Työ, yö, töttöröö, yökkö, pyökkö, pyöveli, peikkaaja, feikkaaja, pelimies!
Onpahan taas viikko takana. 6 päivän sellainen. Mitääh? Pitäisi olla vain 4 päivää. Mutisen taas. Ainakin itekseni.
Sunnuntaina alotin työviikon. Korjasin kannatusjäsenhaku lomakkeen. Tein lisäksi laskun, jolla halukkaat kannatusjäsenet voivat maksaa pitkät penninsä Taiteen Sulattamon hyväksi! Oleppa siis ystävällinen, sekä tule meidän kannatusjäseneksi. En ole niin pahassa jamassa, jos saan meille edes yhden (tuhat) kannattajajäsenen. Tue Sulattamoa tukemaan muita kaltaisiani pipipäitä. Samalla tuet mahtavaa taidetta. Tai siis mahdollisuutta tehdä taidetta. 20 € / vuosi. Come on... Sä pystyt siihen... (pakko lopettaa ruinaaminen tähän, menee maine. Mut ainaki pomo on happy...)
Maanantaina oli poikkeuksellisesti improtyöpaja. Normaalisti se olisi siis torstaisin. Olin siellä kokonaiset 30 minuuttia ennenkuin piti lähteä hoitamaan joitakin suhde juttuja (Sulattamon suhteita, ei omia...)
Tiistaina kirjoitustyöpaja. Se meni kivasti. Taas syntyi kaikenlaista mukavaa tekstiä mielettömän paljon. Oli myös jotenkin poikkeuksellisen läheiseltä tuntuva kerta. Onnistuin jopa ottamaan hienon kuvankin. Alan oppimaan käyttämään kännykän kameraa. Hienoa, vanha koira oppii tuoreita temppuja.
Keskiviikkona oli tapaaminen erään sponsorin kanssa. Avustavat taas hivenen meitä jossakin teknisessä jutskassa. Lämmin kiitos heille. Ilman tuollaisia omituisia piipertäjiä, olisimme ilman moniakin mukavuuksia. Ovat todella TÄrkeitä Henkilöitä. Eli kutsukaamme heitä nimityksellä TÄH (tärkeä henkilö). VIP on ylikulutettu ja yliarvostettu. Varsinkin kun kuulemma tarkoittaa ”viisas istuu puussa”, enkä viittisi sponsoreita alkaa kutsumaan pöllöiksi...
Torstai oli toivoa täynnä. Muutama paperiduuni (koti)toimistossa. Siinäpä se tais suunnilleen ollakin. Töiden osalta siis. Tosin kotona katselin Suomi 100 juttua yleltä. Kun hienot kuninkaalliset tulivat visiitille. Täytyy myöntää, että kerrankin olen kokenut myötähäpeää. Se Koko suomi tanssii juttu oli jokseenkin järkyttävää katsottavaa. Ensimmäisenä epäilin, että tanssijat ovat varmasti ”orjia”, kuten minäkin. Avunhuudolta se kuulosti ja näytti... Lisäksi koko Ylen lähetys oli niin sekavaa, sekä mongertavaa, etten todellakaan ymmärrä miten ihmeessä se edusti Suomea saati meidän hienoa ja kunnioitettavaa 100 vuotista historiaa. Lämmin kiitos silti vieraille :)
Tänään oli jotakin kamalata. Ensimmäinen työnohjaus. Aivan hirveää. Piti istua pomon kanssa alas keskustelemaan miten työssä menee. Mitkä ovat omia näkemyksiäni. Miten viihdyn työssäni. Miten kehittäisin työtapojani... Olin sitten rehellinen ja suora, kuten aina. Lopputuloksena: Oletettu ja odotettu epävirallinen kuukauden kesäloma paloi siinä. Ei lomia, ei vapaita. Lisäksi työmäärää, sekä työtehtäviä kasvatettiin entisestään. Pomo selvästi siis arvostaa rehellisyyttä. Rehellisyys palkitaan, niinhän ne sanovat. Oletin kyllä vähän toisenlaista palkintoa... Mutta kiitos luottamuksesta!
Eli tällänen viikko. Ei kait tässä sitten muuta voi, kun keskittyä viikonlopun riehaan ja sitten uuden viikon liekaan!
Ps. Olen Taiteen Sulattamo Ry:ssä kuntouttavassa työtoiminnassa. En ole pakotettu tekemään mitään. Teen kaiken omasta vapaasta tahdostani. Tämä päiväkirja on tapahtumiltaan ja osilta
ajatuksiltaan täysin totta. ”Orja” on silti osittain fiktiivinen hahmo, joka tätä värittää omituisilla jutuillaan. Aivan kuin kirjoittaja itse ei olisi pätevä omituisuuksiin.
Onpahan taas viikko takana. 6 päivän sellainen. Mitääh? Pitäisi olla vain 4 päivää. Mutisen taas. Ainakin itekseni.
Sunnuntaina alotin työviikon. Korjasin kannatusjäsenhaku lomakkeen. Tein lisäksi laskun, jolla halukkaat kannatusjäsenet voivat maksaa pitkät penninsä Taiteen Sulattamon hyväksi! Oleppa siis ystävällinen, sekä tule meidän kannatusjäseneksi. En ole niin pahassa jamassa, jos saan meille edes yhden (tuhat) kannattajajäsenen. Tue Sulattamoa tukemaan muita kaltaisiani pipipäitä. Samalla tuet mahtavaa taidetta. Tai siis mahdollisuutta tehdä taidetta. 20 € / vuosi. Come on... Sä pystyt siihen... (pakko lopettaa ruinaaminen tähän, menee maine. Mut ainaki pomo on happy...)
Maanantaina oli poikkeuksellisesti improtyöpaja. Normaalisti se olisi siis torstaisin. Olin siellä kokonaiset 30 minuuttia ennenkuin piti lähteä hoitamaan joitakin suhde juttuja (Sulattamon suhteita, ei omia...)
Tiistaina kirjoitustyöpaja. Se meni kivasti. Taas syntyi kaikenlaista mukavaa tekstiä mielettömän paljon. Oli myös jotenkin poikkeuksellisen läheiseltä tuntuva kerta. Onnistuin jopa ottamaan hienon kuvankin. Alan oppimaan käyttämään kännykän kameraa. Hienoa, vanha koira oppii tuoreita temppuja.
Keskiviikkona oli tapaaminen erään sponsorin kanssa. Avustavat taas hivenen meitä jossakin teknisessä jutskassa. Lämmin kiitos heille. Ilman tuollaisia omituisia piipertäjiä, olisimme ilman moniakin mukavuuksia. Ovat todella TÄrkeitä Henkilöitä. Eli kutsukaamme heitä nimityksellä TÄH (tärkeä henkilö). VIP on ylikulutettu ja yliarvostettu. Varsinkin kun kuulemma tarkoittaa ”viisas istuu puussa”, enkä viittisi sponsoreita alkaa kutsumaan pöllöiksi...
Torstai oli toivoa täynnä. Muutama paperiduuni (koti)toimistossa. Siinäpä se tais suunnilleen ollakin. Töiden osalta siis. Tosin kotona katselin Suomi 100 juttua yleltä. Kun hienot kuninkaalliset tulivat visiitille. Täytyy myöntää, että kerrankin olen kokenut myötähäpeää. Se Koko suomi tanssii juttu oli jokseenkin järkyttävää katsottavaa. Ensimmäisenä epäilin, että tanssijat ovat varmasti ”orjia”, kuten minäkin. Avunhuudolta se kuulosti ja näytti... Lisäksi koko Ylen lähetys oli niin sekavaa, sekä mongertavaa, etten todellakaan ymmärrä miten ihmeessä se edusti Suomea saati meidän hienoa ja kunnioitettavaa 100 vuotista historiaa. Lämmin kiitos silti vieraille :)
Tänään oli jotakin kamalata. Ensimmäinen työnohjaus. Aivan hirveää. Piti istua pomon kanssa alas keskustelemaan miten työssä menee. Mitkä ovat omia näkemyksiäni. Miten viihdyn työssäni. Miten kehittäisin työtapojani... Olin sitten rehellinen ja suora, kuten aina. Lopputuloksena: Oletettu ja odotettu epävirallinen kuukauden kesäloma paloi siinä. Ei lomia, ei vapaita. Lisäksi työmäärää, sekä työtehtäviä kasvatettiin entisestään. Pomo selvästi siis arvostaa rehellisyyttä. Rehellisyys palkitaan, niinhän ne sanovat. Oletin kyllä vähän toisenlaista palkintoa... Mutta kiitos luottamuksesta!
Eli tällänen viikko. Ei kait tässä sitten muuta voi, kun keskittyä viikonlopun riehaan ja sitten uuden viikon liekaan!
Ps. Olen Taiteen Sulattamo Ry:ssä kuntouttavassa työtoiminnassa. En ole pakotettu tekemään mitään. Teen kaiken omasta vapaasta tahdostani. Tämä päiväkirja on tapahtumiltaan ja osilta
ajatuksiltaan täysin totta. ”Orja” on silti osittain fiktiivinen hahmo, joka tätä värittää omituisilla jutuillaan. Aivan kuin kirjoittaja itse ei olisi pätevä omituisuuksiin.
Kommentit
Lähetä kommentti