Siirry pääsisältöön

Ihmisyys ja yhdessä tekeminen edellä

Ihmisyys ja yhdessä tekeminen edellä

Kolmivuotinen matka Kulttuurin Verson hankevastaavan pestissä on ollut seikkailuntäyteinen: ripaus epävarmuutta, haasteita, hiusten haromista, kyyneleitä, mutta myös sylin täydeltä rakkautta,  ystävyyttä, ihmisyyttä, toivoa, luovuutta ja onnistumisia.  

Aloittaessani Kulttuurin Versossa olin täysi hankenoviisi, aivan ymmälläni: mitkä ihmeen indikaattorit, väliraportit, tulostavoitteet,  mittarit, arvioinnit, strategiat, kääk. Hankejargon sekoitti pään. Olin kuin pieni lapsi, joka vasta opettelee  sanoja ja niiden merkityksiä. Välillä teki mieli heittää hanskat tiskiin  ja perääntyä.  

“Mä en pysty tähän. En osaa mitään. Olen varmaan vahingossa  päässyt tähän hankevastaavan toimeen. Kohta kaikki huomaa, että  huijaan.”  “Huijarisyndrooman” pyörteissä mieli on ollut välillä pahasti eksyksissä. 

Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja ja lastentarhanopettaja. Ennen Taiteen Sulattamoa työskentelin ohjaajana mielenterveystoi pujien asumispalveluyksikössä Lilinkotisäätiöllä. Ammatti-identiteetti on rakentunut soveltavan taiteen ja sosiaalialan yhdyspinnoille.  Olen ollut muun muassa perustamassa Hakunilan alueen yhteisö teatteritoimintaa osana EU Urban II -kehittämisohjelmaa ja opettanut ilmaisutaitoa erilaisissa toimintaympäristöissä. Olen myös laulaja-lauluntekijä. 

Noin 25 vuoden työurani aikana olen kokenut monesti ristiriitaa siitä, mikä olen ammatillisesti: taiteentekijä tai sosiaalialan työläinen? Viime vuosien aikana olen alkanut ymmärtää, että ehkä vahvuus onkin  juuri tässä, eri alojen näkökulmien yhdistämisessä toisiinsa. Koen, että Kulttuurin Verso -hankkeessa kaikki nämä olemassa olevat vahvuuteni valjastettiin käyttöön, edistämään hyvää.


Kehitimme Kulttuurin Versossa koulutusmallin, jolla koulutettiin Suomen ensimmäiset Soveltavan taiteen vertaisryhmänohjaajat. Malli pohjautuu toipumisorientaation viitekehykseen, jossa keskitytään  yksilön vahvuuksiin ja voimavaroihin diagnoosien sijaan. 

Hankkeen työtiimi koostui kahdesta teatteri-ilmaisun ohjaajasta. Hankkeen arvojen mukaisesti myös tiimissä vallitsi vahva vertaisuuden ja samanarvoisuuden kulttuuri. Tämä näkyi siten, että lähes kaikki työtehtävät tehtiin yhdessä. Toki molemmilla oli selkeästi omat vastuualueensa, mutta kaikkia hankkeeseen liittyviä osa-alueita kehitettiin ja pohdittiin yhdessä. 

Ajatus johtajuudesta tai tässä tapauksessa hankevastaavuudesta  sanojen perinteisessä merkityksessä on tuntunut minusta vieraalta.  En halua johtaa ketään ylhäältä käsin, vaan toimia mahdollistajana,  rinnallakulkijana ja ennen kaikkea tehdä yhdessä, toisia arvostaen. 

Kehitetyssä koulutusmallissa painotetut yhdessä tekeminen, jaettu  asiantuntijuus ja kokemuksellinen oppiminen näkyivät myös työntekijöiden välisessä työn tekemisen kulttuurissa. Asioita kehitettiin  ja toteutettiin yhdessä. Matkalla opimme myös toinen toisiltamme.  

Tällainen asiantuntijoiden tiimityöskentely myös tuotti näkyviä tuloksia hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Kehitetyn toiminnan loppukäyttäjät eli mielenterveystoipujat saivat parhaan mahdollisen hyödyn molempien työntekijöiden osallistuessa esimerkiksi kouluttamiseen. Pystyimme toteuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa  enemmän koulutuksia. Myös toiminnan vaikuttavuuden seuranta ja  arviointi oli aidompaa, kun molemmat olivat kosketuksissa koulutuksissa olevien kanssa. 

