Huhhuh, sanon minä. En muistanutkaan mitä oli tehdä produktiota lähes täydellä teholla. Vaikka ensimmäinen viikko on aina ehkä rajuin, siinä mielessä, että vaikka miten siihen on varautunut ajatuksissa, niin todellisuudessa arjen raakuus lyö vasten kasvoja. Yhtäkkiä oletkin tilanteessa, missä sinä et ainoastaan ole läsnä siinä hetkessä, hereillä, valppaana ja valmiina hyppäämään tunteesta toiseen yrittäen siinä samalla "plarin" tukemana sopertaa vuorosanojasi. Vaan lisäksi sinun on oltava tosi kärsivällinen, koska aina ei ole niin että pääsisit harjoittelemaan omia osuuksiasi kuin kerran päivän aikana.
Toisella harjoitusviikolla oli jo hieman enemmän sisällä touhussa ja koska muutamana päivänä tultiin harjoituksiin vasta puoliltapäivin tai jälkeen, niin osasi ehkä hieman paremmin säännöstellä jaksamistaan. Hieman. Ja siitäkin huolimatta olin perjantain koittaessa niin puhki, että päässä ei tapahtunut mitään. Ja kun sänkyyn rojahti, niin ylös ei enää päässyt.
Totaalisesta uupumustilastani huolimatta olen äärimmäisen onnellinen. Jälleen kerran minulle on annettu mahdollisuus kasvaa ei ainoastaan ihmisenä vaan myös näyttelijänä. Ihmisenä teoksen teema puhuttelee minua kaikkeudessaan, sekä omien monologieni hahmojen tarinoihin samaistuminen nostaa alitajuntaani muistoja ja tapahtumia joita sitten etenkin unieni myötä käsittelen ja käyn läpi. Näyttelijänä kasvan imien ammattilaisen Minna Puolannon osaamista ja tietämystä. Kuuntelen tarkasti miten hän rakentaa hahmoaan ja loogisuutta sille samoin kuin meidän yhteisiin kohtauksiin hän maalaa mielikuvan meille näkyviin. Eikä nämä suinkaan ole ainoita asioita, toimivat vain esimerkkeinä. On kuin olisin toistamiseen päässyt oppisopimuksella teatterikorkeaan.
On myös ollut ilo huomata ohjaaja Eveliinan muutos. Hänestä kyllä huomaa että nyt tehdään sitä mistä hän pitää ja mitä rakastaa. Teatterin tekemistä. Kaikki kireys on poissa vaikka varmasti näytelmän tekstin haasteellisuus pyörittää mieltä vielä pitkän harjoituspäivän jälkeenkin ja stressihikeä alkaa pikkuhiljaa pukata ohimolle mitä lähemmäs ensi-iltaa mennään. Hän on silminnähden onnellinen.
Huomenna palaamme jälleen viikonlopun jäliltä hommiin ja kolmas harjoitusviikko käynnistyy. Pelonsekaisin jännityksin odotan mitkä on jaksamistasot tuolloin kun treenit alkavat joka päivä jo aamusta, mikä tarkoittaa aikaista herätystä. Minun sisäinen kelloni ei ole siihen luotu, etenkin kun nukkuminen ja nukahtaminen on minulle usein haasteellista. Niin tai näin, ensi viikko tulee olemaan hyvin rikas ja mielenkiintoinen.
Kommentit
Lähetä kommentti