Pohdiskelevaa Tuottamista Sulattamo festari 2018


Olen omituinen ihminen. Haluan kokeilla vaikka mitä.
Vaikkakin monetkin tuttavat tietävät, etten kauheesti halua kokeilla esimerkiksi kasvisruokia.
Mutta muuten tuo halu vie johonkin...
Tuo halu kokeilla omituisia asioita on viimevuosina vienyt minua ihmeellisiin paikkoihin.


Sain vuosi sitten mahdollisuuden lähteä toteuttamaan tämän vuoden festareita. Tavalla, jolla en ole koskaan tehnyt mitään. Minulle tarjottiin mahdollisuutta toimia tuottajana. Niin, siis virallisena tuottajana festareille. Voisi sanoa, että ovat varmasti hulluja jos muhun luottavat.

Sain varaslähdön siihen hommaan viimeisimmästä teatteriproduktiosta. Virallinen tuottaja oli ylityöllistetty ja hänelle kaivattiin tukea. Tuolloin epävirallisesti osallituin jo tuottamiseen, koska metsästin harjoituspaikat, aikataulutin asioita. Organisoin porukkaa, sekä hoidin paljon paljon paljon muutakin ”tuottamiseen” liittyvää.

Mutta pakko myöntää, on täysin eri asia tuottaa sata prosenttisesti jotakin, kuin vain avustaa jossakin.

Mitä olen saanut aikaiseksi?
Työryhmän. Parhaan sellaisen. Sain hankittua mukaan mahtavia ihmisiä, jotka auttavat minua tekemään näistä festareista loistavat.
Tapahtumapaikka. Sain sovittua meille loistavan paikan. Maksutta! Saan tilat, tarvikkeet, lavat, keittiöt, yms muut ilman sentin senttiä. Kai sitä voisi pitää hyvänä asiana. Tai no, ainakin minä pidän.
Sain tukijoita. Ainakin ruokaan. Hehe. Mutta ruokapolitiikka on hoidettu, koska siihen saimme rahoituksen. Toki myönnän, etten itse sitä neuvotellut. Mutta minä pistin henkilön hoitamaan sen. Minulta se idea silti tuli. Nyt vielä neuvottelen mahdollisista muista tukijutuista ja sponsoreista.
Ohjelma. Se on kasassa jo! Toki pitää muistaa, että värväsin meille bändi/ohjelma vastaavan. Jolloin hän on joutunut viralliset neuvottelut käymään. Mutta minä hoidan silti päätökset, sekä vastuun niistä päätöksistä.

Mitä vielä täytyy tehdä?
Mainonta/näkyvyys/julkisuus. Aargh. Minulle se vaikein asia. En ole juurikaan kokenut sellaisista, eli pitänee hankkia paljon apuja ja neuvoja.
Äänimiehet/valomiehet. Köh, kun on kysymys festareista, musiikkia, teatteria, vaikka mitä muuta vastaavaa. Se vaatinee ääntä ja valoa. Ja niihin tehtäviin pitää vielä saada miehet/naiset.
Turvallisuus. Festarit tarvitsee valvonnan. Pitää vielä pohtia se, sekä sopia asioista.
Varmistus. Varmistus, sen varmistus, sekä sen varmistuken varmistus. Pitäähän kaikki saada varmistettua niin, että kaikki toimivat omalla painollaan sovitusti ja suunnitellusti. Kokonaisuus ei saa kaatua, vaikka yksittäinen asia tässä vaiheessa menisikin pieleen.

Olen 100 % varma, että tätä kirjoittaessani unohdan liikaakin asioita mitä olen tehnyt ja mitä vielä pitää tehdä. Mutta sen takaan, että olen tässä yli kuukauden/pari tätä kokonaisuutta värkännyt. Ja pakko myöntää, että tämä on ollut todella rankkaa ja raakaa työtä.
En ole koskaan osannutkaan ajatella, kuinka tautisesti on asioita, joita tuottaja tekee. Niitä löytyy vaan lisää ja lisää. Kun on saanut yhden asian tehtyä, tulee vastaan seuraava. Tai mahdollisesti jo kaksikin seuraavaa asiaa. Moniajoa tämä työ vaatii. Vastaa puhelimeen, muista ulkoa, etsi kalenteria, unohdat etsiä kalenteria kun joku kysyikin juuri muuta. Uups. Sorry, soitan sulle kohta takas, tulee toinen puhelu... Ja pitäs muistaa kaikki noi, oikeassa tai tärkeysjärjestyksessä...

Mahdoton työ. Mahdoton tehtävä. Siitä huolimatta valmista tulee. Tasaiseen tahtiin. Minä todella näytän onnistuvan tässä. Siihen vahvasti uskon. Teen elämäni ensimmäiset festarit alusta loppuun, niin että itse olen sen ylin pomo. Vastuu............... Mun pää tässä tippuu. Ei muiden!

Mitä olen oppinut tähän asti?
Kiire, sekä läjäpäin eri osa-alueita saman aikaisesti... Se vaatisi organisointi taitoja. No, en todellakaan ole niitä nyt kerrasta oppinut. Mutta saan siihen nyt kokemuspohjaa.
Tuottaminen... No opin mitä se tarkoittaa. Mitä siihen liittyy. Tosin, helpompaa olisi ollut lukea se vaikka wikipediasta ku lähteä tekemään sitä suoraan oppiakseen sen termin merkitystä. Heh.
Talous... Olen sen verran typerä pihtari, että päätin etten maksa mitään. Ja jos maksan, niin vain pakosta. Eli pakko todella laskea jokainen sentti. Sekä todella päättää mihin se menee... Koska yhtäkään ylimääräistä senttiä en saa. Koskaan. Mistään. Enkä edes halua saada.
Vastuu... No sitä oppinut jo toisenlaisissakin työtehtävissä. Mutta tässä se kiteytyy aika hyvin. Mun vastuulla on kaikki osa-alueet. Vastaan viimekädessä kaikesta. Siinä sitä vastuuta joo. Parhaiten voisi kiteyttää sen niin, että kun joutuu organisoimaan kaiken... Niin jos teen virheen, se alkaa kasautumaan... Monen muun tehtävät kärsivät siitä... Virheitä saa tehdä, niitä tälläinen kokematon tulee tekemäänkin. Mutta virheet pitää korjata. Sekä ymmärtää missä kohtaa ja miten se virhe pääsi muodostumaan.

Argh. Minä, tuottaja. Hieno termi, jonka arvon ymmärrän kunhan tämä kaikki on ohi. Juuri nyt se termi tarkoittaa kipua ja tuskaa. Loputonta työtä ja vastuuta. Mutta myös jotakin kivaa........ Se tarjoaa nyt myös mahdollisuutta oppia, kehittyä, kokeilla, tutkia, sekä pitää hauskaa!

Tässä tälläinen blogi. Ei todellakaan parhaasta päästä. Mutta tälläistä olen pohtinut, kokenut, nähnyt, kokenut...

Palataan astialle... Eiku siis tuotantoon...
 Terveisin: Tuottaja 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taiteen ja mielenterveystyön yhdyspinnoilla

Taide ja kulttuuri ovat tärkeä koronakevään exit-väylä.

Mielenterveysbarometri on julkaistu 25.3.2021