Siirry pääsisältöön

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 2.4

Sarastavan Sairaasti Sairastavasti Sairaalloisen Sairas...

Typerä viikko. Typerämpi olo. On se ikävää, että just kun tapahtuu jotakin coolia, sitten siittä saa maksaa perkeleen kalliisti.
Sunnuntaina tein vähän mainostöitä. Mainokset kesän workshopeista. Meni tunteja, kun ei meinannut järki pelata, eikä kaikki kerrasta koskaan onnistu. Lopputulos kai sit tarpeeksi hyvä, kun kaikki laittoivat ne mainokset jakoon.
Maanantai meni opiskellessa. Harjoittelin sen softan käyttöä lisää, millä tein ne mainoksetkin. Mukava ohjelma. Paljon mahdollisuuksia, mutta ilmaiset osat toki aika suhteellisen vähissä. Enkä todella ala makselemaan siitä huvista, että voin liittää kuvan kuvan päälle, tai lisätä siihen typerähköä tekstiä.
Tiistaina oli sitten muuttopäivä. Saatiin vihdoinkin omat tilat Taiteen Sulattamolle! Aivan loistavaa. Vihdoinkin oma toimistotila, missä myös kokoustila! Siellä menikin sitten mukavasti koko tiistai iltapäivä ja ilta. Vasta myöhään yöllä takas kotona. Rankkaa se oli. Kun saatiin 4 ihmistä vain kantamaan tautiset määrät kalusteita ahtaaseen paikkaan. 3 kerrokseen, ilman hissiä tai muitakaan mukavuuksia. Kerpele. Ja auringon pistoskin siitä sitten tuli. Tämä punapää kun ei kestä sellaista auringoksi kutsuttua vehjettä tuolla ylhäällä.
Keskiviikkona sitten pamahti sen auringonpistoksen oireet. Veti olon heikoksi ja surkeaksi. Tosin
iltaa kohti alkoi ymmärtämään, että on tässä muutakin ongelmaa... FLUNSSA PERKELE! Oli se sitten todella mukavaa maata keskiviikko iltana kuumeessa.
Torstaina kuumeessa töihin. Piti jatkaa muuton tekoa. Pakko kun pakko. Orjilta kun ei mielipiteitä tai kuntoselvityksiä kysellä. Rankkaahan se tässä kunnossa oli. Mutta onnistuin siinäkin. Olenhan pirullisen sitkeä sissi. Uskomaton jääräpää...
Perjantai. Pyh pah ja pelistä pois. Olotila on niin kamala, että meni tähän iltaan asti, ennenkuin edes aivot alkoivat jonkin verran toimimaan. Olo on paska! Yskin keuhkot ulos, vuodan limaa ja räkää enemmän kuin tuhansien järvien maan kaikki vedet yhteensä. Olo on katastrofi. Aivot ei toimi. Keho ei toimi. Mikään ei toimi. APUA! Auttakaa, pitäs olla kuitenkin energinen, sekä tuottoisa orja. Ja nyt en kykene yhtään mihinkään.
Legendaarinen viikko Sulattamolle. Täysin paska viikko minulle! Taiteen Sulattamo saisi pikkuhiljaa alkaa miettimään orjienkin hyvinvointia, että jatkossa orjat eivät maksaisi Sulattamon menestyksestä näin kalliita hintoja ;) Wink wink wink...
Ensi viikosta en tiedä vielä yhtään mitään. Suurin syy, ettei aivot nyt toimi vaikka tietäisinkin. Olen tällä hetkellä uskomaton friikkiolento. Minusta löytyy laiskiainen, tartuntatautipotilas, typerä uhooja, elämäänsä kyllästynyt taiteen vihaaja, yskivä moottori, sekä täysin tarpeeton ongelmajäte. Jos joku suostuu maksamaan jätemaksun, niin siirrän itseni ongelmajätelaitokselle parempaan käsittelyyn.
Haistakee te siis terveytenne! Toivottavasti ensi viikolla olisin jälleen täydessä iskussa. Olisi niin paljon töitä jonossa... (vaihdetaan vapaus toimivaan yskänlääkkeeseen!)

Ps. Olen kuntouttavassa työtoiminnassa Taiteen Sulattamossa. Viihdyn siellä, sekä rakastan työtäni. Tämä on samalla minun harrastukseni. En ole pakotettu tekemään yhtään mitään, sekä voisin halutessani luopua töistäni ilman sanktioita. En ole siis oikeasti minkään tason orja. Kaikki tapahtumat ja paikat, sekä ihmiset ovat todellisia, joskin Sulattamo “Orjan” hahmon vuoksi hivenen väritettyjä. Sulattamon uskollinen “orja” on Tim S Saarinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemustoiminnan monet kasvot: Surevan kohtaaminen

  Kokemuksesi on arvokas - hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä ensimmäisessä osassa esittelemme Surevan kohtaaminen -toiminnassa vaikuttavan Tuijan.  Olen Tuija Udd-Manninen. Olen 37 vuotta ja teen kokemuspuheenvuoroja edustaen niin Nuoret Lesket kuin Surunauha -järjestöäkin. Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2022 lähtien. Mielestäni tärkein ja arvokkain oppi käymästäni kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli, että puheenvuoroa tehdessä saa ja pitääkin olla oma itsensä.  Kokemuskentällä olen tehnyt puheenvuoroja liittyen työelämään, lasten surusta sekä mitä läheisen itsemurhan kokeminen vie ja tuo omasta elämästä. Olen ollut mukana muutamassa projektissa, jossa on kehitetty tiedon ja avun löytymistä surun keskellä. Puheenvuoropyynnöt olen usein

Best of Both Worlds – Kokemusasiantuntijakoulutuksen järjestäminen yhteistyössä oppilaitosten kanssa

Kokemusasiantuntijuuden laajentuessa kasvaa paradoksaalisesti sekä paine koulutusten yhdenmukaisuuteen että monimuotoisuuteen. Erilaisia kokemusasiantuntijakoulutuksia järjestetään ansiokkaasti sekä järjestöissä, hyvinvointialueilla että oppilaitoksissa. Järjestökoulutusten vahvuuksia ovat esimerkiksi kohderyhmän tunteminen, mahdollisuus pieniin opetusryhmiin, tuttuun toimintaympäristöön ja yksilöllisiin oppimispolkuihin. Järjestöissä ja hyvinvointialueilla on mahdollista luoda myös saumaton polku kokemusasiantuntijalle koulutuksesta kokemustoimintaan – ja sen yli.  Järjestöissä kuitenkaan harvoin on resurssia oppilaitostasoiseen koulutuksen laadunhallintaan. Useat sosiaali- ja terveysalan järjestöt toimivat myös STEA:n rahoituksella, jota ei ole tarkoitettu tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisen (tai edes sen oppimisympäristönä toimimisen) tukemiseen. Harvat järjestöt ovat myöskään vieneet koulutustaan Koski-järjestelmään opintokeskusten kanssa kanssa tehtävän yhteistyön kautta

Kokemustoiminnan monet kasvot: Virike ry

Kokemuksesi on arvokas -hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Seuravaaksi esittelemme Virike ry :n kokemusasiantuntijan, Heidin. "Olen Heidi, iältäni 46v, ja olen käynyt kokemusasiatuntijakoulutuksen Virike Ry:llä vuonna 2020 Mikkelissä. Olen koulutukseltani päihde- ja mielenterveystyön lähihoitaja, mutta ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo useita vuosia kroonisten kipujen, masennuksen, ja Ehlers-Danlosin syndrooman takia. Arvokkain oppi, jonka sain kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli se, että olen ihmisenä tärkeä. Omalla sairastumiskokemuksella on merkitystä, se ei ole mennyt hukkaan. Sain siitä hyvän työkalun, jolla voin auttaa esim. terveydenhuollon ammattilaisia ja opiskelijoita laajentamaan ajattelutapojaan koskien meitä sairastuneita. Lisäksi koulutus poisti sitä valtavan suurta häpeää, jota koin todella pitkään sairastumisestani.  Olen käynyt kertomassa tarinaani kouluilla opiskel