Perjantai 18.8 ensimmäiset lukuharjoitukset
Tein päätöksen ennen ensimmäisiä lukuharjoituksia, että jätän käsikirjoituksen lepäämään muutamaksi päiväksi. Olin lukenut tekstiä, jollain tavoin yli annokseen saakka. Tuntui että, ajatukset pyörivät samoissa kohtauksissa ja en saanut uutta kulmaa tekstiin.
Alku viikosta maanantaina käsikirjoittaja Asta Honkamaa jätti tekstin lopulliseen muotoonsa minulle, muutoksineen ja pienillä lisäyksillä. Luin tekstin kerran ja jätin sen hautomaan mieleeni.
Nainen 100 harjoitellaan Q-teatterilla puoli-q näyttämöllä. Aamulla päätin ajoissa mennä teatterille ja hengittää tilaa ajatellen, että pääsen parempaan työ vireeseen. Menin tilaan, ihastelin tilan rouheutta samalla tajusin unohtaneeni millaiset olivat näyttämöllä olevat pylvään. Jotenkin tyrmistyin vaikka tiesin tilassa olevat pylväät, olin unohtanut kuinka massiivisen rakenteen ne tilaan luovat. Istuin ja yritin luoda tilaan toisenlaisen tilan tunnun.
Näyttelijät ja tuottaja saapui paikalle, keskustelu käynnistyi tuotannollisilla aikataulullisilla asioilla Mielessäni nakutti koko ajan miten, miksi ja miltä teksti kuulostaa. Käsikirjoitus on haastava, vaatii intensiteettiä paljon, rytmiä ja erilaisia ratkaisuja. Tämä teksti ei ole sellainen jossa voi oikoa, se ei anna mitään anteeksi vaan ratkaisujen pitää osua kohdilleen. Rytmityksen pitää olla oikea, leikkauksien selkeitä, paljon kysymyksiä.
Teksti soljui luettuna korvissani, runollisena, välillä tuntui, että teksti muuttuu kaaokseksi. Keskustelua, miettimistä, tekstille ratkaisuja. Lukemisen jälkeen tuntui, että ajatukset pysähtyivät vilkaisin merkintöjen määrää, plarin sivuilla viivoja nuolia merkintöjä sivut täynnä. Ratkaisuja, ehdotuksia monia asioita mielessä joita vain on päästävä kokeilemaan näyttämöllä.
Vaikka teksti alkaa elämään, jo lukuvaiheessa tajuan, että iso osa pystytään vasta ratkaisemaan kokeilemalla ja katsomalla. Mielessäni oli jonkun tasoinen aviomyrsky. Suuren position ja mielen rauhan minulle tuo, tässä ohjaus työssä, tätä produktiota on tekemässä minulle unelma tiimi. Luottamus tekijöihin on vahva, sekä yhteistyö on varmasti hedelmällistä ja antoisaa.
Istuin illalla koneen äärelle työstämään käsikirjoituksen mukaan, tekstiä pohtimaan ja miettimään rytmiä, leikkauksia, kohtauksien erilaisia vaihtoja ja vähitellen mieleeni syntyy selkeitä ajatuksia sekä supstanssia produktioon ja tajuan ihastuneeni tähän vaikeaan tekstiin ja sen tuomiin haasteisiin. Jotenkin epävarmuuden tunteessa tunnen olevani kuitenkin vahva ja varma siitä suunasta jonka olen löytänyt.
Huomaan kellon olevan paljon ja aamuyö hiipii sateisena työhuoneeni ikkunan taa.
Alku viikosta maanantaina käsikirjoittaja Asta Honkamaa jätti tekstin lopulliseen muotoonsa minulle, muutoksineen ja pienillä lisäyksillä. Luin tekstin kerran ja jätin sen hautomaan mieleeni.
Nainen 100 harjoitellaan Q-teatterilla puoli-q näyttämöllä. Aamulla päätin ajoissa mennä teatterille ja hengittää tilaa ajatellen, että pääsen parempaan työ vireeseen. Menin tilaan, ihastelin tilan rouheutta samalla tajusin unohtaneeni millaiset olivat näyttämöllä olevat pylvään. Jotenkin tyrmistyin vaikka tiesin tilassa olevat pylväät, olin unohtanut kuinka massiivisen rakenteen ne tilaan luovat. Istuin ja yritin luoda tilaan toisenlaisen tilan tunnun.
Näyttelijät ja tuottaja saapui paikalle, keskustelu käynnistyi tuotannollisilla aikataulullisilla asioilla Mielessäni nakutti koko ajan miten, miksi ja miltä teksti kuulostaa. Käsikirjoitus on haastava, vaatii intensiteettiä paljon, rytmiä ja erilaisia ratkaisuja. Tämä teksti ei ole sellainen jossa voi oikoa, se ei anna mitään anteeksi vaan ratkaisujen pitää osua kohdilleen. Rytmityksen pitää olla oikea, leikkauksien selkeitä, paljon kysymyksiä.
Teksti soljui luettuna korvissani, runollisena, välillä tuntui, että teksti muuttuu kaaokseksi. Keskustelua, miettimistä, tekstille ratkaisuja. Lukemisen jälkeen tuntui, että ajatukset pysähtyivät vilkaisin merkintöjen määrää, plarin sivuilla viivoja nuolia merkintöjä sivut täynnä. Ratkaisuja, ehdotuksia monia asioita mielessä joita vain on päästävä kokeilemaan näyttämöllä.
Vaikka teksti alkaa elämään, jo lukuvaiheessa tajuan, että iso osa pystytään vasta ratkaisemaan kokeilemalla ja katsomalla. Mielessäni oli jonkun tasoinen aviomyrsky. Suuren position ja mielen rauhan minulle tuo, tässä ohjaus työssä, tätä produktiota on tekemässä minulle unelma tiimi. Luottamus tekijöihin on vahva, sekä yhteistyö on varmasti hedelmällistä ja antoisaa.
Istuin illalla koneen äärelle työstämään käsikirjoituksen mukaan, tekstiä pohtimaan ja miettimään rytmiä, leikkauksia, kohtauksien erilaisia vaihtoja ja vähitellen mieleeni syntyy selkeitä ajatuksia sekä supstanssia produktioon ja tajuan ihastuneeni tähän vaikeaan tekstiin ja sen tuomiin haasteisiin. Jotenkin epävarmuuden tunteessa tunnen olevani kuitenkin vahva ja varma siitä suunasta jonka olen löytänyt.
Huomaan kellon olevan paljon ja aamuyö hiipii sateisena työhuoneeni ikkunan taa.
Kommentit
Lähetä kommentti