Ohi on

Pohja edellä -produktion karonkka on ohitse. Näyttelijät jättivät hahmonsa Q-teatterille. Ohjaajan luopuminen produktiosta alkoi jo ensi-illan jälkeen, näyttelijöiden matka ulos rooleista alkoi vasta 31.11., kun viimeiset aplodit täydestä katsomosta raikuivat teatterissa. Tunnelmia oli monenlaisia: tyhjyys, luopuminen, ajatukset tulevasta. Mitä nyt kun kaikki on ohitse?
Maikkeli pukee roolivaatteitaan pukuhuoneessa, toteaa ohjaajalle, että vituttaa rankasti, vaikealta tuntuu viimeinen esitys. Maikkeli ei halua pukea nahkatakkia päälleen, koska kokee, että joutuu luopumaan ja jättämään jäähyväiset hahmolle. Ohjaaja taputtaa olalle näkee kyyneleet näyttelijän silmissä.

Lahtonen sen sijaan toteaa, että tulipa tehtyä yksi rooli ja sainpa näyttää mitä osaan. Kristan pelaa esityksessä henkihieverissä. Silmät terävinä kontaktissa yleisöön.

Valomies panikoi, että valot alkavat vilkkua kesken esityksen. Ohjaaja rauhoittelee ja toteaa, että jos tekniikka ei pelaa niin pannaan esitys poikki. Tätä ei tarvinnut tehdä.

Tunnelma on yhtä jännittynyt kuin ensi-illassa. Ohjaajana kuuntelen lämpiössä sitä valtavaa energiaa, jolla näyttelijät näyttelevät yleisön kumoon. Tuntuu haikealta. Ennen esitystä sanon jokaiselle näyttelijälle ja työryhmän jäsenelle muutaman henkilökohtaisen sanan ja kiitoksen. Tunnelma on liikuttunut. Halauksia vaihdetaan. Porukka saa suklaan yliannoksen ja vie sokerihumaltuneena esityksen läpi. Energia on katossa. 

Työryhmä lakkaa olemasta ja nousee uudelleen uusissa paikoissa, uusissa produktioissa.