Hankkeen toimintakautta (2019–2021) väritti vahvasti korona,  mutta vahva yhteys ja ammattitaito tiimin sisällä auttoivat selättämään vaikeatkin ajat, ja hanke jatkoi etenemistään pikajunan lailla. Tarjosimme runsaasti yksilöllistä mentorointia, jonka tarve kasvoi erityisesti pandemiatilanteessa. Väittäisin, että tässä on yksi teatteri-ilmaisun ohjaajan vahvuuksista: uskoa mahdollisuuksiin toivottomuuden hetkellä, saada tällöin myös toiset innostumaan ja keksiä  ratkaisuja luovuttamisen sijaan.


Kulttuurin Verso -hanke on itselleni kuin jokin elollinen olio. Sain olla mukana sen syntytarinassa, kasvussa, kehityksessä ja nyt olen  saattelemassa sitä sen seuraavaan olomuotoon. 

Minä ja Tim Saarinen, Taiteen Sulattamon vapaaehtoinen, istutimme  mielenterveyden järjestökenttään idean siemenen taiteen ja vertaistoiminnan yhdistämisestä. Kuulostelimme sen tarpeellisuutta ja mielekkyyttä. Saatuamme vahvistuksen idealle aloimme yhteistyössä  kirjoittaa hakemusta, joka meni Taiteen Sulattamolaisten iloksi ja riemuksi läpi. 

Sitten saapui kollegani, teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Hoppi, joka alkoi ravita ja kasvattaa verson poikasta rautaisella ammattitaidolla ja luovuudella. Olio sai lihaa luittensa ympärille ja alkoi löytää muotonsa. Syntyi Soveltavan taiteen vertaisryhmänohjaaja -koulutusmalli.  

Omat pääsääntöiset työtehtäväni ja vastuualueeni liittyivät Kulttuurin Verson raportointiin ja arviointiin. Aluksi kyseiset työtehtävät näyttivät ylitsepääsemättömiltä ja kovin kaukaisilta suhteessa ihmisiin. Pohdin kovasti oman työni merkityksellisyyttä kootessani  kysymyspatteristoja tai laatiessani raportteja toiminnasta. Mietin, kuinka tämä edistää yksilöiden hyvinvointia? 

Onneksi kollegani Jenni ja Tim muistuttivat siitä, että laadukkaan  toiminnan ja sen aikaansaamien tulosten näkyväksi tekeminen esimerkiksi raportin muodossa on äärimmäisen tärkeää. Oivalsin, että  virallisten dokumenttien työstäminen, ymmärrettävän ja kirjoitusasultaan selkeän tekstin tuottaminen, vaatii aivan älyttömästi luovaa ajattelua. Se on sitä taiteilijuutta minussa. 

Myös tavoitteiden pilkkominen osatekijöiksi ja indikaattoreiksi kysymyspatteriston kehittämistä varten vaatii kykyä nähdä asioita laatikon ulkopuolelta. Halusimme myös vahvasti osallistaa ja ottaa mukaan kohderyhmän edustajia hankkeen kehittämistyöhön. Muun muassa edellä mainittuihin tavoitteisiin pystyy hienosti vastaamaan  esimerkiksi teatteri-ilmaisun ohjaaja. 

Mitä Kulttuurin Verso -oliolle tapahtuu vuoden 2021 jälkeen, jää nähtäväksi. Suuri toiveeni kuitenkin on, että mahdollisimman moni yksilö tai yhteisö hyötyisi kehitetystä soveltavan taiteen koulutusmallista. Toivon, että Verson aate – vertaistoimintaa soveltavan taiteen keinoin – leviäisi laajalle ja tuottaisi iloa sekä inspiraatiota myös  tulevaisuudessa.  

Kulttuurin Verson päätavoitteena oli vahvistaa yksilön merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemusta. Tällä matkallani tuli samalla pohdittua oman työn ja elämän merkityksellisyyttä sekä tulevaisuuden  haaveita teatteri-ilmaisun ohjaajana. Uskon, että meillä on vielä paljon annettavaa. Osaammehan luovia hienosti sektorilta toiselle. 

