Herään aamulla ajatukseen muista kastelukannu!
Maanantaina alkoi vihdoin harjoituskausi ja sadan naisen tarinoita on alkanut elää näyttämöllä tekstinä, liikkeinä tunteina.
Ohjaajana tajunut käsikirjoituksen muodon olevan haastava, sisälloltä merkittävä, erittäin vaikeasti draamallisesti käsiteltävä. Koska draaman kaarta ei ole, eikä ole valmista farssia mitä harjoitella. Ensimäisen päivän tunteet olivat, pelon sekaisia, epävarmoja ohjaajana olenko ottanut tekstiin oikeanlaisen suunnan. Osaanko käsitellä tarinaa niin että, siihen puhalletaan niiden tarinoiden naisten henki joka taustalla on. Ehkä se on jollain tavalla teoksen ydin, miten kolme naista saa hengittämään näiden sadan naisen tarinaa.
Harjoituksissa teksti on kuin sipuli, jossa ohuita, paksuja kerroksia joita kuoritaan auki jotta saadaan näyttämölle teksitin sydän ja se henkki joka sieltä, ytimestä puhaltuu eloon. Teksti käsittelee koko ihmis elämän erilaisia tapahtumia, tunteita ja vivahteita joita voi elämän aikana olla. Vahvoja tunteita, kokemuksia, iloa, rakkautta, surua, rikkinäisyyttä, menetystä.
Tunnen kuitenkin, vahvasti että suunta on oikea. Sillä tänä aamuna heräsin ennen auringon sarastusta ajatuksiini. Mitä olen hajoituksissa tällä viikolla kokenut. Tunteita kyyneleet ovat nousseet silmiin, vesi herahtanut kielelle. Olen nauranut niin, että,en nähnyt eteeni veden valuessa silmistä. Olen ollut osana rakkaus tarinoita, elämää, arkea sitä kaikkea olen kokenut.
Tänä aamuna mielessäni myös liikkuu kokonaisena prosessina, mistä kaikki on alkanut keitä ihmisiä on tämän tarinan alku sysäyksissä mukana. Olen kiitollinen näille ihmisille jotka ovat, minua omilla ideoillaan ajatuksillaan tuoneet minulle impulsseja joiden avulla olen tässä kohdassa.
Alku räjähdyksen antoi tälläiselle teokselle Duha Elsayed jo muutama vuosi sitten. Minun ja hänen loputtomat keskustelut ajatuksen kulku tarinat ovat olleet tälle, se suuri alku räjähdys. Hän sai minut näkemään, että voisin ohjata jotain tämän kaltaista. Nyt juuri tässä hetkessä olen kiitollinen hänelle.
Samoin mietin että, miten onnekas olen kun ole törmäänyt juuri oikeisin ihmisiin jotka ovat, antaneet ideoita, kasvattaneet minua ohjaajana, tiputtaneet minut välillä korkealta ja kovaa. Ovat olleet vaikealla hetkellä tukenani. Ja Mikaela Mansikkala jonka kanssa ottaa se hetki ja sanoa että, sano jotain minne suuntaan pitää mennä, onks täs mitään järkeä anna mulle näkemys. Sieltä tulee se muutama sana, joka asettaa jalat takaisin maahan ja nostaa minut takaisin seisomaan. Näitä ihmisiä on ja jokainen heistä on merkityksellin, minulle mutta nyt tässä hetkessä myös teokselle Nainen 100
Maanantaina alkoi vihdoin harjoituskausi ja sadan naisen tarinoita on alkanut elää näyttämöllä tekstinä, liikkeinä tunteina.
 |
| Kuva:Anssi Taavitsainen |
Ohjaajana tajunut käsikirjoituksen muodon olevan haastava, sisälloltä merkittävä, erittäin vaikeasti draamallisesti käsiteltävä. Koska draaman kaarta ei ole, eikä ole valmista farssia mitä harjoitella. Ensimäisen päivän tunteet olivat, pelon sekaisia, epävarmoja ohjaajana olenko ottanut tekstiin oikeanlaisen suunnan. Osaanko käsitellä tarinaa niin että, siihen puhalletaan niiden tarinoiden naisten henki joka taustalla on. Ehkä se on jollain tavalla teoksen ydin, miten kolme naista saa hengittämään näiden sadan naisen tarinaa.
Harjoituksissa teksti on kuin sipuli, jossa ohuita, paksuja kerroksia joita kuoritaan auki jotta saadaan näyttämölle teksitin sydän ja se henkki joka sieltä, ytimestä puhaltuu eloon. Teksti käsittelee koko ihmis elämän erilaisia tapahtumia, tunteita ja vivahteita joita voi elämän aikana olla. Vahvoja tunteita, kokemuksia, iloa, rakkautta, surua, rikkinäisyyttä, menetystä.
Tunnen kuitenkin, vahvasti että suunta on oikea. Sillä tänä aamuna heräsin ennen auringon sarastusta ajatuksiini. Mitä olen hajoituksissa tällä viikolla kokenut. Tunteita kyyneleet ovat nousseet silmiin, vesi herahtanut kielelle. Olen nauranut niin, että,en nähnyt eteeni veden valuessa silmistä. Olen ollut osana rakkaus tarinoita, elämää, arkea sitä kaikkea olen kokenut.
Tänä aamuna mielessäni myös liikkuu kokonaisena prosessina, mistä kaikki on alkanut keitä ihmisiä on tämän tarinan alku sysäyksissä mukana. Olen kiitollinen näille ihmisille jotka ovat, minua omilla ideoillaan ajatuksillaan tuoneet minulle impulsseja joiden avulla olen tässä kohdassa.
Alku räjähdyksen antoi tälläiselle teokselle Duha Elsayed jo muutama vuosi sitten. Minun ja hänen loputtomat keskustelut ajatuksen kulku tarinat ovat olleet tälle, se suuri alku räjähdys. Hän sai minut näkemään, että voisin ohjata jotain tämän kaltaista. Nyt juuri tässä hetkessä olen kiitollinen hänelle.
Samoin mietin että, miten onnekas olen kun ole törmäänyt juuri oikeisin ihmisiin jotka ovat, antaneet ideoita, kasvattaneet minua ohjaajana, tiputtaneet minut välillä korkealta ja kovaa. Ovat olleet vaikealla hetkellä tukenani. Ja Mikaela Mansikkala jonka kanssa ottaa se hetki ja sanoa että, sano jotain minne suuntaan pitää mennä, onks täs mitään järkeä anna mulle näkemys. Sieltä tulee se muutama sana, joka asettaa jalat takaisin maahan ja nostaa minut takaisin seisomaan. Näitä ihmisiä on ja jokainen heistä on merkityksellin, minulle mutta nyt tässä hetkessä myös teokselle Nainen 100
Kommentit
Lähetä kommentti