Siirry pääsisältöön

Nuorten Ateljee - paikka, johon tulla omana itsenään

Tuloksia ja ohjaajan havaintoja - 2025

On päiviä, jolloin huomaa erityisen selvästi, miten tärkeää on vain pysähtyä. Nuorten Ateljeessa se pysähtyminen tapahtuu usein luovuuden, värien, jonkun arkisen keskustelun tai nuudelikulhon äärellä. Tämän vuoden aikana olen saanut seurata läheltä, miten rento taiteen tekeminen yhdessä voi avata nuorelle tilaa hengittää. Sellaisella tavalla, jota ei aina edes itse huomaa ennen kuin pysähtyy sitä katselemaan.

Alusta asti on ollut selvää, että Ateljee on monelle paikka, jonne voi tulla omalla tavalla, omassa tahdissa. Eräs uusi kävijä sanoi elokuussa sanat, jotka jäivät mieleeni pitkäksi aikaa: “Kiva, kun tänne voi tulla just sellaisena kuin on.” Toisen nuoren spontaani toteamus: “Tää on sellanen paikka, jossa voin hengähtää” vahvisti sen, mitä itsekin olin aistinut, että ilmapiiri on Ateljeen sydän.


Pienistä hetkistä syntyy yhteisö

Tämä vuosi on opettanut, että kun nuorelle antaa tilan, joka ei vaadi suorittamista eikä pärjäämistä, hän löytää omat tapansa olla ja osallistua. Välillä luovan tekemisen teema vaihtuu lennosta, ja kangaskassin maalaus voittaa akvarellit mennen tullen. Ja se on juuri se kauneus: nuori saa itse valita. Ja valinta itsessään voi olla nuorelle askel kohti osallisuuden kokemusta. Ympäristö on muovautunut hyvin avoimeksi ja hyväksyväksi myös niille mielestä pulppuaville ajatuksille ja murheille. 

Keräämämme palautteen mukaan 72,7 % nuorista koki tulleensa täysin kohdatuksi, joista 27,3% vastasi olleensa jokseenkin samaa mieltä. Vastaajien onnistumisen kokemusten vastaus prosentti oli tismalleen sama kuin täysin kohdatuksi tulleiden. Kaikki vastaajat tykkäsivät toiminnan sisällöstä, joka ilahduttaa ja lämmittää sydäntä. Itse ajattelen niin, että järjestetyillä ideointi-illoilla ja avoimella kuulemisella ollaan löydetty tiemme osallisuuden ytimeen. Useampi nuori kertoi oppineensa tunnistamaan omia vahvuuksiaan, ja suurin osa oli löytänyt uusia ihmisiä ympärilleen, vaikka ryhmän koko vaihtelikin.

Mutta ehkä kaikkein vaikuttavinta oli lukea avoimia kommentteja:

“Ihanan rento ja avoin ilmapiiri, kivoja taideaiheita ja mukavia ihmisiä.”
“Turvallinen tila! Saa olla sellane ku on.”
“Kaikki luova tekeminen on ihanaa ja tuo iloa viikkoon.”
“Harmittaa ku tuntuu et aika ei riitä, mutta muuten 6/5 paikka.”

Näistä kommenteista tuli olo, että me ollaan oikealla tiellä. Välillä joku toivoi pidempiä tapaamisia, joku kiitti snackseista, ja joku sanoi suoraan: “Ilmapiiri on kiva!” Nämä pienet lauseet kantavat pitkälle.


Kohtaamisen voima

Vuoden oivallus on ollut tämä: kohtaaminen ei ole yksi tapahtuma, vaan monen pienen teon hiljainen ketju. Ovelle vastaan käveleminen. Nimen muistaminen. Istuminen alas luovan tekemisen äärelle ja kysyminen, miten viikko on mennyt. Tai joskus vain yhteinen hiljaisuus, kun joku jatkaa omaa projektiaan ja toinen aloittaa uuden. 

Erään ammattilaisen tutustuessa Nuorten Ateljeen toimintaan, hän totesi: "ompas rauhallinen ja mukava tunnelma", tunsin pientä ylpeyttä. Ei siksi, että teimme jotain erikoista, vaan siksi, että olemme onnistuneet luomaan tilan, joka tuntuu turvalliselta heti ovella.