Tim toitotti minulle hankkeen alkumetreiltä lähtien: mitä tahansa teetkin, muista tehdä se ihmisyys edellä. Kyllä, juuri näin, ja haluan lisätä tähän vielä yhdessä tekemisen meiningin.  

Ihmisyyttä yhteistuumin! Tiimityö on voimaa!


Mikaela Mansikkala



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kulttuuripajat kulttuurihyvinvointitoiminnan ytimessä mielenterveyskentällä

  Mitä eroa on Taiteen Sulattamo ry:n ja kulttuuripajojen toiminnalla? Tämä kysymys nousee säännöllisesti esiin, mutta näkökulman voisi tällä kertaa kääntää myös siihen, mitä yhteistä niillä on. Kulttuuripajatoiminta on kulttuurimenetelmiä hyödyntävän mielenterveystyön johtotähti. Toimintamalli on saavuttanut pitkäjänteisellä menestyksekkäällä työllä vankan aseman ja kehittyy reagoiden kentän muutostarpeisiin. Kulttuuripajamalli on levinnyt ja juurtunut valtakunnalliseksi toimintamuodoksi. Taiteen Sulattamon tausta taas on vahvasti taiteen, erityisesti näyttämötaiteen, menetelmin tehtävässä mielenterveystyössä – taide edellä. Sulattamo tietää, miten taideprosessit edistävät mielenterveyttä. Työmme pureutuu aina taiteen kautta toimintaan ja taiteeseen toimintamme ytimessä. Kulttuuripajatoiminta on kulttuurimenetelmiä hyödyntävän mielenterveystyön johtotähti Vuosi 2023 on Taiteen Sulattamon kymmenes toimintavuosi. Taiteen Sulattamo sai alkunsa ammattitaiteilijoiden ja helsinkiläisten m

Kokemustoiminnan monet kasvot: Surevan kohtaaminen

  Kokemuksesi on arvokas - hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä ensimmäisessä osassa esittelemme Surevan kohtaaminen -toiminnassa vaikuttavan Tuijan.  Olen Tuija Udd-Manninen. Olen 37 vuotta ja teen kokemuspuheenvuoroja edustaen niin Nuoret Lesket kuin Surunauha -järjestöäkin. Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2022 lähtien. Mielestäni tärkein ja arvokkain oppi käymästäni kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli, että puheenvuoroa tehdessä saa ja pitääkin olla oma itsensä.  Kokemuskentällä olen tehnyt puheenvuoroja liittyen työelämään, lasten surusta sekä mitä läheisen itsemurhan kokeminen vie ja tuo omasta elämästä. Olen ollut mukana muutamassa projektissa, jossa on kehitetty tiedon ja avun löytymistä surun keskellä. Puheenvuoropyynnöt olen usein

Best of Both Worlds – Kokemusasiantuntijakoulutuksen järjestäminen yhteistyössä oppilaitosten kanssa

Kokemusasiantuntijuuden laajentuessa kasvaa paradoksaalisesti sekä paine koulutusten yhdenmukaisuuteen että monimuotoisuuteen. Erilaisia kokemusasiantuntijakoulutuksia järjestetään ansiokkaasti sekä järjestöissä, hyvinvointialueilla että oppilaitoksissa. Järjestökoulutusten vahvuuksia ovat esimerkiksi kohderyhmän tunteminen, mahdollisuus pieniin opetusryhmiin, tuttuun toimintaympäristöön ja yksilöllisiin oppimispolkuihin. Järjestöissä ja hyvinvointialueilla on mahdollista luoda myös saumaton polku kokemusasiantuntijalle koulutuksesta kokemustoimintaan – ja sen yli.  Järjestöissä kuitenkaan harvoin on resurssia oppilaitostasoiseen koulutuksen laadunhallintaan. Useat sosiaali- ja terveysalan järjestöt toimivat myös STEA:n rahoituksella, jota ei ole tarkoitettu tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisen (tai edes sen oppimisympäristönä toimimisen) tukemiseen. Harvat järjestöt ovat myöskään vieneet koulutustaan Koski-järjestelmään opintokeskusten kanssa kanssa tehtävän yhteistyön kautta