Siirry pääsisältöön

Häpeä-viikon palautelaatikosta

Pitkään aikaan en ole ottanut päiväkirjaani esille, en ole aikoihin istunut ja kirjoittanut. Minulla ei ole ollut mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa. Olen katsonut tyhjiä sivuja ja ajatellut, miten tyhjä mieleni onkaan.

Mutta tämä viikko on saanut pääni täyteen ajatuksia, tunteita ja mietteitä, jotka rapisevat sormieni kautta sanoiksi päiväkirjani sivuille. Tänään oli teatterilla viimeinen harjoituspäivä. Viikko takana tunteita, tekemistä, ajatuksia ja työtä. Häpeä, mikä se on mitä siitä tulee? Miten ja mihin minä asetun Häpeä-produktioon?

Olen osa Häpeää, olen osa ryhmää, olen osana, tekijänä. Siis minä joka en ole ollut osana mitään. En muista milloin olen saanut kokea tunteen kuuluvani johonkin. Tunteen, että olen tärkeä, tuntea että minua tarvitaan.

Tällä viikolla olen saanut olla osana ryhmää, joka on viikon aikana tullut kuin omaksi perheeksi. Olen osa ryhmää ja minua tarvitaan, olen tärkeä.

Tänään, siis viimeisenä päivänä, aamuharjoituksia, kohtauksia, naurua ja laulua. Annoin itsestäni viikon aikana kaiken mitä annettavana on. Silti minusta tuntuu, että sain takaisin enemmän kuin koskaan olen saanut.

Iltapäivällä tuli palautteen kirjoittamisen aika. Paljon ajatuksia paperille, minä joka en saa sanaa suustani olen ollut äänessä koko viikon. Puhunut, kuunnellut, osallistunut. Huomasin viikon aikana itsessäni tapahtuneen muutoksen. Täällä olen oma itseni, ei tarvitse pelätä, tuntuu kuin kehoni olisi auennut. Tuntuu siltä, että elän ja olen näkyvä, olen ihminen.

Kotiin lähtiessäni katsoin ihmisten kyyneleitä. Iloa ja ikävää ryhmää kohtaan, vaikka emme ole edes vielä eronneet. Halauksia, kauniita sanoja, kannustusta. Paikalla ohjaajia, joille en ole vain mielenterveyskuntoutuja vaan minä ja taiteilija. Ohjaajan kannustava kosketus olalleni, halaus, kauniit sanat.


Viikon aikana saamani voiman ja innostuksen turvin jaksan taas elää ja hengittää. Ikävä on suuri, mutta nyt minulla on päivämäärä, ja tiedän, että palaan, saan olla osana tätä ryhmää. Tiedän, että minua odotetaan, tiedän, että minua tarvitsaan. Tiedän: minunkin elämälläni on merkitys, en ole täällä turhaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen!  Taiteen Sulattamossa on jo pitkään tehty eurooppalaista asiantuntijatiedon vaihtamista yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä on tehty Keski-Euroopan, Baltian maiden sekä erityisesti Viron toimijoiden kanssa. Koronapandemia pääsi katkaisemaan yhteiskehittämisen ja hiljensi suunnitelmat kansainvälisestä asiantuntijayhteistyöstä. Nyt Taiteen Sulattamo on kuitenkin päässyt aloittamaan yhteistyön virolaisen Kogemusnõustajate Kodan kanssa. Valmistelut yhteiselle kehittämishankkeelle on käynnistetty ja tavoitteena on aloittaa vuonna 2022 tulevaisuuteen katsova hankeyhteistyö. Virossa ja Suomessa on asiantuntijuutta kummallakin puolella Suomenlahtea, jonka jakaminen on tärkeää ja hyödyllistä. Erityisesti toimintamallien yhteisessä kehittämisessä, sekä asiantuntijuuden vaihdossa on paljon, mitä voimme oppia toisiltamme.  Virossa kokemusasiantuntijatoiminta on kehittynyt nopeasti. Toiminnan ja koulutuksen taso on korkealaatuista se

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava