Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 3.2

Sulattamo Orjan Työpäiväkirja 3.2

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Olen ollut orjana jo yli kolme kuukautta! Aivan uskomatonta. Suorastaan käsittämätöntä. Mihin tämä aika oikein valuu?

Jos numeroa ihmettelette, yksi työpäiväkirja jäi tekstinä välistä. Koska se löytyy videona. En suosittele katsomaan sitä, sillä se on järkyttävää tekotaiteellista paskaa. Tosin ilman taiteellisuutta.

Viime viikko oli ja meni. Silloin ei ollut ihmeitä. Tosin suurin ihme oli juhannus, joka luonnollisesti tuotti paljonkin kaikenlaista jännää. Vähintäänkin jänniä olotiloja. Varmaan johtui erilaisista juomista. Olin siis selvä, mutta epäselvä. En siis ainakaan humalassa. Tai jos olin, älkää pomolle siitä mitään mainitko! Ja eihän kuntoutujat alkoholiin saa muutenkaan koskea. Vaikuttaisivat vain turhan normaaleilta!

Aika siis palaa johonkin. Pahemmin kuin minä auringossa. En siis ole järjestysnumeroista tai muistakaan enää täysin varma. Kun en ole varma koska viimeksi mitään olen kirjoittanutkaan.

Sponsori juttuja olen hoidellut. Teettänyt töitä, kun olen halunnut etsiä lisä apuja tuleville asioille. Ja saimmekin vaikka mitä taas. Tietsikoita, tulostimen, langattomia verkkoyhteyksiä jne yms jne yms. Taidan olla aika pro tässä hommassa. Tosin en ihmettele osaamistani. Kuka tahansa maksaa mitä tahansa, kunhan pääsevät nopeasti minusta eroon.

Tulevaisuus teettää tällä hetkellä 500 % enemmän töitä kun mikään normaali työtehtäväni. Kamalasti suunniteltavaa, kirjotettavaa, kehitettävää, sekä opittavaa. En ole koskaan aikaisemmin elämässäni (siis kertaakaan) pohtinut jopa vuodeksi eteenpäin elämääni. Saati tässä tapauksessa sekä elämääni, että työtäni ja siitä tulevia projekteja. Aika jännää hommaa silleen. Joutuu oikeasti miettimäänkin jotakin. Jopa kalenterin kanssa. Tähän asti kalenteri tarkoitti sitä laivojen kuvia sisältävää vihkosta seinällä jossa oli typeriä numeroita, jonka tehtäväksi jäi ne laiva kuvat. Kuka numeroista muutenkaan mitään tajuaisi. Tai siis nyt on pakko tajuta. Huomasin, että se laivoja sisältävä vihkonen oli kuitattu vuosiluvulla 2014. Kuinkakohan paljon ehdin siihenkin merkata tulevia asioita, ennenkuin ymmärsin olevani väärällä vuodella...

Tänään kävin toimistolla asentelemassa niitä sponsoreiden tukemia laitteita. Oli ihan mukavaa hommaa. Tekniikka on mennyt eteenpäin enemmän, kuin minä älyllisesti. Kaikenkaltaista uutta tilpehööriä nyt sitten Sulattamollekkin.

Tällä viikolla edessä vielä kamalasti oppitunteja ja pohtimista, sekä tietysti kirjoittamista. Ei nämä työt tekemällä lopu. Ainakaan siis vuoteen...

Seuraava päiväkirja kaiketi normaalisti taas perjantaina. Siihen asti: Se on moro!

Ps. Olen Taiteen Sulattamo Ry:ssä kuntouttavassa työtoiminnassa. En ole oikeasti orja tai pakotettu tähän. Rakastan ”työtäni”, sekä orjuuttani. Ainakin siksi, ettei pomoni piiskaa minua pahemmin. Tapahtumat, paikat, sekä henkilöt ovat todellisia, joskin fiktiolla höystettyjä.