Kesäkuussa tulee täyteen 2 vuotta taiteensulattamo-striimiä. Paikkana tietysti Twitch.
Aluksi striimin piti olla vain kokeilu, esimerkki. Ei oikeastaan mitään muuta.
Ei ollut ihmeellisiä odotuksia tai olettamuksia.
Kunhan nyt striimataan ja testataan.
Aluksi striimin piti olla vain kokeilu.
Alun teknisten ongelmien ja opettelun jälkeen asiat alkoivat jopa sujumaan.
Mutta no. Mitäpä jos jätetään historia taakse ja...
Pari viikkoa sitten, syystä tai toisesta, katsoin ettei tässä ole mitään järkeä. Kysyin katsojilta, että mitä he tästä muka saavat? Mitä hyötyä tästä on? Sain vastaukseksi vain hymiöitä ja naurua.
Ajattelin, että antaa sit olla. Ei kai sillä vastauksella tähän hetkeen vaikutusta ole. Jatketaan vaan eteenpäin.
Kaverit sitten ehdottivat, että pelaisimme isommalla porukalla erästä peliä. Katsojat olivat innoissaan. Toinen striimaajakin tuli mukaan samalla striimaten omalla kanavallaan.
Hyppäsimme peliin ja pidimme hauskaa, tunteja ja tunteja.
Juuri pelasimme ryhmänä, yhteisönä.
Kun pelit olivat ohi. Suljin striimin. Tuijotin ruutua ja edelliset kysymykset tulivat mieleeni.
Niin, joskus sitä on sokea. Juuri pelasimme ryhmänä, yhteisönä. Ihmisten kanssa, jotka löysivät toisensa meidän striimin kautta. Jotka nykyään harrastavat yhdessä. Auttavat ja tukevat toisiaan. Opettavat toisillensa eri asioita, eri pelejä, jopa ruokareseptejä, ystävinä.
Striimaillen,
Tim Saarinen
Taiteen Sulattamon pitkäaikainen ystävä ja koulutettu kokemusasiantuntija
Kommentit
Lähetä kommentti