Siirry pääsisältöön

Uusi Vuosi ja uudet työpajat


Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui uuteen. Sulattamon pajatoiminta oli joululomalla kolme viikkoa ja aloitti uuden vuoden toiminnat tällä viikolla.


Tiistaina kokoonnuimme tuttuun tapaan Malmin nuorisotalolla kirjoitustyöpajan merkeissä klo 10. Paikalle saapui kaikenkaikkiaan 7, yksi hieman myöhemmin. Kohtaaminen pitkältä tuntuneen tauon jälkeen oli lämmin ja iloinen. Aivan kuin joku tyhjiö olisi saanut täydennyksen. Halasimme ja ilo pulppusi meistä lähes päällekkäis puheena.

Meillä on tapana aloittaa jokainen paja kuulumiskierroksella, jolloin jokainen saa kertoa kuulumisensa, ilonsa, murheensa, mitä milloinkin mielen päällä sattuu olemaan. On tärkeää tulla kuuluksi ja huomioiduksi, olipa olo sitten hyvä tai huono. Joskus jonkun kuulumiset saavat aikaan keskustelua ja pohtimista kun muilla on kokemuksia samankaltaisesta asiasta. Silloin saatan napata aiheen yhdeksi teemaksi mistä kirjoitetaan. Se että se puretaan yhdessä paperille ja luetaan se ääneen toisille, on hyvin terapeuttista. Aika usein murheelliseenkin asiaan saadaan lopulta jotain huumorin pintaa, koska jokaisen kokemus ja tapa kuvailla on niin erilainen. Ja jonkun vaikean asian ollessa kyseessä, sen purkaminen ja jakaminen keventää taakkaa ja vapauttaa niin paljon, että jo se huojentunut olo luo tunnelmaan hilpeän sävyn.

Kuulumiskierros aloitti siis päivän myös tiistaina, aamukahvin tai teen kera tietenkin. Ryhmäläisillä oli hyvä fiilis yleensäkin ottaen mutta kuten tuli aiemmin kerrottua, kokoontuminen yhteen vain paransi sitä.

Kahvittelun ja rupattelun jälkeen tehtiin fyysinen lämppä erilaisin jumppaliikkein. Ei mitään vaikeaa ja kukin oman jaksamisen mukaan. Mutta lämmin pitää tulla ja saa vähän hengästyäkin. Lisäsimme loppuun vielä 10 min. sanaleikin, missä heitimme pallon (minun hanskat mytyssä toimi pallosta)  toiselle sanan kera. Sanan kuului alkaa edellisen sanan loppu tavulla. Esim. jos minä aloitin heittämällä pallon jollekin sanalla vihko, oli seuraavan sanan oltava ko- alkuinen, esim. kova, ja seuraavan alku olisi va-.

Kehon lämmettyä sekä sanallisen arkkumme ja mielemme aktivoiduttua, menimme kirjoituspöydän ääreen.
"Siinä me istuimme, kuin ihmeissämme siitä että olimme jälleen kokoontuneet saman pöydän ääreen. Paitsi että pöytä oli uusi. Se oli liian matala."

Ensimmäiseksi kävimme läpi edellistä vuotta ja kirjoitimme ylös parhaat palat, tapahtumat, hetket. Sitten luimme ne ääneen. Tämän jälkeen keskityimme tähän vuoteen ja siihen liittyviin tavotteisiin, toiveisiin, haaveisiin.

“ Aidosti, avoimesti, aivan kuten ennenkin. Viisi naista ja yksi mies. Oli helppoa olla siinä, kirjoittaa viime vuoden hyvistä asioista, tämän vuoden tavoitteista. Lukea ääneen, kuunnella toisten ajatuksia. Hyviä hetkiä kertyi paperille lisää kuunnellessa, tavoitteitakin. Jakaessamme olemme niin paljon enemmän.”

Sitten annoin tehtävän “Sukuni muotokuva”. Tarkoituksena kirjoittaa muotokuva jostain suvun henkilöstä. Tähän tehtävään käytimme aikaa ja lopuksi luimme ne ääneen. Toiset onnistuivat taltioimaan minulle sangen lyhyessä ajassa hyvinkin tarkan kuvauksen saaden sen loppuunkin. Omani jäi isosti kesken. Tämän tehtävän tekemiseen kuuluisikin käyttää paljon enemmän aikaa, sillä itse sain samaisen tehtävän Teatteri ja Kasvatus opinnoissa kotitehtäväksi ja aikaa palauttamiseen oli 2 viikkoa. Mutta me teimme version, missä sai itse valita jatkaako kotona, seuraavalla kerralla vai ei ollenkaan.

