Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.
Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettavasti unohtumassa. Mutta se on toinen keskustelu.
Suomessa työelämälähtöisyys ja osaamisperusteisuus ovat olleet kuitenkin ammatillisen koulutuksen perustana jo 90-luvulta.
Suomessa työelämälähtöisyys ja osaamisperusteisuus ovat olleet kuitenkin ammatillisen koulutuksen perustana jo 90-luvulta. Ammatillisen koulutuksen reformissa vuonna 2018 vielä vahvistettiin yksilöllisiä osaamisperusteisia opintopolkuja ja aiemmin hankitun osaamisen hyödyntämistä. Myös korkeakouluissa opetussuunnitelmatyö perustuu osaamisperustaiseen ajatteluun, jolla luodaan työelämälle ja yhteiskunnalle hyödyllistä tietämistä, taitamista ja asiantuntijaosaamista. (Korkeakouluissa puhutaan tosiaan osaamisperusteisuuden sijaan osaamisperustaisuudesta.)
Osaamisperusteisuus merkitsee näkökulman vaihtamista opetuskeskeisyydestä osaamiskeskeisyyteen – opetussisällöistä oppimistuloksiin ja osaamiseen. Huomio käännetään määrällisestä suorittamisesta osaamisen kerryttämiseen. Osaamista voidaan hankkia ja arvioida erilaisissa ympäristöissä kuten oppilaitoksissa, työpaikoilla tai harrastuksissa. Osaamisen kehittäminen suunnitellaan suhteessa aiempaan osaamiseen ja opiskelijan yksilöllisiin ominaisuuksiin.
Varsinkin ammatillisen koulutuksen näkökulmasta osaamisperusteisuuden nostamista koulutussuunnittelun ytimeen on vaikea kritisoida. Harvaa kiinnostaa, kuinka monta tuntia esimerkiksi sairaanhoitaja on istunut luennolla tai kuinka monta etätehtävää hän on tehnyt verkossa. Meistä suurinta osaa kiinnostaa vain, kuinka hyvin hän osaa itselle tai läheiselle suoritettavan hoitotoimenpiteen käytännön ja teorian. Kovinkaan olennaista ei hädän hetkellä ole, missä tai miten osaaminen on hankittu. Sama pätee sähköasentajista automekaanikkoihin: osaaminen ratkaisee.
Kokemuksesi on arvokas -hanke on kehittämässä ja yhtenäistämässä valtakunnallista kokemusasiantuntijakoulutuksen kenttää. Tällä hetkellä koulutukset voivat olla laajuudeltaan ja sisällöitään hyvinkin vaihtelevia. Lisäksi ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinnon osan Kokemusasiantuntijana ja vertaisohjaajana toimiminen (20 osp), jonka ammattitaitovaatimukset ja osaamisen arviointi on laadittu osaamisperusteisesti.
Nyt jo vaikuttaa kuitenkin olevan selvää, että ratkaisu rakentuu tavalla tai toisella osaamisperusteisuuden viitekehykseen.
Hanke on nyt kartoittanut tilannetta ja hahmotellut ensimmäisiä linjoja, miten tavoitteisiin päästäisiin. Nyt jo vaikuttaa kuitenkin olevan selvää, että ratkaisu rakentuu tavalla tai toisella osaamisperusteisuuden viitekehykseen. Kouluttajaorganisaatioissa järjestetään parhaillaan hyviä koulutuksia ja kokemusasiantuntijatoimintaa ympäri maata. Osaamisperusteisuus mahdollistaisi nykyisten laadukkaiden toimintojen tunnistamisen oppimisympäristöiksi ja niissä karttuvan osaamisen tunnustamisen osaksi tulevaisuuden kokemusasiantuntijakoulutusta. Osaamista voisi myös tarvittaessa täydentää joustavasti muissa toimintaympäristöissä kuten työharjoitteluissa tai oppilaitoksissa. Lisäksi yksilöllisten osaamispolkujen rakentamisessa on mahdollista ottaa huomioon opiskelijoiden moninaiset vahvuudet ja erityispiirteet.
Vielä on paljon työtä edessä, jotta hankkeessa saavutettaisiin kenttää hyödyttäviä tuloksia, jotka edistäisivät kokemusasiantuntijakoulutuksen laatua ja yhdenvertaisuutta valtakunnallisesti. Vaikka menetelmät ja toimenpiteet rakentuvat vielä, alkaa päämäärä kuitenkin piirtyä kirkkaana horisonttiin. Sitä kohden on hyvä kulkea yhdessä verkoston kanssa!
Osaamisperustellen,
Jenni Nikkanen
Hankesuunnittelija
Kommentit
Lähetä kommentti