Siirry pääsisältöön

Luukku! Pitkäaikaistyöttömän arkipäivää?


TE-käynti takana, enkä taas tiedä itkeäkkö vai nauraa tätä nykypäivää.
Taustaa: Sain maaliskuussa kirjeen, jossa minut kutsutaan toukokuun 11. päivänä Itäkeskuksen TE-keskukseen. Merkitsen ajankohdan kalenteriini, ja koska Luukku -näytelmän harjoitusajankohta sattuu osumaan päällekäin tämän ajankohdan kanssa, joudun poistumaan kesken harjoitusten paikalta - tietysti sovittuani asiasta ohjaajan ja muiden läsnäolleiden kanssa hyvissä ajoissa etukäteen.
Pääsen ajoissa perille, itse asiassa varttitunnin etuajassa. Odotan kiltisti aulassa että virkailija tulee ja kutsuu minut koppiinsa - erillistä ilmoittautumista ei tarvita. Mitään ei tapahdu, eikä kukaan kutsu minua minnekään. Puolen tunnin turhan odottelun jälkeen kysyn vapaana olevalta virkailijalta miksei kukaan kutsu minua. Hän lainaa ajokorttiani tarkistaakseen asian. Menee viitisen minuuttia ja hän palaa takaisin keltaisen muistilapun kanssa.

"Väärä aika" - kuin suoraan Luukun käsikirjoituksesta. "Aikasi on ensi viikon keskiviikkona."
Vakuutan virkailijalle, että saamassani kirjeesstä oli 11.5., eikä 17.5. Hän vastaa, että siihen on saattanut tulla virhe. Kerron virkailijalle uudelleen, että saamassani kirjeessä oli päivämäärä 11.5., olen 100% varma tästä faktasta.
Ainoa mitä virkailija tarjoaa tässä vaiheessa on mahdollisuus lähettää sähköpostia asiaani hoitavalle virkailijalle. Olen siis TE-keskuksessa, virkailijani on todennäköisesti korkeintaan kymmenien metrien etäisyydellä, mutta joudun viestimään hänelle sähköpostitse. Lähettämällä se osoitteeseen kirjaamo piste uusimaa at tekeskus piste fi - en siis edes suoraan ko. virkailijalle. Viestini siis tulee kiertämään ainakin yhden välikäden kautta.
Lähetän viestin todistaakseni, että olen TE-toimistossa heidän etukäteen ilmoittamana ajankohtana, vain kuullakseni että ajankohta on muuttunut ja etten ole saanut muutoksesta mitään etukäteistietoa. Samalla suojelen omaa persettäni mahdolliselta karenssilta, ajattelen. Vaikkakin mieleeni hiipii epäily, että olenko alun perin katsonut ajankohdan väärin? Olenko itse tehnyt virheen?
Vielä surkuhupaisammaksi tilanteen tekee se, että vieressäni on rouva, joka on niin ikään kutsuttu samaan TE-toimistoon, samana ajankohtana kuin minutkin, ja hänkin on orpona odotellut milloin hänet kutsutaan virkailijan luokse, virkailijan jota ei näy eikä kuulu. En ollut siis ainoa joka koki tämän nyky-suomalaisen työllisyyspalvelun "toimivuutta".
Kotiin päästyäni tarkistan maaliskuussa saapuneesta kirjeestä ajankohdan uudelleen. "Sinulle on varattu aika... ...11.5.2017 klo 14.00... "
Joten, muuttaako TE-toimisto työttömien aikoja kertomatta muutoksesta työttömälle itsellleen? Mitä olisi tapahtunut, jos tapaamisaikaani olisikin muutettu aikaisempaan ajankohtaan? Olisinko saattanut saada muutaman kuukauden karenssin siinäkin tilanteessa, koska en olisi osannut arvata oikeaa uutta ajankohtaa?
Kun osallistuin (ja yhä osallistun) Luukku -näytelmään, ajattelin että samalla teemme pienimuotoista, hieman kärjistettyä ja liioiteltua parodiaa nyky-Suomesta ja nostamme esille sitä arkea, mitä niin moni kanssaeläjä nykypäivänä kokee. Mutta huomaan, että me esitämme tämän päivän konkreettista todellisuutta taiteen kautta.
Yhteiskunnastamme on kadonnut inhimillisyys, eikä mikään sähköinen palvelutaito voi korvata aitoa ihmisyyttä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen!  Taiteen Sulattamossa on jo pitkään tehty eurooppalaista asiantuntijatiedon vaihtamista yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä on tehty Keski-Euroopan, Baltian maiden sekä erityisesti Viron toimijoiden kanssa. Koronapandemia pääsi katkaisemaan yhteiskehittämisen ja hiljensi suunnitelmat kansainvälisestä asiantuntijayhteistyöstä. Nyt Taiteen Sulattamo on kuitenkin päässyt aloittamaan yhteistyön virolaisen Kogemusnõustajate Kodan kanssa. Valmistelut yhteiselle kehittämishankkeelle on käynnistetty ja tavoitteena on aloittaa vuonna 2022 tulevaisuuteen katsova hankeyhteistyö. Virossa ja Suomessa on asiantuntijuutta kummallakin puolella Suomenlahtea, jonka jakaminen on tärkeää ja hyödyllistä. Erityisesti toimintamallien yhteisessä kehittämisessä, sekä asiantuntijuuden vaihdossa on paljon, mitä voimme oppia toisiltamme.  Virossa kokemusasiantuntijatoiminta on kehittynyt nopeasti. Toiminnan ja koulutuksen taso on korkealaatuista se

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava