Siirry pääsisältöön

Kokemustoiminnan monet kasvot: Kulttuuripaja K-35

 Kokemuksesi on arvokas -hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä toisessa osassa esittelemme Lilinkotisäätiön Kulttuuripaja K-35:ssä toimivan vertaisen Samin, joka toimii myös kokemusasiantuntijana.


Olen Sami Juntunen. Olen 43-vuotias. Kokemusasiantuntijakokemusta minulla on jo noin 15 vuotta. Tutuin yhdistys minulle on Suomen Moniääniset ry, jonka kautta olen saanut suurimman osan toimeksiannoista.


Olen ollut muun muassa Heureka Tulee Hulluksi -näyttelyssä esillä omalla tarinallani. Äänimies dokumentissa olin päähenkilönä. Mielikertomuksia animaatiossa olin leijona. Olen ollut myös radiossa ja lehdissä. Juttuja on kymmeniä. 


Tällä hetkellä toimin myös vertaisohjaajana Kulttuuripaja K-35:n Mediaryhmässä yhtenä vetäjänä. Arvokkainta vertaisohjaajakoulutuksessa on omien rajojen miettiminen. Se auttaa julkisuuskuvan luomisessa ja ylläpitämisessä. Sanottua ei saa sanomattomaksi. Oman itsen arvostus on myös noussut.

  

Parasta vertaisena olemisessa on ihmisten kanssa oleminen. Palaute on käytännössä lähes aina ollut positiivista kohdallani.

 

Vertaisena rohkaisen ottamaan yhteyttä oppilaitoksiin. Niissä voi jakaa omia erityistaitoja. Näin myös oppilaitokset tottuvat kokemusasiantuntijoiden yhteydenottoihin.


Kuva, joka sisältää kohteen vaate, henkilö, sisä-, seinä

Kuvaus luotu automaattisesti



Mikä kokemustoimija?

Kulttuuripaja K-35 on vain yli 35-vuotiaille suunnattu kulttuuripaja Helsingin Itäkeskuksessa. Vertaisvetoisen ja maksuttoman toiminnan tavoitteena on osallistujien hyvinvoinnin vahvistuminen kulttuurin keinoin. Kulttuuripajassa mielenterveyden haasteita kohdanneet tai haastavassa elämäntilanteessa olevat kävijät voivat osallistua ryhmätoimintaan, jota ohjaavat vapaaehtoiset koulutetut vertaisohjaajat ammattilaisten tukemina.

Lilinkotisäätiön kolmivuotista hanketta rahoittaa STEA. K-35 on osa kulttuuripajaverkostoa ja se on ensimmäinen vain yli 35-vuotialle tarkoitettu paja. Hankkeen keskeisimmät tavoitteet ovat sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden lisääntyminen, uusien tietojen ja taitojen oppiminen, digiosallisuuden vahvistuminen ja vertaisuus. Pajalla voi kirjoittaa, pelata konsoli- tai lautapelejä, piirtää, liikkua, soittaa, laulaa, retkeillä tai vaikkapa tuottaa digitaalisia sisältöjä. Pajalla kävijät voivat osallistua ja olla järjestämässä tapahtumia ja juhlia ja vaikuttaa toiminnan sisältöihin sekä kouluttautua halutessaan vertaisohjaajaksi. Kulttuuripaja on syrjinnästä vapaa-alue, turvallinen yhteisö, johon jokainen on tervetullut.

Toiminnan viitekehyksenä on toipumisorientaatio. Kulttuuripajan toiminta perustuu ohjattuun toiminnalliseen vertaisuuteen, jossa keskeistä on vertaisuus, yhdessä tekeminen ja oppiminen sekä uusien kokemuksien saaminen. Toimintaa ohjaavat ja kehittävät vertaisohjaajat eli vertsikat. Kulttuuripajan toiminta ja ryhmät perustuvat osallistujien ja vertaisohjaajien toiveisiin sekä kiinnostuksen kohteisiin. Työntekijät tukevat pajan toimintaa ja järjestävät vertaisohjaajille koulutusta, säännöllistä mentorointia sekä virkistystä kuuden viikon välein.

Lue lisää Kulttuuripaja K-35:stä heidän nettisivultaan.

Kulttuuripaja K-35 vertaisohjaajakoulutus muodostaa PAIKKO-tunnistetun oppimisympäristön, jonka PAIKKO-raporttiin voit tutustua täältä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suljettujen ovien äärellä – osallistujan kokemuksia projektista

Mistä kaikki alkoi? Suljetut ovet -tapahtuman ideointi alkoi avointen ovien pohdinnasta. Aluksi vitsillä heitetty ajatus siitä, että kävijät suljettaisiinkin ulkopuolelle muuttui nopeasti viehätykseksi sisälle kurkistamisen ajatukseen. Mitä ovien takaa löytyisi, jos antaisimme ihmisille mahdollisuuden nähdä ulkoa sisäpuolelle, julkisesta yksityiseen? Idea sai konkretiaa, kun joku sai ajatuksen hyödyntää Taiteen Sulattamon isoja, avoimia ikkunoita, joista muodostuisi pimeässä syysillassa täydellinen näyttämö.  Näin alkoi muodostumaan tapahtuma, jonka toteutumista varten oli tietenkin saatava esityksiä ja esitysten tekijöitä. Esitysten luominen päätettiin toteuttaa kurssin avulla. Esityksiä ikkunaan nimetyllä kurssilla pohtisimme suljettujen ovien teemaa ja antaisimme osallistujille mahdollisuuden luoda ikkunaan oman näköisiään esityksiä ammattilaisen johdolla. Tervetulleita olisivat kaikki Taiteen Sulattamon kävijät.  Kun aloitin harjoitteluni Taiteen Sulattamolla, Esityksiä i...

Nuorten Ateljee - paikka, johon tulla omana itsenään

Tuloksia ja ohjaajan havaintoja - 2025 On päiviä, jolloin huomaa erityisen selvästi, miten tärkeää on vain pysähtyä.  Nuorten Ateljeessa  se pysähtyminen tapahtuu usein luovuuden, värien, jonkun arkisen keskustelun tai nuudelikulhon äärellä. Tämän vuoden aikana olen saanut seurata läheltä, miten  rento taiteen tekeminen yhdessä  voi avata nuorelle tilaa hengittää. Sellaisella tavalla, jota ei aina edes itse huomaa ennen kuin pysähtyy sitä katselemaan. Alusta asti on ollut selvää, että Ateljee on monelle paikka, jonne voi tulla omalla tavalla, omassa tahdissa. Eräs uusi kävijä sanoi elokuussa sanat, jotka jäivät mieleeni pitkäksi aikaa:  “Kiva, kun tänne voi tulla just sellaisena kuin on.”  Toisen nuoren spontaani toteamus:  “Tää on sellanen paikka, jossa voin hengähtää”  vahvisti sen, mitä itsekin olin aistinut, että ilmapiiri on Ateljeen sydän. Pienistä hetkistä syntyy yhteisö Tämä vuosi on opettanut, että kun nuorelle antaa tilan, joka ei vaadi ...

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...