Saako
minulla olla rakkautta? Olen se syrjäytynyt skitsofreenikko, joka jo vuosia on sairastanut ja elänyt
mielen sairauden kanssa. Minullakin on
tunteeni, vaikka ne lääkkeillä turtuvatkin tunnottomaksi möykyksi. Haluan rakastaa, haluan välittää, haluan läheisyyttä.
Mutta kuka sitä minulle antaisi? Minusta
näkee, että olen sairas. Kaikki huomaavat ja karttavat minua. Toisen ihmisen lähestyminen on vaikeaa. Kukaan ei
uskalla lähestyä, ei halua halata, ei halua läheisyyttäni. En osaa puhua, jos puhun niin se on jotain
käsittämätöntä höpinää. En osaa ottaa kontaktia, olen se joka istuu
näkymättömänä nurkassa. Kaivaudun pimeään, niin ei tarvitse kohdata ketään.Onko
minulla oikeutta, mahdollisuutta löytää ihmistä lähelleni? Voisiko joku minusta
välittää? Tämä ajattelu saa minun pääni sekoamaan, haaveilen ja hajoan. Äänet
ovat voimistuneet päässäni, elän kaaoksen keskellä. Mikään ei auta…..Minä makaa lepositeissä mielisairaalan suljetulla
osastolla. Olen psykoosissa. On vuoden 2014 syksy, ja aika moni asia minun
elämässä on mennyt päin helvettiä. Huone
on ikkunaton. Minä tärisen sängyssä. Vaikka olen psykoosissa, tajuan, että
asiat eivät ole, niin kuin niiden pitäisi olla. Olen taas samassa pisteessä ja
tajuan, ettei entiseen ole paluuta. Jokaisen psykoosin jälkeen en toivu ikinä
ennalleni. Joka kerta jotain särkyy…eikä paluuta ole.Pääsen eristyksestä osastolle, istun ikkunan äärellä
ja tunnen kuinka joku tuijottaa minua. Pieni vaalea rikkinäinen enkeli katselee
minua hiljaa. Hänellä on kyyneleet silmissä eikä hän sano mitään - katsoo vain.
Katse on hellä, ja se koskettaa minua syvältä, vaikka olen turta lääkkeistä. Tyttö on kuin siipirikko, ei
sanoja, vain katse. Istun ja katson häntä. Hän nousee ylös, kävelee luokseni, ei
sano mitään. Ottaa minua kaulasta kiinni ja rutistaa minua pitkään. Tunnen
hänen kyyneleensä kaulallani. En osaa sanoa mitään, olen hiljaa ja halaan häntä.
Kuin enkeli hän tuli elämääni, antoi hetken lohtua ja läheisyyttä. Katosi elämästäni sairaalan käytävälle.Toivottavasti sinä enkelini luet tämän, sillä halaus, kosketus teki minusta vähemmän rikkinäisen siinä hetkessä. Kiitos olet ikuisesti mielessäni….
Auroora lokakuu 2014
Kuin enkeli hän tuli elämääni, antoi hetken lohtua ja läheisyyttä. Katosi elämästäni sairaalan käytävälle.Toivottavasti sinä enkelini luet tämän, sillä halaus, kosketus teki minusta vähemmän rikkinäisen siinä hetkessä. Kiitos olet ikuisesti mielessäni….
Auroora lokakuu 2014
Kommentit
Lähetä kommentti