Sulattamo kertoo sadun

Olipa kerran kaukana täältä, vihreiden vuorten takana kuningaskunta, josta ei onnea puuttunut. Vienti veti, bruttokansantuote kasvoi vuodesta toiseen ja hallituspuolueet kiittelivät kilvan toisiaan yhteistyöstä sote-uudistuksen läpiviennissä. Mikään ei varjostanut valtakunnan menestystä, semminkin kun kaikki alamaiset kilvan fanittivat sen pikkuista kruununprinssiä Muskottia, josta kaikilla oli pelkkää hyvää sanottavaa. Prinssi oli kaunis, lahjakas ja sopivasti vilkas. Hän tulisi epäilemättä johtamaan maan entistä kirkkaampaan tulevaisuuteen.

Eräänä päivänä pikku prinssi eksyi linnanpihalla leikkiessään liian kauas läheiseen metsikköön. Siellä hän tuli katsoneeksi mustaan lähteeseen. Mitä hän siellä näki, sitä emme tiedä, mutta sen tapahtuman muistoksi hänen kruunuunsa ilmestyi musta kivi.

Prinssi kasvoi ja varttui. Hän sai mopoauton ja pääsi yliopistoon. Pääaineenaan hän luki algebraa. Prinssi Muskotti rakastui opiskelutoveriinsa, yksinhuoltajaäiti Rosmariiniin, ja koko hovi alkoi odottaa häitä. Juuri silloin prinssin kruunussa oleva musta kivi alkoi hehkua.

Pelot ja harhanäyt saivat vallan prinssin mielessä. Hän eristäytyi muista ihmisistä ja alkoi kuulla ääniä. Vaikka kuningas ja kuningatar, prinsessa Rosmariini ja koko hovi tekivät parhaansa tukeakseen prinssiä ja vaikka kuninkaallinen sielulääkäri ruiskutti häneen parantavaa seerumia, prinssi tuntui etääntyvän yhä kauemmas ihmisistä. Hän puhui kummallista kieltä, jota kukaan ei ymmärtänyt.

Prinssi voi huonosti, mutta hääjärjestelyt painoivat päälle. Prinssi saatiin miten kuten alttarille, mutta tilaisuudesta tuli katastrofi, koska sulhanen ei saanut sanaa suustaan. Hovi ja häävieraat syyttivät toisiaan tapahtumasta. Vain morsian ymmärsi Muskottia. ”Ei se haittaa” hän sanoi ja silitti prinssin päätä.

Valtakunta itki kuusi päivää ja kuusi yötä. Iltapäivälehdet ottivat tapahtumasta kaiken irti, Dubain emiiri peruutti valtiovierailunsa.

Seitsemäntenä päivänä puuroa hämmentävä keittiöpiika sai idean. Mitä jos kutsuttaisiin kaikki koolle ja kerrottaisiin prinssille, että häntä rakastetaan kaikesta huolimatta? Kuningas ja kuningatar hyväksyivät ajatuksen, koska eivät totta puhuen enää muutakaan keksineet.

Pelokas pälyilevä prinssi tuotiin paikalle. Aluksi kukaan ei ymmärtänyt hänen puhettaan. Siitä huolimatta jokainen osoitti haluavansa ymmärtää. Kun prinssi sanoi kummallisen sanan, kaikki yrittivät oppia sen. Lopulta keskinäinen ymmärrys löytyi. Se löytyi rakkaudesta ja hyväksynnästä.

Muskotista ja Rosmariinista tuli pari. Musta kivi säilyi prinssin kruunussa, mutta se alkoi loistaa ihmeen kaunista valoa.