Siirry pääsisältöön

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 2.2

Kirjoittaa Kauheasti Kamalia Kirjaimia Kanteen Kirjaimella Kooo!
Viikko oli, viikko meni. Tämä viikko oli suhteellisen helppo jos ajatellaan, ettei minun tarvinnut juuri kotoani poistua. Paitsi kahdesti. Kuitenkin tämä viikko on teettänyt minulla hivenen toisenlaista työtä.
Tiistai oli kirjoitustyöpajaa. Kirjoiteltiin juttuja tulevaa syksyn produktiota varten. On se silti kumma, etten siellä saa aikaiseksi mitään. Mutta kotona kyllä syntyy tekstiä... Pyh... Mutta joka tapauksessa siellä oli taas hauskaa, kuten aina. Ja koska en muuta siellä kykene kirjoittamaan, jatkoin samalla huumori linjalla. Vitsiä pukkaa kun rakkaus aiheista tekstiä ei tule. Jotenkin ehkä aihe rakkaus ei ole minun alaani. En siis kärsi rakkauden puutteesta. Jotenkin vain en osaa kirjoittaa omasta mielestäni imelää rakkaus stooria.
Keskiviikko oli jännä päivä. Käytiin sosiaali ja terveysministeriössä. Juteltiin ja kyseltiin jänniä. Oma osuuteni oli kyseenalaistaa eräitä lauseita... Kun en osannut taaskaan pitää päätäni kiinni. No annoinpa jälleen miettimisen aihetta joillekin. Näin jopa piäministerinkin. Noin kahden metrin päässä (hän ei osallistunut siihen itse tapahtumaan). En nyt sit kehdannut mennä kättelemään ja kertomaan näkemyksiäni. Ihan hyväkin, ettei loppu viikko olisi kulunut putkassa. Joka tapauksessa keskiviikon tapaamisesta seuraa toivottavasti vain massiivisen hyviä asioita. Mitä ne ovat, ovat “yhdistys”salaisuuksia... Jää nähtäviksi.
Torstai olikin hautajaisia. Arvostettu presidentti toimitettiin viimeiselle matkalleen. Katselin sen Ylen Areenasta. Kokonaan. Ihan hieno ja arvostava tapahtuma. Henkilökohtaisesti arvostin hänen näkemyksiään Suomesta ja sen tulevaisuudesta. Sekä osallistumisesta sen muuttamiseen paremmaksi. Hänelle siis lämmin kiitos ja kumarrus!
Perhanan perinteinen perjantai. Tänään kirjoitan tätä. Sulattamo Orjan Päiväkirjaa. Ja kerrankin avaudun jostakin... Nimittäin...
Olen haastanut itseni sellaisen produktion äärelle, mistä en tule helposti selviämään. En selviä siitä järjissäni / elossa / voittajana / onnistu sitä edes tekemään / valitse jokin muu.
Tehtäväni on kirjoittaa lähes 60-100 A-4:sta... Eräästä aiheesta. Lähes lyhyen kirjan verran. Ja kun tekstin pitäs olla vielä julkaisukelpoista, muille kelpaavaa, ymmärrettävää, pohdiskelevaa, opettavaa, kannustavaa, kamalaa, sekä kaikenkaikkiaan legendaarista... Huomaan olevani totaalisesti pississä.
Olen kirjoittanut ajatuksiani paperille pohdintoina, tarinoina jne yms aina siitä asti kun täytin about 8-9 ja sain kirjoituskoneen. Olen rakastanut kirjoittamista. Se on minulle paljon helpompaa kuin puhuminen. Mutta en aikaisemmin ole niitä vain juuri muille näyttänyt / antanut. Syykin on selvä. En katso, että minun mielipiteilläni, tarinoillani, ajatuksillani, saati kokemuksillani olisi hitonkaan vertaa merkitystä. Ei muille, eikä välttämättä lopulta edes minulle. Olenhan keskiverto kansalaista paljonkin vajaakuntoisempi, vajaaälyisempi, vajaa oikeudellisempi, vajakki ja epäonnistuja.
Aion silti yrittää. Tai no. Tehdä sen. Mutta pelkään perkeleesti. Jos kuitenkin edes hivenen positiivisuutta tähän lisäisi: Mikäli teen tämän, onnitun tässä... Se on yksi suurimmista teoistani koko elämäni aikana. Sen verran isosta jutusta kysymys. En voi sitä teille vielä paljastaa mitä se on, saati mihin se liittyy. Mutta jotakin henkilökohtaisesti isoa silti. Itseni kannalta todella toivon, lähes rukoilen (ei uskonnollisesti), että tästä haasteesta selviydyin voittajana.
Ensimmäiset “palkat” tulivat. Oli aidosti kannustavaa, kun pystyin 3 vuoden tauon jälkeen maksamaan oman vuokrani KOKONAAN itse. Siihen ne rahat sit menivätkin. Niin, että jäi jäljelle noin 40 €. Sillä käytin puolisoani syömässä kiitoksena hänen jatkuvasta tuestaan.
Ensi viikkoa kohti... Nyt samalla tehden sitä juttua... Ja muita töitä... Orja toivottaa teille kaikille oikein rauhallista, läheistä, sekä nautinnollista viikonloppua!
Ps. En ole oikeasti orja, olen kuntouttavassa työtoiminnassa Taiteen Sulattamo Ry:ssä. Teen päiväkirjaa itselleni, sekä ystävilleni, että muille keitä se kiinnostaa. Tapahtumat ja henkilöt ovat todellisia, joskin mahdollisesti ja tarvittaessa hivenen fiktioilla höystettyjä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kulttuuripajat kulttuurihyvinvointitoiminnan ytimessä mielenterveyskentällä

