Olen omituinen ihminen. Haluan kokeilla vaikka mitä.
Vaikkakin monetkin tuttavat tietävät, etten kauheesti halua
kokeilla esimerkiksi kasvisruokia.
Mutta muuten tuo halu vie johonkin...
Tuo halu kokeilla omituisia asioita on viimevuosina vienyt
minua ihmeellisiin paikkoihin.
Sain vuosi sitten mahdollisuuden lähteä toteuttamaan tämän
vuoden festareita. Tavalla, jolla en ole koskaan tehnyt mitään. Minulle
tarjottiin mahdollisuutta toimia tuottajana. Niin, siis virallisena tuottajana
festareille. Voisi sanoa, että ovat varmasti hulluja jos muhun luottavat.
Sain varaslähdön siihen hommaan viimeisimmästä
teatteriproduktiosta. Virallinen tuottaja oli ylityöllistetty ja hänelle
kaivattiin tukea. Tuolloin epävirallisesti osallituin jo tuottamiseen, koska
metsästin harjoituspaikat, aikataulutin asioita. Organisoin porukkaa, sekä
hoidin paljon paljon paljon muutakin ”tuottamiseen” liittyvää.
Mutta pakko myöntää, on täysin eri asia tuottaa sata
prosenttisesti jotakin, kuin vain avustaa jossakin.
Mitä olen saanut aikaiseksi?
Työryhmän. Parhaan
sellaisen. Sain hankittua mukaan mahtavia ihmisiä, jotka auttavat minua
tekemään näistä festareista loistavat.
Tapahtumapaikka.
Sain sovittua meille loistavan paikan. Maksutta! Saan tilat, tarvikkeet, lavat,
keittiöt, yms muut ilman sentin senttiä. Kai sitä voisi pitää hyvänä asiana.
Tai no, ainakin minä pidän.
Sain tukijoita.
Ainakin ruokaan. Hehe. Mutta ruokapolitiikka on hoidettu, koska siihen saimme
rahoituksen. Toki myönnän, etten itse sitä neuvotellut. Mutta minä pistin
henkilön hoitamaan sen. Minulta se idea silti tuli. Nyt vielä neuvottelen
mahdollisista muista tukijutuista ja sponsoreista.
Ohjelma. Se on
kasassa jo! Toki pitää muistaa, että värväsin meille bändi/ohjelma vastaavan.
Jolloin hän on joutunut viralliset neuvottelut käymään. Mutta minä hoidan silti
päätökset, sekä vastuun niistä päätöksistä.
Mitä vielä täytyy tehdä?
Mainonta/näkyvyys/julkisuus.
Aargh. Minulle se vaikein asia. En ole juurikaan kokenut sellaisista, eli
pitänee hankkia paljon apuja ja neuvoja.
Äänimiehet/valomiehet.
Köh, kun on kysymys festareista, musiikkia, teatteria, vaikka mitä muuta
vastaavaa. Se vaatinee ääntä ja valoa. Ja niihin tehtäviin pitää vielä saada
miehet/naiset.
Turvallisuus.
Festarit tarvitsee valvonnan. Pitää vielä pohtia se, sekä sopia asioista.
Varmistus.
Varmistus, sen varmistus, sekä sen varmistuken varmistus. Pitäähän kaikki saada
varmistettua niin, että kaikki toimivat omalla painollaan sovitusti ja
suunnitellusti. Kokonaisuus ei saa kaatua, vaikka yksittäinen asia tässä
vaiheessa menisikin pieleen.
Olen 100 % varma, että tätä kirjoittaessani unohdan
liikaakin asioita mitä olen tehnyt ja mitä vielä pitää tehdä. Mutta sen takaan,
että olen tässä yli kuukauden/pari tätä kokonaisuutta värkännyt. Ja pakko
myöntää, että tämä on ollut todella rankkaa ja raakaa työtä.
En ole koskaan osannutkaan ajatella, kuinka tautisesti on
asioita, joita tuottaja tekee. Niitä löytyy vaan lisää ja lisää. Kun on saanut
yhden asian tehtyä, tulee vastaan seuraava. Tai mahdollisesti jo kaksikin
seuraavaa asiaa. Moniajoa tämä työ vaatii. Vastaa puhelimeen, muista ulkoa,
etsi kalenteria, unohdat etsiä kalenteria kun joku kysyikin juuri muuta. Uups.
Sorry, soitan sulle kohta takas, tulee toinen puhelu... Ja pitäs muistaa kaikki
noi, oikeassa tai tärkeysjärjestyksessä...
Mahdoton työ. Mahdoton tehtävä. Siitä huolimatta valmista
tulee. Tasaiseen tahtiin. Minä todella näytän onnistuvan tässä. Siihen vahvasti
uskon. Teen elämäni ensimmäiset festarit alusta loppuun, niin että itse olen
sen ylin pomo. Vastuu............... Mun pää tässä tippuu. Ei muiden!
Mitä olen oppinut tähän asti?
Kiire, sekä läjäpäin eri osa-alueita saman aikaisesti... Se
vaatisi organisointi taitoja. No, en todellakaan ole niitä nyt kerrasta
oppinut. Mutta saan siihen nyt kokemuspohjaa.
Tuottaminen... No opin mitä se tarkoittaa. Mitä siihen
liittyy. Tosin, helpompaa olisi ollut lukea se vaikka wikipediasta ku lähteä
tekemään sitä suoraan oppiakseen sen termin merkitystä. Heh.
Talous... Olen sen verran typerä pihtari, että päätin etten
maksa mitään. Ja jos maksan, niin vain pakosta. Eli pakko todella laskea
jokainen sentti. Sekä todella päättää mihin se menee... Koska yhtäkään
ylimääräistä senttiä en saa. Koskaan. Mistään. Enkä edes halua saada.
Vastuu... No sitä oppinut jo toisenlaisissakin
työtehtävissä. Mutta tässä se kiteytyy aika hyvin. Mun vastuulla on kaikki
osa-alueet. Vastaan viimekädessä kaikesta. Siinä sitä vastuuta joo. Parhaiten
voisi kiteyttää sen niin, että kun joutuu organisoimaan kaiken... Niin jos teen
virheen, se alkaa kasautumaan... Monen muun tehtävät kärsivät siitä... Virheitä
saa tehdä, niitä tälläinen kokematon tulee tekemäänkin. Mutta virheet pitää
korjata. Sekä ymmärtää missä kohtaa ja miten se virhe pääsi muodostumaan.
Argh. Minä, tuottaja. Hieno termi, jonka arvon ymmärrän
kunhan tämä kaikki on ohi. Juuri nyt se termi tarkoittaa kipua ja tuskaa.
Loputonta työtä ja vastuuta. Mutta myös jotakin kivaa........ Se tarjoaa nyt
myös mahdollisuutta oppia, kehittyä, kokeilla, tutkia, sekä pitää hauskaa!
Tässä tälläinen blogi. Ei todellakaan parhaasta päästä.
Mutta tälläistä olen pohtinut, kokenut, nähnyt, kokenut...
Palataan astialle... Eiku siis tuotantoon...
Terveisin: Tuottaja
Kommentit
Lähetä kommentti