Kolme tuntia oli kulunut siivillä ja oli aika lopettaa.

Torstaina oli vuorossa improtyöpaja samaisessa paikassa Malmin nuorisotalolla 10-13. Jännitin hieman saadaanko porukkaa paikalle vuoden ensimmäiseen kertaan ja näin olinkin edellisenä päivänä tehnyt puheluita ja varmistanut että ihmiset tietävät sen olevan ja houkuttelin tulemaan paikalle. Ja niin sitten kävikin. Aivan mahtavaa. 9 ihmistä paikalla. Jess! Se tietää hyviä treenejä kun saadaan energiat vaan kohilleen.

Alkukuviot olivat samat kuin kirjoituspajassakin. Kuulumiset ja kahvittelut ja halaukset. Sitten
siirryimme alakerran isompaan saliin, laitoin musiikkia soimaan ja aloitimme lämmittelemään. Persläpsyä parin kanssa, kaikki kaikkien kanssa ja sitten vähän tanssia. Tämän jälkeen lähdettiin kaksi vastaan kaksi joukoin slowmotion taisteluun aseiden kera. Aseita oli esim. saippuakuplat, nuppineulat, vasarat ja kaikkea hupsua. Superhidastetuin liikkein  käytävä taistelu oli alkuun yllättävän haastavaa mutta kun käytimme sitä tekniikkana kaksintaistelussa ilman aseita myöhemmin, niin se alkoi sujua pikkuhiljaa luontevammin.Toki ensimmäinen kerta kaikessa on vaikeaa mutta hienosti kaikki heittäytyivät mukaan.

Perusimprokohtaus harjoituksena käytimme tekniikkaa, missä kohtaukseen lähdetään musiikista. Musiikki antaa impulssin ja mielikuvan tilanteelle ja näyttelijät sen saatuaan aloittavat ja musiikki vaimenee pois. Kaksi ihmistä kohtauksessa, niin monta kohtausta että kaikki olivat käyneet ainakin kerran. Muutama kävi toisenkin kerran. Seuraavaan tekniikkaan otimme impulssin rekvisiitasta. Olin tuonut mukanani vaatteita ja tavaroita laidasta laitaan isossa kassissa ja pyysi jokaista ottamaan katsomatta sen ensimmäisen mitä käsi koskettaa. Sitten aloimme tehdä kahden ja kolmen hengen kohtauksia ja näihin määritimme näyttelijöilemme paikan missä ovat. Ratkiriemukas harjoitus.

Lopuksi ehdittiin vielä tehdä kohtauksia statuksia käyttäen. Status ja tunne määräytyivät korttipakasta annetun kortin mukaan ja paikka määriteltiin. Hyvin oli muistissa statukset niillä ryhmäläisillä joiden kanssa niitä kesällä käytettiin. Ja nopeasti sisäistivät asian nekin joille tekniikka oli uusi.

Molemmissa työpajoissa käytiin myös keskustelua siitä mitä sisältöä niihin tahtoisimme kevään aikana ja kerroin myös omista ajatuksistani, joista tunnuttiin pitävän. Lisäämme hieman suunnitelmallisuutta ryhmiin ja teemme toisinaan harjotteita, jotka jatkuvat useampana kertana. Esim.kirjoitustyöpajassa alamme kirjoittaa lyhyitä tai keskipitkiä dialogeja, kohtauksia improryhmäläisille, jotka sitten pienryhmissä valmistavat niistä pienen näytelmän tai demon käyttäen kirjoitettuja kohtauksia joko kokonaan tai raameina ja tekevät osittain improttuja kohtauksia tai halutessaan opettelevat vuorosanat kokonaan. Sitten valitsemme ajankohdan niiden katsomiseen jommankumman pajakerran yhteyteen niin, että kirjoittajat pääsevät katsomaan. Tämän lisäksi kysyin impropajalaisilta olisiko heillä kiinnostusta sellaisiin tehtäviin, missä käsitellään esiintymistä ja lavalla oloa ja näyttelemistä ylipäätään teetättäen niin ikään Teatteri ja Kasvatus opinnoissa oppimiani menetelmiä. Niihin sisältyy hieman jonkun tekstin ulkoaopettelua. Tästä ideasta siis tunnuttiin pitävän. Toki impro pysyy kuvioissa mukana ja erään toiveena olikin kokeilla pitempää, alkuun  esim.15 minuuttiin tähtäävää.