  Mitä eroa on Taiteen Sulattamo ry:n ja kulttuuripajojen toiminnalla? Tämä kysymys nousee säännöllisesti esiin, mutta näkökulman voisi tällä kertaa kääntää myös siihen, mitä yhteistä niillä on. Kulttuuripajatoiminta on kulttuurimenetelmiä hyödyntävän mielenterveystyön johtotähti. Toimintamalli on saavuttanut pitkäjänteisellä menestyksekkäällä työllä vankan aseman ja kehittyy reagoiden kentän muutostarpeisiin. Kulttuuripajamalli on levinnyt ja juurtunut valtakunnalliseksi toimintamuodoksi. Taiteen Sulattamon tausta taas on vahvasti taiteen, erityisesti näyttämötaiteen, menetelmin tehtävässä mielenterveystyössä – taide edellä. Sulattamo tietää, miten taideprosessit edistävät mielenterveyttä. Työmme pureutuu aina taiteen kautta toimintaan ja taiteeseen toimintamme ytimessä. Kulttuuripajatoiminta on kulttuurimenetelmiä hyödyntävän mielenterveystyön johtotähti Vuosi 2023 on Taiteen Sulattamon kymmenes toimintavuosi. Taiteen Sulattamo sai alkunsa ammattitaiteilijoiden ja helsinkiläisten m

Kokemustoiminnan monet kasvot: Surevan kohtaaminen

  Kokemuksesi on arvokas - hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä ensimmäisessä osassa esittelemme Surevan kohtaaminen -toiminnassa vaikuttavan Tuijan.  Olen Tuija Udd-Manninen. Olen 37 vuotta ja teen kokemuspuheenvuoroja edustaen niin Nuoret Lesket kuin Surunauha -järjestöäkin. Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2022 lähtien. Mielestäni tärkein ja arvokkain oppi käymästäni kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli, että puheenvuoroa tehdessä saa ja pitääkin olla oma itsensä.  Kokemuskentällä olen tehnyt puheenvuoroja liittyen työelämään, lasten surusta sekä mitä läheisen itsemurhan kokeminen vie ja tuo omasta elämästä. Olen ollut mukana muutamassa projektissa, jossa on kehitetty tiedon ja avun löytymistä surun keskellä. Puheenvuoropyynnöt olen usein

Best of Both Worlds – Kokemusasiantuntijakoulutuksen järjestäminen yhteistyössä oppilaitosten kanssa

Kokemusasiantuntijuuden laajentuessa kasvaa paradoksaalisesti sekä paine koulutusten yhdenmukaisuuteen että monimuotoisuuteen. Erilaisia kokemusasiantuntijakoulutuksia järjestetään ansiokkaasti sekä järjestöissä, hyvinvointialueilla että oppilaitoksissa. Järjestökoulutusten vahvuuksia ovat esimerkiksi kohderyhmän tunteminen, mahdollisuus pieniin opetusryhmiin, tuttuun toimintaympäristöön ja yksilöllisiin oppimispolkuihin. Järjestöissä ja hyvinvointialueilla on mahdollista luoda myös saumaton polku kokemusasiantuntijalle koulutuksesta kokemustoimintaan – ja sen yli.  Järjestöissä kuitenkaan harvoin on resurssia oppilaitostasoiseen koulutuksen laadunhallintaan. Useat sosiaali- ja terveysalan järjestöt toimivat myös STEA:n rahoituksella, jota ei ole tarkoitettu tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisen (tai edes sen oppimisympäristönä toimimisen) tukemiseen. Harvat järjestöt ovat myöskään vieneet koulutustaan Koski-järjestelmään opintokeskusten kanssa kanssa tehtävän yhteistyön kautta