Siirry pääsisältöön

Nuoren taiteilijan kokemus:saako minulla olla rakkautta?

Saako minulla olla rakkautta? Olen se syrjäytynyt skitsofreenikko, joka jo vuosia on sairastanut ja elänyt mielen sairauden kanssa.  Minullakin on tunteeni, vaikka ne lääkkeillä turtuvatkin tunnottomaksi möykyksi.  Haluan rakastaa, haluan välittää, haluan läheisyyttä. Mutta kuka sitä minulle antaisi? Minusta näkee, että olen sairas. Kaikki huomaavat ja karttavat minua. Toisen ihmisen lähestyminen on vaikeaa.  Kukaan ei uskalla lähestyä, ei halua halata, ei halua läheisyyttäni.  En osaa puhua, jos puhun niin se on jotain käsittämätöntä höpinää. En osaa ottaa kontaktia, olen se joka istuu näkymättömänä nurkassa. Kaivaudun pimeään, niin ei tarvitse kohdata ketään.Onko minulla oikeutta, mahdollisuutta löytää ihmistä lähelleni? Voisiko joku minusta välittää? Tämä ajattelu saa minun pääni sekoamaan, haaveilen ja hajoan. Äänet ovat voimistuneet päässäni, elän kaaoksen keskellä. Mikään ei auta…..Minä makaa lepositeissä mielisairaalan suljetulla osastolla. Olen psykoosissa. On vuoden 2014 syksy, ja aika moni asia minun elämässä on mennyt päin helvettiä. Huone on ikkunaton. Minä tärisen sängyssä. Vaikka olen psykoosissa, tajuan, että asiat eivät ole, niin kuin niiden pitäisi olla. Olen taas samassa pisteessä ja tajuan, ettei entiseen ole paluuta. Jokaisen psykoosin jälkeen en toivu ikinä ennalleni. Joka kerta jotain särkyy…eikä paluuta ole.Pääsen eristyksestä osastolle, istun ikkunan äärellä ja tunnen kuinka joku tuijottaa minua. Pieni vaalea rikkinäinen enkeli katselee minua hiljaa. Hänellä on kyyneleet silmissä eikä hän sano mitään  -  katsoo vain. Katse on hellä, ja se koskettaa minua syvältä, vaikka olen turta  lääkkeistä. Tyttö on kuin siipirikko, ei sanoja, vain katse. Istun ja katson häntä.  Hän nousee ylös, kävelee luokseni, ei sano mitään. Ottaa minua kaulasta kiinni ja rutistaa minua pitkään. Tunnen hänen kyyneleensä kaulallani. En osaa sanoa mitään, olen hiljaa ja halaan häntä.
Kuin enkeli hän tuli elämääni, antoi hetken lohtua ja läheisyyttä. Katosi elämästäni sairaalan käytävälle.Toivottavasti sinä enkelini luet tämän, sillä halaus, kosketus teki minusta vähemmän rikkinäisen siinä hetkessä. Kiitos olet ikuisesti mielessäni….
Auroora lokakuu 2014

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nuorten Sulattamon kesän taideleirin kuulumisia

Nuorten Sulattamon ensimmäinen taideleiri 13-17 -vuotiaille nuorille pidettiin kesäkuussa ja onneksi pidettiinkin!   Aloitimme taideleirin pohtimalla yhdessä nuorten kanssa kesää ja siihen liitettyjä suuria odotuksia ja isoja tunteita. Maalasimme canvakselle kesän tunnemaisemaa. Teoksissa näkyi monia värejä kuin tunteitakin ja teokset löytyvät meidän instagramista (@nuortensulattamo) taidenäyttelyn muodossa. Nuoret olivat valinneet teoksiinsa esimerkiksi monia sinisen sävyjä, jotka kertoivat kesällä koetusta yksinäisyydestä. Taiteen tekeminen voi parhaimmillaan tarjota sopivaa erillisyyttä omiin kokemuksiin ja tunteisiin, jolloin niitä voi olla myös helpompi sanallistaa itselleen sekä muille.  Nuorten yksinäisyys ja sosiaalinen ahdistuneisuus on kasvanut, minkä takia on tärkeää, että meillä on tarjota nuorille sellaisia turvallisia yhteisen tekemisen tiloja, joihin voisi tulla omana itsenään, ja joissa tekisi mieli käydä alun jännityksestä huolimatta jatkossakin.   Jaetun...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vastuullista kokemustoimintaa Pirkanmaalla

Pirkanmaan hyvinvointialue vastaanotti ensimmäisenä hyvinvointialueena vastuullisuuden sydän -merkin Pirkanmaan hyvinvointialueen Asiakaskokemuksen ja osallistumisen vastuualueen tiimi sai ”Kokemuksesi on arvokas”-hankkeelta yhteydenoton, johon tartuimme mielenkiinnolla. Ensimmäisessä tapaamisessa kuulimme tärkeää tietoa kokemusasiantuntijakoulutuksesta ja millä tavoin kokemusasiantuntijatoiminnan vastuullisuutta edistetään hankkeen suomin mahdollisuuksin. Olimme vaikuttuneita ja vakuuttuneita, että laatimamme toimintamalli hyvinvointialueemme käyttöön on vastuullinen ja joustava sekä edistää kokemusasiantuntijuuden käyttöönottamista laajemmin kaikilla tehtävä-alueilla. Pirkanmaan hyvinvointialue ei kouluta kokemusasiantuntijoita, mutta koulutus- tai valmennuskokonaisuus olisi varteenotettava mahdollisuus järjestää erilaisten asiakasryhmien tarpeisiin räätälöityjä asiantuntijoita tukemaan toimintaa yhdessä ammattilaisten kanssa.  Olimme ilahtuneita, kun meille myönnettiin Vastuulli...
Lähetä kommentti
Lue lisää