Siirry pääsisältöön

Luukku! Pitkäaikaistyöttömän arkipäivää?


TE-käynti takana, enkä taas tiedä itkeäkkö vai nauraa tätä nykypäivää.
Taustaa: Sain maaliskuussa kirjeen, jossa minut kutsutaan toukokuun 11. päivänä Itäkeskuksen TE-keskukseen. Merkitsen ajankohdan kalenteriini, ja koska Luukku -näytelmän harjoitusajankohta sattuu osumaan päällekäin tämän ajankohdan kanssa, joudun poistumaan kesken harjoitusten paikalta - tietysti sovittuani asiasta ohjaajan ja muiden läsnäolleiden kanssa hyvissä ajoissa etukäteen.
Pääsen ajoissa perille, itse asiassa varttitunnin etuajassa. Odotan kiltisti aulassa että virkailija tulee ja kutsuu minut koppiinsa - erillistä ilmoittautumista ei tarvita. Mitään ei tapahdu, eikä kukaan kutsu minua minnekään. Puolen tunnin turhan odottelun jälkeen kysyn vapaana olevalta virkailijalta miksei kukaan kutsu minua. Hän lainaa ajokorttiani tarkistaakseen asian. Menee viitisen minuuttia ja hän palaa takaisin keltaisen muistilapun kanssa.

"Väärä aika" - kuin suoraan Luukun käsikirjoituksesta. "Aikasi on ensi viikon keskiviikkona."
Vakuutan virkailijalle, että saamassani kirjeesstä oli 11.5., eikä 17.5. Hän vastaa, että siihen on saattanut tulla virhe. Kerron virkailijalle uudelleen, että saamassani kirjeessä oli päivämäärä 11.5., olen 100% varma tästä faktasta.
Ainoa mitä virkailija tarjoaa tässä vaiheessa on mahdollisuus lähettää sähköpostia asiaani hoitavalle virkailijalle. Olen siis TE-keskuksessa, virkailijani on todennäköisesti korkeintaan kymmenien metrien etäisyydellä, mutta joudun viestimään hänelle sähköpostitse. Lähettämällä se osoitteeseen kirjaamo piste uusimaa at tekeskus piste fi - en siis edes suoraan ko. virkailijalle. Viestini siis tulee kiertämään ainakin yhden välikäden kautta.
Lähetän viestin todistaakseni, että olen TE-toimistossa heidän etukäteen ilmoittamana ajankohtana, vain kuullakseni että ajankohta on muuttunut ja etten ole saanut muutoksesta mitään etukäteistietoa. Samalla suojelen omaa persettäni mahdolliselta karenssilta, ajattelen. Vaikkakin mieleeni hiipii epäily, että olenko alun perin katsonut ajankohdan väärin? Olenko itse tehnyt virheen?
Vielä surkuhupaisammaksi tilanteen tekee se, että vieressäni on rouva, joka on niin ikään kutsuttu samaan TE-toimistoon, samana ajankohtana kuin minutkin, ja hänkin on orpona odotellut milloin hänet kutsutaan virkailijan luokse, virkailijan jota ei näy eikä kuulu. En ollut siis ainoa joka koki tämän nyky-suomalaisen työllisyyspalvelun "toimivuutta".
Kotiin päästyäni tarkistan maaliskuussa saapuneesta kirjeestä ajankohdan uudelleen. "Sinulle on varattu aika... ...11.5.2017 klo 14.00... "
Joten, muuttaako TE-toimisto työttömien aikoja kertomatta muutoksesta työttömälle itsellleen? Mitä olisi tapahtunut, jos tapaamisaikaani olisikin muutettu aikaisempaan ajankohtaan? Olisinko saattanut saada muutaman kuukauden karenssin siinäkin tilanteessa, koska en olisi osannut arvata oikeaa uutta ajankohtaa?
Kun osallistuin (ja yhä osallistun) Luukku -näytelmään, ajattelin että samalla teemme pienimuotoista, hieman kärjistettyä ja liioiteltua parodiaa nyky-Suomesta ja nostamme esille sitä arkea, mitä niin moni kanssaeläjä nykypäivänä kokee. Mutta huomaan, että me esitämme tämän päivän konkreettista todellisuutta taiteen kautta.
Yhteiskunnastamme on kadonnut inhimillisyys, eikä mikään sähköinen palvelutaito voi korvata aitoa ihmisyyttä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suljettujen ovien äärellä – osallistujan kokemuksia projektista

Mistä kaikki alkoi? Suljetut ovet -tapahtuman ideointi alkoi avointen ovien pohdinnasta. Aluksi vitsillä heitetty ajatus siitä, että kävijät suljettaisiinkin ulkopuolelle muuttui nopeasti viehätykseksi sisälle kurkistamisen ajatukseen. Mitä ovien takaa löytyisi, jos antaisimme ihmisille mahdollisuuden nähdä ulkoa sisäpuolelle, julkisesta yksityiseen? Idea sai konkretiaa, kun joku sai ajatuksen hyödyntää Taiteen Sulattamon isoja, avoimia ikkunoita, joista muodostuisi pimeässä syysillassa täydellinen näyttämö.  Näin alkoi muodostumaan tapahtuma, jonka toteutumista varten oli tietenkin saatava esityksiä ja esitysten tekijöitä. Esitysten luominen päätettiin toteuttaa kurssin avulla. Esityksiä ikkunaan nimetyllä kurssilla pohtisimme suljettujen ovien teemaa ja antaisimme osallistujille mahdollisuuden luoda ikkunaan oman näköisiään esityksiä ammattilaisen johdolla. Tervetulleita olisivat kaikki Taiteen Sulattamon kävijät.  Kun aloitin harjoitteluni Taiteen Sulattamolla, Esityksiä i...

Nuorten Ateljee - paikka, johon tulla omana itsenään

Tuloksia ja ohjaajan havaintoja - 2025 On päiviä, jolloin huomaa erityisen selvästi, miten tärkeää on vain pysähtyä.  Nuorten Ateljeessa  se pysähtyminen tapahtuu usein luovuuden, värien, jonkun arkisen keskustelun tai nuudelikulhon äärellä. Tämän vuoden aikana olen saanut seurata läheltä, miten  rento taiteen tekeminen yhdessä  voi avata nuorelle tilaa hengittää. Sellaisella tavalla, jota ei aina edes itse huomaa ennen kuin pysähtyy sitä katselemaan. Alusta asti on ollut selvää, että Ateljee on monelle paikka, jonne voi tulla omalla tavalla, omassa tahdissa. Eräs uusi kävijä sanoi elokuussa sanat, jotka jäivät mieleeni pitkäksi aikaa:  “Kiva, kun tänne voi tulla just sellaisena kuin on.”  Toisen nuoren spontaani toteamus:  “Tää on sellanen paikka, jossa voin hengähtää”  vahvisti sen, mitä itsekin olin aistinut, että ilmapiiri on Ateljeen sydän. Pienistä hetkistä syntyy yhteisö Tämä vuosi on opettanut, että kun nuorelle antaa tilan, joka ei vaadi ...

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...