LOMA!
Moniongelmaisille elämän pienetkin ilot saattavat olla turhankin
saavuttamattomissa.
Sitä turhankin paljon joutuu pyörimään vain ympyrää pienessä
kehässä.
Samoja pieniä rutiineja päivästä toiseen.
Joskus tilanne kääntyy siihen, ettei osaa enää edes toivoa
parempaa.
Sitä tavallaan vaan hyväksyy asiat kuten ne on.
Yksi "pienistä" elämän iloista on loma.
Kesäloma.
Kesäloma.
Tai no, oikeus sellaiseen.
Jos olet työtön, et voi pitää lomia.
Ei ole vapaita, ei ole rentoutta.
Ei ole vapaita, ei ole rentoutta.
Joudut aina olemaan käytettävissä ja tavoitettavissa. 24/7/365.
Nyt kuitenkin olin töissä. Sain loman. Aidon, ansaitun loman.
Monien vuosien jälkeen se tuntui uskomattomalta.
Sain mennä jonnekin, sain tehdä jotakin.
Sain halutessani vain olla ja ihmetellä.
Ei stressiä, ei murheita. Ei puhelinta, ei päivystämistä.
Elämän pieni ilo olikin suuri, ihmeellinen ilo.
Sen ansaitseminen tuntui hyvältä. Se tuntui palkinnolta ja
palkalta.
Tuntui kuin olisi oikeasti saavuttanutkin jotakin, itselleen siis.
Ansaittua aikaa.
Ansaittua vapaata.
Ansaittua nautintoa.
Ansaittua
seikkailua.
Jostakin voi kuulostaa omituiselta tälläinen, mutta kun ei ole
ollut
vapaata tai lomaa vuosiin, se tuntuu todella spesiaalilta.
Se on ihmeellistä ja tärkeää.
Se antaa myös paljon voimaa ja
uskoa.
Uskoa siihen, että minäkin kykenen ja osaan.
Ja voin saavuttaa
asioita.
Haluan ehdottomasti ansaita tuollaisia päiviä lisääkin.
Lomalaisena olo tuntui muutenkin tasavertaiselta.
Siltä, että olen normaali ihminen muiden joukossa.
Kiitos kun sain loman!
Yksi parhaista kesistä ikinä!
-Tim Saarinen
Kommentit
Lähetä kommentti