Siirry pääsisältöön

Luukku! Pitkäaikaistyöttömän arkipäivää?


TE-käynti takana, enkä taas tiedä itkeäkkö vai nauraa tätä nykypäivää.
Taustaa: Sain maaliskuussa kirjeen, jossa minut kutsutaan toukokuun 11. päivänä Itäkeskuksen TE-keskukseen. Merkitsen ajankohdan kalenteriini, ja koska Luukku -näytelmän harjoitusajankohta sattuu osumaan päällekäin tämän ajankohdan kanssa, joudun poistumaan kesken harjoitusten paikalta - tietysti sovittuani asiasta ohjaajan ja muiden läsnäolleiden kanssa hyvissä ajoissa etukäteen.
Pääsen ajoissa perille, itse asiassa varttitunnin etuajassa. Odotan kiltisti aulassa että virkailija tulee ja kutsuu minut koppiinsa - erillistä ilmoittautumista ei tarvita. Mitään ei tapahdu, eikä kukaan kutsu minua minnekään. Puolen tunnin turhan odottelun jälkeen kysyn vapaana olevalta virkailijalta miksei kukaan kutsu minua. Hän lainaa ajokorttiani tarkistaakseen asian. Menee viitisen minuuttia ja hän palaa takaisin keltaisen muistilapun kanssa.

"Väärä aika" - kuin suoraan Luukun käsikirjoituksesta. "Aikasi on ensi viikon keskiviikkona."
Vakuutan virkailijalle, että saamassani kirjeesstä oli 11.5., eikä 17.5. Hän vastaa, että siihen on saattanut tulla virhe. Kerron virkailijalle uudelleen, että saamassani kirjeessä oli päivämäärä 11.5., olen 100% varma tästä faktasta.
Ainoa mitä virkailija tarjoaa tässä vaiheessa on mahdollisuus lähettää sähköpostia asiaani hoitavalle virkailijalle. Olen siis TE-keskuksessa, virkailijani on todennäköisesti korkeintaan kymmenien metrien etäisyydellä, mutta joudun viestimään hänelle sähköpostitse. Lähettämällä se osoitteeseen kirjaamo piste uusimaa at tekeskus piste fi - en siis edes suoraan ko. virkailijalle. Viestini siis tulee kiertämään ainakin yhden välikäden kautta.
Lähetän viestin todistaakseni, että olen TE-toimistossa heidän etukäteen ilmoittamana ajankohtana, vain kuullakseni että ajankohta on muuttunut ja etten ole saanut muutoksesta mitään etukäteistietoa. Samalla suojelen omaa persettäni mahdolliselta karenssilta, ajattelen. Vaikkakin mieleeni hiipii epäily, että olenko alun perin katsonut ajankohdan väärin? Olenko itse tehnyt virheen?
Vielä surkuhupaisammaksi tilanteen tekee se, että vieressäni on rouva, joka on niin ikään kutsuttu samaan TE-toimistoon, samana ajankohtana kuin minutkin, ja hänkin on orpona odotellut milloin hänet kutsutaan virkailijan luokse, virkailijan jota ei näy eikä kuulu. En ollut siis ainoa joka koki tämän nyky-suomalaisen työllisyyspalvelun "toimivuutta".
Kotiin päästyäni tarkistan maaliskuussa saapuneesta kirjeestä ajankohdan uudelleen. "Sinulle on varattu aika... ...11.5.2017 klo 14.00... "
Joten, muuttaako TE-toimisto työttömien aikoja kertomatta muutoksesta työttömälle itsellleen? Mitä olisi tapahtunut, jos tapaamisaikaani olisikin muutettu aikaisempaan ajankohtaan? Olisinko saattanut saada muutaman kuukauden karenssin siinäkin tilanteessa, koska en olisi osannut arvata oikeaa uutta ajankohtaa?
Kun osallistuin (ja yhä osallistun) Luukku -näytelmään, ajattelin että samalla teemme pienimuotoista, hieman kärjistettyä ja liioiteltua parodiaa nyky-Suomesta ja nostamme esille sitä arkea, mitä niin moni kanssaeläjä nykypäivänä kokee. Mutta huomaan, että me esitämme tämän päivän konkreettista todellisuutta taiteen kautta.
Yhteiskunnastamme on kadonnut inhimillisyys, eikä mikään sähköinen palvelutaito voi korvata aitoa ihmisyyttä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...

Toipujien oma Mielekäs Muutos - erään itseopiskelukurssin tarina

“Taiteen Sulattamon toiminta on todella tehnyt uusia aluevaltauksia”, huomasin ajattelevani, kun kirjauduin ensimmäistä kertaa valkoiseen, suorastaan askeettiseen oppimisympäristöön internetissä. Kaikki oli saanut alkunsa paria vuotta aikaisemmin erään kokemusasiantuntija Tim Saarisen ajatuksesta ja tässä sitä oltiin; luomassa jotain uutta jossain uudessa paikassa.  Käsillä oli Mielekäs Muutos -itseopiskelukurssi, jonka sisältöjä olimme kehittäneet yli vuoden ryhmiimme osallistuvien toipujien kanssa. Sisällöistä oli tullut niin hyviä, että halusimme kertoa niistä ja niiden tuomista hyödyistä koko maailmalle! Päädyimme aloittamaan kuitenkin koti-Suomesta ja kutsuimme mukaan ennakkoluulottomia testaajia. Materiaali ja tehtävät kannustivat oman elämän reflektointiin ja motivoivat tekemään muutoksia itsensä hyväksi. Testaajilla oli kaksi viikkoa aikaa tutustua kurssiin ja vastata palautekyselyyn. Kyselyssä kartoitettiin kokemuksia kurssin käytettävyydestä, rakenteesta, visuaalisesta il...

Taide on kuin paras ystävä

Läheisyys on yksi keskeisistä ihmisyyden perustarpeista. Samalla se on myös tunne ja kokemus, jonka taustalla vaikuttavat ilmiöt ja osatekijät ovat monisyisiä ja siksi niin ihmeellisen mielenkiintoisia. Ryhmätoiminnoissamme Sulattamolla, kun keskustelemme läheisyyden tarpeesta, usein esiin nousee yksinäisyys. Yksinäisyys koetaankin ainakin jossain määrin läheisyyden vastakohdaksi, vaikka kirjallisuudessa puhutaan useimmin yhteenkuuluvudesta ja yhteisöllisyydestä yksinäisyyden vastakohtana. Läheisyys ja yksinäisyys ilmiöinä, kokemuksina, tunteina, ovat varsin samankaltaiset, jos niitä tarkastelee esimerkiksi kysymysten “missä”, “milloin” ja “miksi” kautta. Kumpaakin tunnetta koetaan yksin ja yhdessä muiden kanssa hetkittäin, kausittain, satunnaisesti tai jatkuvasti.  Taide on mainio läheisyyden kokemuksen lähde. Puhuttelevan musiikin, hyvän kirjan, lempikomedian tai vaikuttavan näyttelyn parissa voi kokea olonsa hyvinkin läheiseksi itsensä, taiteilijan, hahmojen tai niiden kymmenien...