Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

I walk my path

Kuva
Taiteen Sulattamo… ? ? ? Kuulin ensimmäistä kertaa tästä ystävältäni keväällä 2014. Ystäväni on Sulattamon toiminnassa mukana ja suunnitelmissa oli järjestää Taiteen Sulattamon festivaalit, johon sitten osallistuimmekin toukokuussa improvisaatio ryhmä Alatipulassa kanssa, johon olen kuulunut muutaman vuoden. Olen siis aiemmin näytellyt ja opiskellut teatterialaa näyttelijäntyö painotteisesti joitakin vuosia ja aina unelmoinut mahdollisuudesta näytellä työkseni. Elämän tilanteet eivät vain ole aiemmin olleet sellaiset, että tämän unelman toteutuminen olisi ollut mahdollista. Viimeiset puolitoista vuotta olen suunnannut elämääni esittävän taiteen pariin, jotta voisin elää unelmani vielä todeksi. Koen taiteeni tekemisen yhdeksi kulmakiveksi yhteiskunnallisen teatterin, koska uskon vahvasti teatterin mahdollisuuksiin vaikuttaa yksilöihin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Seuraavan kerran Taiteen Sulattamo tuli polulleni kesällä. Taas tämä samainen ystäväni Al

Ohi on

Kuva
Pohja edellä -produktion karonkka on ohitse. Näyttelijät jättivät hahmonsa Q-teatterille. Ohjaajan luopuminen produktiosta alkoi jo ensi-illan jälkeen, näyttelijöiden matka ulos rooleista alkoi vasta 31.11., kun viimeiset aplodit täydestä katsomosta raikuivat teatterissa. Tunnelmia oli monenlaisia: tyhjyys, luopuminen, ajatukset tulevasta. Mitä nyt kun kaikki on ohitse? Maikkeli pukee roolivaatteitaan pukuhuoneessa, toteaa ohjaajalle, että vituttaa rankasti, vaikealta tuntuu viimeinen esitys. Maikkeli ei halua pukea nahkatakkia päälleen, koska kokee, että joutuu luopumaan ja jättämään jäähyväiset hahmolle. Ohjaaja taputtaa olalle näkee kyyneleet näyttelijän silmissä. Lahtonen sen sijaan toteaa, että tulipa tehtyä yksi rooli ja sainpa näyttää mitä osaan. Kristan pelaa esityksessä henkihieverissä. Silmät terävinä kontaktissa yleisöön. Valomies panikoi, että valot alkavat vilkkua kesken esityksen. Ohjaaja rauhoittelee ja toteaa, että jos tekniikka ei pelaa niin