuntijan, Heidin. "Olen Heidi, iältäni 46v, ja olen käynyt kokemusasiatuntijakoulutuksen Virike Ry:llä vuonna 2020 Mikkelissä. Olen koulutukseltani päihde- ja mielenterveystyön lähihoitaja, mutta ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo useita vuosia kroonisten kipujen, masennuksen, ja Ehlers-Danlosin syndrooman takia. Arvokkain oppi, jonka sain kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli se, että olen ihmisenä tärkeä. Omalla sairastumiskokemuksella on merkitystä, se ei ole mennyt hukkaan. Sain siitä hyvän työkalun, jolla voin auttaa esim. terveydenhuollon ammattilaisia ja opiskelijoita laajentamaan ajattelutapojaan koskien meitä sairastuneita. Lisäksi koulutus poisti sitä valtavan suurta häpeää, jota koin todella pitkään sairastumisestani.  Olen käynyt kertomassa tarinaani kouluilla opiskel