Siirry pääsisältöön

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 2.2

Kirjoittaa Kauheasti Kamalia Kirjaimia Kanteen Kirjaimella Kooo!
Viikko oli, viikko meni. Tämä viikko oli suhteellisen helppo jos ajatellaan, ettei minun tarvinnut juuri kotoani poistua. Paitsi kahdesti. Kuitenkin tämä viikko on teettänyt minulla hivenen toisenlaista työtä.
Tiistai oli kirjoitustyöpajaa. Kirjoiteltiin juttuja tulevaa syksyn produktiota varten. On se silti kumma, etten siellä saa aikaiseksi mitään. Mutta kotona kyllä syntyy tekstiä... Pyh... Mutta joka tapauksessa siellä oli taas hauskaa, kuten aina. Ja koska en muuta siellä kykene kirjoittamaan, jatkoin samalla huumori linjalla. Vitsiä pukkaa kun rakkaus aiheista tekstiä ei tule. Jotenkin ehkä aihe rakkaus ei ole minun alaani. En siis kärsi rakkauden puutteesta. Jotenkin vain en osaa kirjoittaa omasta mielestäni imelää rakkaus stooria.
Keskiviikko oli jännä päivä. Käytiin sosiaali ja terveysministeriössä. Juteltiin ja kyseltiin jänniä. Oma osuuteni oli kyseenalaistaa eräitä lauseita... Kun en osannut taaskaan pitää päätäni kiinni. No annoinpa jälleen miettimisen aihetta joillekin. Näin jopa piäministerinkin. Noin kahden metrin päässä (hän ei osallistunut siihen itse tapahtumaan). En nyt sit kehdannut mennä kättelemään ja kertomaan näkemyksiäni. Ihan hyväkin, ettei loppu viikko olisi kulunut putkassa. Joka tapauksessa keskiviikon tapaamisesta seuraa toivottavasti vain massiivisen hyviä asioita. Mitä ne ovat, ovat “yhdistys”salaisuuksia... Jää nähtäviksi.
Torstai olikin hautajaisia. Arvostettu presidentti toimitettiin viimeiselle matkalleen. Katselin sen Ylen Areenasta. Kokonaan. Ihan hieno ja arvostava tapahtuma. Henkilökohtaisesti arvostin hänen näkemyksiään Suomesta ja sen tulevaisuudesta. Sekä osallistumisesta sen muuttamiseen paremmaksi. Hänelle siis lämmin kiitos ja kumarrus!
Perhanan perinteinen perjantai. Tänään kirjoitan tätä. Sulattamo Orjan Päiväkirjaa. Ja kerrankin avaudun jostakin... Nimittäin...
Olen haastanut itseni sellaisen produktion äärelle, mistä en tule helposti selviämään. En selviä siitä järjissäni / elossa / voittajana / onnistu sitä edes tekemään / valitse jokin muu.
Tehtäväni on kirjoittaa lähes 60-100 A-4:sta... Eräästä aiheesta. Lähes lyhyen kirjan verran. Ja kun tekstin pitäs olla vielä julkaisukelpoista, muille kelpaavaa, ymmärrettävää, pohdiskelevaa, opettavaa, kannustavaa, kamalaa, sekä kaikenkaikkiaan legendaarista... Huomaan olevani totaalisesti pississä.
Olen kirjoittanut ajatuksiani paperille pohdintoina, tarinoina jne yms aina siitä asti kun täytin about 8-9 ja sain kirjoituskoneen. Olen rakastanut kirjoittamista. Se on minulle paljon helpompaa kuin puhuminen. Mutta en aikaisemmin ole niitä vain juuri muille näyttänyt / antanut. Syykin on selvä. En katso, että minun mielipiteilläni, tarinoillani, ajatuksillani, saati kokemuksillani olisi hitonkaan vertaa merkitystä. Ei muille, eikä välttämättä lopulta edes minulle. Olenhan keskiverto kansalaista paljonkin vajaakuntoisempi, vajaaälyisempi, vajaa oikeudellisempi, vajakki ja epäonnistuja.
Aion silti yrittää. Tai no. Tehdä sen. Mutta pelkään perkeleesti. Jos kuitenkin edes hivenen positiivisuutta tähän lisäisi: Mikäli teen tämän, onnitun tässä... Se on yksi suurimmista teoistani koko elämäni aikana. Sen verran isosta jutusta kysymys. En voi sitä teille vielä paljastaa mitä se on, saati mihin se liittyy. Mutta jotakin henkilökohtaisesti isoa silti. Itseni kannalta todella toivon, lähes rukoilen (ei uskonnollisesti), että tästä haasteesta selviydyin voittajana.
Ensimmäiset “palkat” tulivat. Oli aidosti kannustavaa, kun pystyin 3 vuoden tauon jälkeen maksamaan oman vuokrani KOKONAAN itse. Siihen ne rahat sit menivätkin. Niin, että jäi jäljelle noin 40 €. Sillä käytin puolisoani syömässä kiitoksena hänen jatkuvasta tuestaan.
Ensi viikkoa kohti... Nyt samalla tehden sitä juttua... Ja muita töitä... Orja toivottaa teille kaikille oikein rauhallista, läheistä, sekä nautinnollista viikonloppua!
Ps. En ole oikeasti orja, olen kuntouttavassa työtoiminnassa Taiteen Sulattamo Ry:ssä. Teen päiväkirjaa itselleni, sekä ystävilleni, että muille keitä se kiinnostaa. Tapahtumat ja henkilöt ovat todellisia, joskin mahdollisesti ja tarvittaessa hivenen fiktioilla höystettyjä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen!  Taiteen Sulattamossa on jo pitkään tehty eurooppalaista asiantuntijatiedon vaihtamista yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä on tehty Keski-Euroopan, Baltian maiden sekä erityisesti Viron toimijoiden kanssa. Koronapandemia pääsi katkaisemaan yhteiskehittämisen ja hiljensi suunnitelmat kansainvälisestä asiantuntijayhteistyöstä. Nyt Taiteen Sulattamo on kuitenkin päässyt aloittamaan yhteistyön virolaisen Kogemusnõustajate Kodan kanssa. Valmistelut yhteiselle kehittämishankkeelle on käynnistetty ja tavoitteena on aloittaa vuonna 2022 tulevaisuuteen katsova hankeyhteistyö. Virossa ja Suomessa on asiantuntijuutta kummallakin puolella Suomenlahtea, jonka jakaminen on tärkeää ja hyödyllistä. Erityisesti toimintamallien yhteisessä kehittämisessä, sekä asiantuntijuuden vaihdossa on paljon, mitä voimme oppia toisiltamme.  Virossa kokemusasiantuntijatoiminta on kehittynyt nopeasti. Toiminnan ja koulutuksen taso on korkealaatuista se

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava