Mielenhyvinvointia taiteesta vai mielenhyvinvoinnista taidetta....

Tuoko taide mielenhyvinvoitia, mielentaidetta,yhteisötaidetta, yhteisöllisyyttä, taiteella on suuri merkitys....

Taiteen Sulattamossa pohdiskellaan tutkimusta, taiteen vaikutuksia mielenhyvinvointiin. Sulattamo, pohtii strategiassaan paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, paikkansa juurruttamisessa yhteiskunnan rakenteisiin. Vastaan tuli runsaasti ajatuksia, artikkeleita asiasta. Pohdinta jatkuu ja tutkimusta varten haetaan tutkiaa opiskelijaa joka haluaisi kanssamme ajatuksen äärelle paneutua. Muutamia ajatuksia ja artikkeleja jossa asiaa on nostettu esille.

Muutama ajatus aiheesta: Artikkeli kokonaisuudessaan alla linkissä.

Mahtavinta on tutustua uusiin ihmisiin

Riku Turpeinen tuli mukaan Sulattamon uuteen produktioon Peili-näytelmän kautta.

— Aloitin teatteriurani Peilistä ja selvisin hyvin haastavasta roolista siinä. Sitten Eveliina soitti ja pyysi mukaan Häpeään.

Mies on harrastanut teatteria hieman jo opiskeluaikoina.

— Tärkeintä on yhteishenki ja vuorovaikutus muiden kanssa. Teatterinteko tuo minulle mielihyvää. Tuntuu hyvältä, että aamulla herätessä on paikka minne tulla.

Draamaan ja kehonkieleen liittyvät harjoitukset antavat Rikun mielestä paljon.

— Mahtavinta on tutustua uusiin ihmisiin. Mitään niin ikävää ei ole sattunut, ettei siitä olisi puhumalla selvinnyt. Toivon, että porukka pysyy hyvin koossa, ja tulemme toimeen keskenämme.

Turpeinen on muusikko ja tekee biisejä. Musiikkikytköksiä ja menoja on runsaasti, mutta teatterillekin jää aikaa.

— Teatterin kautta olen saanut kuvaa siitä, mihin pystyn luovassa työssä. Olen oivaltanut omat lahjani ja sen, miten niillä voi pelata. Harjoitukset antavat emotionaalisesti paljon, niissä kokee ahaa-elämyksiä ja onnen tunteita. Se kaikki on hyödyllistä. Teatteriharrastus auttaa myös stressiin.

— Se on kiva, siisti tunne. Silloin vapautuu omista pienistä huolista ja unohtaa hetkeksi kaiken muun.

Sosiaalityötä ilman byrokratiaa

Svenska social- och kommunalhögskolanin sosiaalityön opiskelija Meimi Taipale löysi ryhmän sattumalta. Sivuaineena hän suorittaa Teatterikorkeakoulussa teatteri ja kasvatus -kokonaisuutta.

— Harrastan teatteria, toimin Ilves-Teatterissa ohjaajana. Halusin kandidaatin tutkielmassani käsitellä soveltavaa teatteria eli juuri tällaisia produktioita.

Peili-esitys teki suuren vaikutuksen.

— Inspiroiduin siitä, että lavalla oli ei-ammattilaisia. Silloin henkinen ulottuvuus on hyvin erilainen kuin ammattiteattereissa. Kun haastattelin Eveliinaa tutkielmaani varten, hän kutsui minut mukaan. Tämä ryhmä on juuri sitä mitä olin halunnut. Nyt odotan mielenkiinnolla syksyn esitystä ja uskon, että opin prosessista paljon.

— Työskentely lisää ymmärrystä mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksista ja oikeuksista. Monet heistä kokevat syrjintänä, että aina heidät mielletään vain yhden ihmisryhmän jäseniksi.

Taipaleen mielestä Sulattamo on perinteistä sosiaalityönä ilman byrokratiaa.

— Ihmiset saavat täällä olla omana itsenään. Jokainen voi kokea vapautta ja oman kehon hallintaa.

Psykologinen jalanjälki

Eveliina Lafghani on ammatiltaan mielenterveyshoitaja ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Hän on yhdistänyt kaksi ammattia työssään aiemminkin.

— Olen käyttänyt mielenterveystyössä teatteria ja draamaa, mutta tässä produktiossa mennään taide edellä.

— Vaikka nykyisin ymmärretään laajasti, että taiteen tekeminen erityisryhmien kanssa on yhteiskunnallisesti tärkeää, ongelmana on rahoitus. Sosiaaliala kehottaa kääntymään kulttuurirahoituksen lähteille, ja päinvastoin.

Työpajatoiminta on kaikille osapuolille mielekästä, win-win -tilanne. Kuntoutujille työpajat tuovat muun muassa päivärytmiä. Taiteilijat pääsevät mukaan yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan.  Ei-ammattilaisten kanssa työskennellessä riittää haasteitakin.

— Produktion läpiviemiseen menee monta kertaa enemmän aikaa tavalliseen teatteriin verrattuna, eikä esityksiä voisi tuottaa ilman paikkaa. Vaikka on upeaa, että KokoTeatteri ja nyt Q-teatteri ovat lähteneet mukaan, oma tila olisi parasta.

Koskettavin Lafghanin työstään saama palaute on se, kun eräs Peili-produktioon osallistunut kirjoitti blogissaan häneen jääneestä psykologisesta jalanjäljestä.

— Se tarkoitti, että produktio oli jättänyt hänen mieleensä ja elämäänsä hyvän psykologisen jäljen.

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/kulttuuri/sulattamossa-mieli-voi-paremmin

Syrjäytymisen ja huono-osaisuuden kasaantuminen ja jopa lisääntyminen on korostunut yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suomalaisen hyvinvointipolitiikan voidaan nähdä olevan tilanteessa, jossa sen uusiutuminen on välttämätöntä. Uutta sisältöä on alettu hakea taiteesta ja kulttuurista. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointia edistävä vaikutus on huomattu: ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ei riitä vain terveys ja toimeentulo, vaan ihminen tarvitsee jokapäiväiseen elämäänsä myös taidetta ja yhteyttä omaan luovuuteensa. (Haapalainen 2007, 73.) 

Hyvinvoinnin edistämisessä taiteen ja kulttuurin menetelmin on erityisesti yhteisöllisillä taidemuodoilla keskeinen asema. Yhteisötaide voi toimia tietoisesti ja järjestelmällisesti yhteiskuntaa muokkaavana ja muuttavana toimintamuotona. Yhdessä tekemisen ja jakamisen, yhteisössä tapahtuvan muutoksen, lisäksi yhteisötaide voidaan liittää valtiota ja yhteiskuntaa hyödyntäviin päämääriin. Yhteisötaide voi toimia kansalaisten syrjäytymistä ehkäisevänä sosiaalipoliittisena välineenä ja sen avulla voidaan kiinnittää huomio yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja saada aikaan muutosta. (Haapalainen 2007, 74.) 

Yksilöllisyyttä ja tehokkuutta korostavassa kiireen leimaamassa yhteiskunnassa monet ihmiset ovat vieraantuneita arjesta ja elämästä. Taide antaa mahdollisuuden etsiä, tuottaa ja luoda arjen innovaatioita, sosiaalisia kontakteja ja yhteisöllisyyttä, ja siten osoittaa uudelleen arjen arvo ja merkitys. (Sederholm 2007, 42.) 

Keskusteltaessa syrjäytymisestä ja huono-osaisuudesta on erityisesti kiinnitetty huomiota nyky-yhteiskunnan yhteisöllisyyden puutteeseen. Yhteisölliset taidemuodot voidaan tätä kautta nähdä mahdollisuutena yhteisöllisyyden lisäämiseen, ja edelleen hyvinvoinnin edistämiseen. (Haapalainen 2007, 74.)

 Täten yhteisötaiteen kaltaiselle taiteellisen toiminnan muodolle voidaan sanoa olevan yhteiskunnassamme tilaus. Taiteeseen ja kulttuuriin sijoittamalla ajatellaan ainakin jossakin määrin torjuttavan yhteiskunnallista syrjäytymistä, työttömyyttä ja alueellista rappeutumista (Hiltunen & Jokela 2001, 10). 

Taiteen on perinteisesti ajateltu edistävän yksilöiden esteettistä herkkyyttä ja luovaa kapasiteettia. Nykyisin taide ja estetiikka nähdään selvemmin myös yksilön ja yhteisön merkittäväksi voimavaraksi ja taiteen opetus myös sosiaalisen muutoksen välineenä. (Hiltunen & Jokela 2001, 10.) 

”Taide tuo erilaisia ihmisiä yhteen jakamaan ja vaihtamaan ajatuksiaan, aikaansa ja tunteita. Samalla taide tuo vääjäämättä esiin myös maailman moniarvoisuuden.” (Haapalainen 2007, 74.) Lisäksi, Helena Sederholmin (2007, 37) näkemyksen mukaan ”Taide opettaa luopumaan tutuista ja turvallisista ratkaisuista, sillä luovuus edellyttää epävarmuuden sietokykyä. Niinpä taiteen tulee antaa kokemuksia tilanteista, joita ei pystytä suunnitelmallisesti kontrolloimaan. Siten kokemusperäisesti pystytään toimimaan myös arjen tilanteissa, joissa valmiit ratkaisumallit eivät kelpaakaan.”. Taide ei kuitenkaan toimi automaattisena elämänlaatua kohottavana piristysruiskeena eikä ihmelääkkeenä yhteisöllisyyden puutteeseen. Taide tähtää muutokseen, mutta saavuttaa harvoin valmista. Osallistavan taiteen lopputulosta on mahdotonta ohjata tai määrätä, sillä se perustuu monien epävarmojen ja ennakoimattomien tekijöiden päälle. Taiteelliset projektit eivät myöskään yksinään voi ratkaista syvälle juurtuneita sosiaalisia ongelmia, ja siksi taide tulisikin liittää osaksi muita vaikuttamisen muotoja. Vaikka taiteella ei voidakaan suoraviivaisesti synnyttää hyvinvointia, ei ihan vailla perusteita hyvinvointiyhteiskunta sitä kutsu elvyttäjäkseen. (Haapala 1999, 75; Hiltunen 2001, 17; Haapalainen 2007, 75-77.) 

Taide vaikuttaa monilla tavoilla, eikä yhtä tietynlaista taide-elämystä ole olemassa. Taiteen vaikutus riippuu taiteentekijän sille asettamista tavoitteista. Toisaalta taiteen vaikutus ja sen aikaansaama elämys riippuvat myös vastaanottajan odotuksista: miten taidemaailma suhtautuu teokseen ja miten paljon yksittäinen ihminen taiteita arvostaa. (Sederholm 2000, 164.)

.