Ihmisyys ja yhdessä tekeminen edellä
Kolmivuotinen matka Kulttuurin Verson hankevastaavan pestissä on ollut seikkailuntäyteinen: ripaus epävarmuutta, haasteita, hiusten haromista, kyyneleitä, mutta myös sylin täydeltä rakkautta, ystävyyttä, ihmisyyttä, toivoa, luovuutta ja onnistumisia.
Aloittaessani Kulttuurin Versossa olin täysi hankenoviisi, aivan ymmälläni: mitkä ihmeen indikaattorit, väliraportit, tulostavoitteet, mittarit, arvioinnit, strategiat, kääk. Hankejargon sekoitti pään. Olin kuin pieni lapsi, joka vasta opettelee sanoja ja niiden merkityksiä. Välillä teki mieli heittää hanskat tiskiin ja perääntyä.
“Mä en pysty tähän. En osaa mitään. Olen varmaan vahingossa päässyt tähän hankevastaavan toimeen. Kohta kaikki huomaa, että huijaan.” “Huijarisyndrooman” pyörteissä mieli on ollut välillä pahasti eksyksissä.
Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja ja lastentarhanopettaja. Ennen Taiteen Sulattamoa työskentelin ohjaajana mielenterveystoi pujien asumispalveluyksikössä Lilinkotisäätiöllä. Ammatti-identiteetti on rakentunut soveltavan taiteen ja sosiaalialan yhdyspinnoille. Olen ollut muun muassa perustamassa Hakunilan alueen yhteisö teatteritoimintaa osana EU Urban II -kehittämisohjelmaa ja opettanut ilmaisutaitoa erilaisissa toimintaympäristöissä. Olen myös laulaja-lauluntekijä.
Noin 25 vuoden työurani aikana olen kokenut monesti ristiriitaa siitä, mikä olen ammatillisesti: taiteentekijä tai sosiaalialan työläinen? Viime vuosien aikana olen alkanut ymmärtää, että ehkä vahvuus onkin juuri tässä, eri alojen näkökulmien yhdistämisessä toisiinsa. Koen, että Kulttuurin Verso -hankkeessa kaikki nämä olemassa olevat vahvuuteni valjastettiin käyttöön, edistämään hyvää.
Kehitimme Kulttuurin Versossa koulutusmallin, jolla koulutettiin Suomen ensimmäiset Soveltavan taiteen vertaisryhmänohjaajat. Malli pohjautuu toipumisorientaation viitekehykseen, jossa keskitytään yksilön vahvuuksiin ja voimavaroihin diagnoosien sijaan.
Hankkeen työtiimi koostui kahdesta teatteri-ilmaisun ohjaajasta. Hankkeen arvojen mukaisesti myös tiimissä vallitsi vahva vertaisuuden ja samanarvoisuuden kulttuuri. Tämä näkyi siten, että lähes kaikki työtehtävät tehtiin yhdessä. Toki molemmilla oli selkeästi omat vastuualueensa, mutta kaikkia hankkeeseen liittyviä osa-alueita kehitettiin ja pohdittiin yhdessä.
Ajatus johtajuudesta tai tässä tapauksessa hankevastaavuudesta sanojen perinteisessä merkityksessä on tuntunut minusta vieraalta. En halua johtaa ketään ylhäältä käsin, vaan toimia mahdollistajana, rinnallakulkijana ja ennen kaikkea tehdä yhdessä, toisia arvostaen.
Kehitetyssä koulutusmallissa painotetut yhdessä tekeminen, jaettu asiantuntijuus ja kokemuksellinen oppiminen näkyivät myös työntekijöiden välisessä työn tekemisen kulttuurissa. Asioita kehitettiin ja toteutettiin yhdessä. Matkalla opimme myös toinen toisiltamme.
Tällainen asiantuntijoiden tiimityöskentely myös tuotti näkyviä tuloksia hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Kehitetyn toiminnan loppukäyttäjät eli mielenterveystoipujat saivat parhaan mahdollisen hyödyn molempien työntekijöiden osallistuessa esimerkiksi kouluttamiseen. Pystyimme toteuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa enemmän koulutuksia. Myös toiminnan vaikuttavuuden seuranta ja arviointi oli aidompaa, kun molemmat olivat kosketuksissa koulutuksissa olevien kanssa.