Muut tämän kevään suunnitelmat liittyivät uuteen työpajaan, toimintapäivään, joka tullaan pitämään joka perjantai Lapinlahden lähteen tiloissamme. Kellonaika sille olisi alkuun ainakin 12-15, Toimintapäivä pitää sisällään vaihtuvia toimia. On lautapelipäivä, joogapäivä, ulkoilupäivä, toiveiden mukaan siten että edellisellä kerralla päätetään seuraavan kerran teema. Myös yhdessä meno teatteriin, improon tai lätkämatsiin on toimintalistalla mutta niihin koetamme saada edullisen lipputarjouksen, ellei jopa ilmaisen, jotta kaikilla olisi varaa osallistua.

Oikein mukavasti saatiin ensimmäinen viikko tälle vuodelle käyntiin ja ilolla jään odottamaan jatkoa.

Iloisin terveisin Pia




(sitaateissa olevat tekstit eään sulattamolaisen sanoja)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemustoiminnan monet kasvot: Surevan kohtaaminen

  Kokemuksesi on arvokas - hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Sarjan tarkoituksena on tuoda esiin, kuinka monissa organisaatioissa ja monimuotoisena erilaista kokemustoimintaa järjestetään. Tässä ensimmäisessä osassa esittelemme Surevan kohtaaminen -toiminnassa vaikuttavan Tuijan.  Olen Tuija Udd-Manninen. Olen 37 vuotta ja teen kokemuspuheenvuoroja edustaen niin Nuoret Lesket kuin Surunauha -järjestöäkin. Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2022 lähtien. Mielestäni tärkein ja arvokkain oppi käymästäni kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli, että puheenvuoroa tehdessä saa ja pitääkin olla oma itsensä.  Kokemuskentällä olen tehnyt puheenvuoroja liittyen työelämään, lasten surusta sekä mitä läheisen itsemurhan kokeminen vie ja tuo omasta elämästä. Olen ollut mukana muutamassa projektissa, jossa on kehitetty tiedon ja avun löytymistä surun keskellä. Puheenvuoropyynnöt olen usein

Kokemustoiminnan monet kasvot: Virike ry

Kokemuksesi on arvokas -hankkeen blogisarjassa “Kokemustoiminnan monet kasvot” esitellään eri organisaatioissa toimivia kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Seuravaaksi esittelemme Virike ry :n kokemusasiantuntijan, Heidin. "Olen Heidi, iältäni 46v, ja olen käynyt kokemusasiatuntijakoulutuksen Virike Ry:llä vuonna 2020 Mikkelissä. Olen koulutukseltani päihde- ja mielenterveystyön lähihoitaja, mutta ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo useita vuosia kroonisten kipujen, masennuksen, ja Ehlers-Danlosin syndrooman takia. Arvokkain oppi, jonka sain kokemusasiantuntijakoulutuksesta oli se, että olen ihmisenä tärkeä. Omalla sairastumiskokemuksella on merkitystä, se ei ole mennyt hukkaan. Sain siitä hyvän työkalun, jolla voin auttaa esim. terveydenhuollon ammattilaisia ja opiskelijoita laajentamaan ajattelutapojaan koskien meitä sairastuneita. Lisäksi koulutus poisti sitä valtavan suurta häpeää, jota koin todella pitkään sairastumisestani.  Olen käynyt kertomassa tarinaani kouluilla opiskel

Best of Both Worlds – Kokemusasiantuntijakoulutuksen järjestäminen yhteistyössä oppilaitosten kanssa

Kokemusasiantuntijuuden laajentuessa kasvaa paradoksaalisesti sekä paine koulutusten yhdenmukaisuuteen että monimuotoisuuteen. Erilaisia kokemusasiantuntijakoulutuksia järjestetään ansiokkaasti sekä järjestöissä, hyvinvointialueilla että oppilaitoksissa. Järjestökoulutusten vahvuuksia ovat esimerkiksi kohderyhmän tunteminen, mahdollisuus pieniin opetusryhmiin, tuttuun toimintaympäristöön ja yksilöllisiin oppimispolkuihin. Järjestöissä ja hyvinvointialueilla on mahdollista luoda myös saumaton polku kokemusasiantuntijalle koulutuksesta kokemustoimintaan – ja sen yli.  Järjestöissä kuitenkaan harvoin on resurssia oppilaitostasoiseen koulutuksen laadunhallintaan. Useat sosiaali- ja terveysalan järjestöt toimivat myös STEA:n rahoituksella, jota ei ole tarkoitettu tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisen (tai edes sen oppimisympäristönä toimimisen) tukemiseen. Harvat järjestöt ovat myöskään vieneet koulutustaan Koski-järjestelmään opintokeskusten kanssa kanssa tehtävän yhteistyön kautta