Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 2.2

Kirjoittaa Kauheasti Kamalia Kirjaimia Kanteen Kirjaimella Kooo!
Viikko oli, viikko meni. Tämä viikko oli suhteellisen helppo jos ajatellaan, ettei minun tarvinnut juuri kotoani poistua. Paitsi kahdesti. Kuitenkin tämä viikko on teettänyt minulla hivenen toisenlaista työtä.
Tiistai oli kirjoitustyöpajaa. Kirjoiteltiin juttuja tulevaa syksyn produktiota varten. On se silti kumma, etten siellä saa aikaiseksi mitään. Mutta kotona kyllä syntyy tekstiä... Pyh... Mutta joka tapauksessa siellä oli taas hauskaa, kuten aina. Ja koska en muuta siellä kykene kirjoittamaan, jatkoin samalla huumori linjalla. Vitsiä pukkaa kun rakkaus aiheista tekstiä ei tule. Jotenkin ehkä aihe rakkaus ei ole minun alaani. En siis kärsi rakkauden puutteesta. Jotenkin vain en osaa kirjoittaa omasta mielestäni imelää rakkaus stooria.
Keskiviikko oli jännä päivä. Käytiin sosiaali ja terveysministeriössä. Juteltiin ja kyseltiin jänniä. Oma osuuteni oli kyseenalaistaa eräitä lauseita... Kun en osannut taaskaan pitää päätäni kiinni. No annoinpa jälleen miettimisen aihetta joillekin. Näin jopa piäministerinkin. Noin kahden metrin päässä (hän ei osallistunut siihen itse tapahtumaan). En nyt sit kehdannut mennä kättelemään ja kertomaan näkemyksiäni. Ihan hyväkin, ettei loppu viikko olisi kulunut putkassa. Joka tapauksessa keskiviikon tapaamisesta seuraa toivottavasti vain massiivisen hyviä asioita. Mitä ne ovat, ovat “yhdistys”salaisuuksia... Jää nähtäviksi.
Torstai olikin hautajaisia. Arvostettu presidentti toimitettiin viimeiselle matkalleen. Katselin sen Ylen Areenasta. Kokonaan. Ihan hieno ja arvostava tapahtuma. Henkilökohtaisesti arvostin hänen näkemyksiään Suomesta ja sen tulevaisuudesta. Sekä osallistumisesta sen muuttamiseen paremmaksi. Hänelle siis lämmin kiitos ja kumarrus!
Perhanan perinteinen perjantai. Tänään kirjoitan tätä. Sulattamo Orjan Päiväkirjaa. Ja kerrankin avaudun jostakin... Nimittäin...
Olen haastanut itseni sellaisen produktion äärelle, mistä en tule helposti selviämään. En selviä siitä järjissäni / elossa / voittajana / onnistu sitä edes tekemään / valitse jokin muu.
Tehtäväni on kirjoittaa lähes 60-100 A-4:sta... Eräästä aiheesta. Lähes lyhyen kirjan verran. Ja kun tekstin pitäs olla vielä julkaisukelpoista, muille kelpaavaa, ymmärrettävää, pohdiskelevaa, opettavaa, kannustavaa, kamalaa, sekä kaikenkaikkiaan legendaarista... Huomaan olevani totaalisesti pississä.
Olen kirjoittanut ajatuksiani paperille pohdintoina, tarinoina jne yms aina siitä asti kun täytin about 8-9 ja sain kirjoituskoneen. Olen rakastanut kirjoittamista. Se on minulle paljon helpompaa kuin puhuminen. Mutta en aikaisemmin ole niitä vain juuri muille näyttänyt / antanut. Syykin on selvä. En katso, että minun mielipiteilläni, tarinoillani, ajatuksillani, saati kokemuksillani olisi hitonkaan vertaa merkitystä. Ei muille, eikä välttämättä lopulta edes minulle. Olenhan keskiverto kansalaista paljonkin vajaakuntoisempi, vajaaälyisempi, vajaa oikeudellisempi, vajakki ja epäonnistuja.
Aion silti yrittää. Tai no. Tehdä sen. Mutta pelkään perkeleesti. Jos kuitenkin edes hivenen positiivisuutta tähän lisäisi: Mikäli teen tämän, onnitun tässä... Se on yksi suurimmista teoistani koko elämäni aikana. Sen verran isosta jutusta kysymys. En voi sitä teille vielä paljastaa mitä se on, saati mihin se liittyy. Mutta jotakin henkilökohtaisesti isoa silti. Itseni kannalta todella toivon, lähes rukoilen (ei uskonnollisesti), että tästä haasteesta selviydyin voittajana.
Ensimmäiset “palkat” tulivat. Oli aidosti kannustavaa, kun pystyin 3 vuoden tauon jälkeen maksamaan oman vuokrani KOKONAAN itse. Siihen ne rahat sit menivätkin. Niin, että jäi jäljelle noin 40 €. Sillä käytin puolisoani syömässä kiitoksena hänen jatkuvasta tuestaan.
Ensi viikkoa kohti... Nyt samalla tehden sitä juttua... Ja muita töitä... Orja toivottaa teille kaikille oikein rauhallista, läheistä, sekä nautinnollista viikonloppua!
Ps. En ole oikeasti orja, olen kuntouttavassa työtoiminnassa Taiteen Sulattamo Ry:ssä. Teen päiväkirjaa itselleni, sekä ystävilleni, että muille keitä se kiinnostaa. Tapahtumat ja henkilöt ovat todellisia, joskin mahdollisesti ja tarvittaessa hivenen fiktioilla höystettyjä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taiteen ja mielenterveystyön yhdyspinnoilla

Taide ja kulttuuri ovat tärkeä koronakevään exit-väylä.

Mielenterveysbarometri on julkaistu 25.3.2021