Hankkeen toimintakautta (2019–2021) väritti vahvasti korona, mutta vahva yhteys ja ammattitaito tiimin sisällä auttoivat selättämään vaikeatkin ajat, ja hanke jatkoi etenemistään pikajunan lailla. Tarjosimme runsaasti yksilöllistä mentorointia, jonka tarve kasvoi erityisesti pandemiatilanteessa. Väittäisin, että tässä on yksi teatteri-ilmaisun ohjaajan vahvuuksista: uskoa mahdollisuuksiin toivottomuuden hetkellä, saada tällöin myös toiset innostumaan ja keksiä ratkaisuja luovuttamisen sijaan.
Kulttuurin Verso -hanke on itselleni kuin jokin elollinen olio. Sain olla mukana sen syntytarinassa, kasvussa, kehityksessä ja nyt olen saattelemassa sitä sen seuraavaan olomuotoon.
Minä ja Tim Saarinen, Taiteen Sulattamon vapaaehtoinen, istutimme mielenterveyden järjestökenttään idean siemenen taiteen ja vertaistoiminnan yhdistämisestä. Kuulostelimme sen tarpeellisuutta ja mielekkyyttä. Saatuamme vahvistuksen idealle aloimme yhteistyössä kirjoittaa hakemusta, joka meni Taiteen Sulattamolaisten iloksi ja riemuksi läpi.
Sitten saapui kollegani, teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Hoppi, joka alkoi ravita ja kasvattaa verson poikasta rautaisella ammattitaidolla ja luovuudella. Olio sai lihaa luittensa ympärille ja alkoi löytää muotonsa. Syntyi Soveltavan taiteen vertaisryhmänohjaaja -koulutusmalli.
Omat pääsääntöiset työtehtäväni ja vastuualueeni liittyivät Kulttuurin Verson raportointiin ja arviointiin. Aluksi kyseiset työtehtävät näyttivät ylitsepääsemättömiltä ja kovin kaukaisilta suhteessa ihmisiin. Pohdin kovasti oman työni merkityksellisyyttä kootessani kysymyspatteristoja tai laatiessani raportteja toiminnasta. Mietin, kuinka tämä edistää yksilöiden hyvinvointia?
Onneksi kollegani Jenni ja Tim muistuttivat siitä, että laadukkaan toiminnan ja sen aikaansaamien tulosten näkyväksi tekeminen esimerkiksi raportin muodossa on äärimmäisen tärkeää. Oivalsin, että virallisten dokumenttien työstäminen, ymmärrettävän ja kirjoitusasultaan selkeän tekstin tuottaminen, vaatii aivan älyttömästi luovaa ajattelua. Se on sitä taiteilijuutta minussa.
Myös tavoitteiden pilkkominen osatekijöiksi ja indikaattoreiksi kysymyspatteriston kehittämistä varten vaatii kykyä nähdä asioita laatikon ulkopuolelta. Halusimme myös vahvasti osallistaa ja ottaa mukaan kohderyhmän edustajia hankkeen kehittämistyöhön. Muun muassa edellä mainittuihin tavoitteisiin pystyy hienosti vastaamaan esimerkiksi teatteri-ilmaisun ohjaaja.
Mitä Kulttuurin Verso -oliolle tapahtuu vuoden 2021 jälkeen, jää nähtäväksi. Suuri toiveeni kuitenkin on, että mahdollisimman moni yksilö tai yhteisö hyötyisi kehitetystä soveltavan taiteen koulutusmallista. Toivon, että Verson aate – vertaistoimintaa soveltavan taiteen keinoin – leviäisi laajalle ja tuottaisi iloa sekä inspiraatiota myös tulevaisuudessa.
Kulttuurin Verson päätavoitteena oli vahvistaa yksilön merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemusta. Tällä matkallani tuli samalla pohdittua oman työn ja elämän merkityksellisyyttä sekä tulevaisuuden haaveita teatteri-ilmaisun ohjaajana. Uskon, että meillä on vielä paljon annettavaa. Osaammehan luovia hienosti sektorilta toiselle.
Tim toitotti minulle hankkeen alkumetreiltä lähtien: mitä tahansa teetkin, muista tehdä se ihmisyys edellä. Kyllä, juuri näin, ja haluan lisätä tähän vielä yhdessä tekemisen meiningin.
Ihmisyyttä yhteistuumin! Tiimityö on voimaa!
Mikaela Mansikkala
Kommentit
Lähetä kommentti