Mitä tästä vuodesta jäi käteen?

Jäin miettimään, miten moni nuori sanoi haluavansa tulla uudestaan. Miten joku rohkaistui vapaaehtoiseksi. Joku kokeilemaan jotain itselleen aivan uutta. Miten joku toi kaksi kaveria mukanaan. Miten joku jäi juttelemaan asioistaan, koska huomasi tulevansa kuulluksi.

Tämä vuosi kertoi, että Ateljee ei ole vain luovan tekemisen paikka. Se on joillekin rytmi arjessa, hengähdystauko. Se on yhteisö, joka rakentuu hitaasti, mutta jonka jokainen jäsen on tärkeä. Ja ehkä ennen kaikkea, se on muistutus siitä, miten paljon nuori voi löytää itsestään, kun ympärillä on turvallinen tila ja lempeä tekemisen tahti.

Kun nuori kirjoittaa palautteeseen: “En keksi parannettavaa :)”, tiedän, että jokin hyvin olennainen on osunut kohdilleen. 

Ja siitä kiitos kuuluu nuorille itselleen. He tekevät tästä paikasta sen, mikä se on.

Lisätietoja Nuorten Ateljeesta: https://taiteensulattamo.fi/nuorten-sulattamo/


Kirjoittanut Sanni Mattila.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...

Toipujien oma Mielekäs Muutos - erään itseopiskelukurssin tarina

“Taiteen Sulattamon toiminta on todella tehnyt uusia aluevaltauksia”, huomasin ajattelevani, kun kirjauduin ensimmäistä kertaa valkoiseen, suorastaan askeettiseen oppimisympäristöön internetissä. Kaikki oli saanut alkunsa paria vuotta aikaisemmin erään kokemusasiantuntija Tim Saarisen ajatuksesta ja tässä sitä oltiin; luomassa jotain uutta jossain uudessa paikassa.  Käsillä oli Mielekäs Muutos -itseopiskelukurssi, jonka sisältöjä olimme kehittäneet yli vuoden ryhmiimme osallistuvien toipujien kanssa. Sisällöistä oli tullut niin hyviä, että halusimme kertoa niistä ja niiden tuomista hyödyistä koko maailmalle! Päädyimme aloittamaan kuitenkin koti-Suomesta ja kutsuimme mukaan ennakkoluulottomia testaajia. Materiaali ja tehtävät kannustivat oman elämän reflektointiin ja motivoivat tekemään muutoksia itsensä hyväksi. Testaajilla oli kaksi viikkoa aikaa tutustua kurssiin ja vastata palautekyselyyn. Kyselyssä kartoitettiin kokemuksia kurssin käytettävyydestä, rakenteesta, visuaalisesta il...

Taide on kuin paras ystävä

Läheisyys on yksi keskeisistä ihmisyyden perustarpeista. Samalla se on myös tunne ja kokemus, jonka taustalla vaikuttavat ilmiöt ja osatekijät ovat monisyisiä ja siksi niin ihmeellisen mielenkiintoisia. Ryhmätoiminnoissamme Sulattamolla, kun keskustelemme läheisyyden tarpeesta, usein esiin nousee yksinäisyys. Yksinäisyys koetaankin ainakin jossain määrin läheisyyden vastakohdaksi, vaikka kirjallisuudessa puhutaan useimmin yhteenkuuluvudesta ja yhteisöllisyydestä yksinäisyyden vastakohtana. Läheisyys ja yksinäisyys ilmiöinä, kokemuksina, tunteina, ovat varsin samankaltaiset, jos niitä tarkastelee esimerkiksi kysymysten “missä”, “milloin” ja “miksi” kautta. Kumpaakin tunnetta koetaan yksin ja yhdessä muiden kanssa hetkittäin, kausittain, satunnaisesti tai jatkuvasti.  Taide on mainio läheisyyden kokemuksen lähde. Puhuttelevan musiikin, hyvän kirjan, lempikomedian tai vaikuttavan näyttelyn parissa voi kokea olonsa hyvinkin läheiseksi itsensä, taiteilijan, hahmojen tai niiden kymmenien...