Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Rakkauden Hulluus

Rakkauden hulluus ja hulluna rakkaudesta. Tai ainakin todella hulluna harjoituksista. Tulevan produktion harjoitukset hyvässä vauhdissa. Harvinaisen fyysistä tällä kertaa. Pitää liikkua paljon ja hakea hankalia asentoja. Ainakin  vaihtelu virkistää. Tai niin ainakin sanotaan. Oletan, että tästä projektista ja esityksestä tulee jälleen kerran jotakin legendaarisen mahtavaa. Sais ainaki olla jotakin mahtavaa, sen verran lujille ottaa tämä homma. Porukka on energistä ja onnellista. Ainakin siltä osin voisi sanoa, että meillä pyyhkii tooooodeeellaaaa hyvin. Jään innolla odottamaan seuraavia harjoituksia, sekä sitä mihin suuntaan tämä tästä lähtee kehittymään! Toivottavasti ihmiset tulevat sitten aikoinaan katselemaan!

Nainen 100 ensimmäiset viikot näyttelijän näkökumasta.

Huhhuh, sanon minä. En muistanutkaan mitä oli tehdä produktiota lähes täydellä teholla. Vaikka ensimmäinen viikko on aina ehkä rajuin, siinä mielessä, että vaikka miten siihen on varautunut ajatuksissa, niin todellisuudessa arjen raakuus lyö vasten kasvoja. Yhtäkkiä oletkin tilanteessa, missä sinä et ainoastaan ole läsnä siinä hetkessä, hereillä, valppaana ja valmiina hyppäämään tunteesta toiseen yrittäen siinä samalla "plarin" tukemana sopertaa vuorosanojasi. Vaan lisäksi sinun on oltava tosi kärsivällinen, koska aina ei ole niin että pääsisit harjoittelemaan omia osuuksiasi kuin kerran päivän aikana.  Toisella harjoitusviikolla oli jo hieman enemmän sisällä touhussa ja koska muutamana päivänä tultiin harjoituksiin vasta puoliltapäivin tai jälkeen, niin osasi ehkä hieman paremmin säännöstellä jaksamistaan. Hieman. Ja siitäkin huolimatta olin perjantain koittaessa niin puhki, että päässä ei tapahtunut mitään. Ja kun sänkyyn rojahti, niin ylös ei enää päässyt. 

Ensimmäinen viikko NAINEN 100 ohjaajan silmin "Muista kastelukannu"

Herään aamulla ajatukseen muista kastelukannu!  Maanantaina  alkoi vihdoin  harjoituskausi ja sadan naisen tarinoita on alkanut elää näyttämöllä tekstinä, liikkeinä tunteina. Kuva:Anssi Taavitsainen Ohjaajana tajunut käsikirjoituksen muodon olevan haastava, sisälloltä merkittävä, erittäin vaikeasti draamallisesti käsiteltävä. Koska draaman kaarta ei ole, eikä ole valmista farssia mitä harjoitella. Ensimäisen päivän tunteet olivat, pelon sekaisia, epävarmoja ohjaajana olenko ottanut tekstiin oikeanlaisen suunnan. Osaanko käsitellä tarinaa niin että, siihen puhalletaan niiden tarinoiden naisten henki joka taustalla on. Ehkä se on jollain tavalla teoksen ydin, miten kolme naista saa hengittämään näiden sadan naisen tarinaa. Harjoituksissa teksti on kuin sipuli, jossa ohuita, paksuja kerroksia joita kuoritaan auki jotta saadaan näyttämölle teksitin sydän ja se henkki joka sieltä, ytimestä puhaltuu eloon. Teksti käsittelee koko ihmis elämän erilaisia tapahtumia, tunteita ja viva