Siirry pääsisältöön

Kenen ääni kuuluu - Maailma tarvitsee lisää artivismia


Viime viikolla julkaistiin Turun Taideakatemian Talk -alustalla kirjoittamani artikkeli 

kehittämishankkeesta, jonka toiminnallisessa ytimessä oli ohjaamani Kenen ääni kuuluu -ääni- ja liiketeos. Teoksen pääosassa olivat mielenterveystoipujien kokemukset vallasta ja vallankäytöstä. Kehittämishankkeeni tavoitteena oli havainnoida, miten taideprosessi voi tukea toipumisorientaatiokulttuuria esimerkiksi palvelutaloympäristössä. Toisena tavoitteena oli herätellä ääniteoksen inspiroimana yleistä keskustelua siitä, miten valta ja vallankäyttö näkyvät mielenterveystoipujan arjessa.


Palautteiden ja havaintojeni perusteella Kenen ääni kuuluu -teos toimii ensisijaisesti valtateemaan liittyvänä keskustelunvirittäjänä mielenterveystoipujien parissa. Yleisöpalautteiden perusteella teoksen toivottiin kantautuvan päättäjien, esimerkiksi politikkojen ja mielenterveysalanammattilaisten korviin. Laajemmalle keskustelulle on tilausta. 


Osallistujien kertoman mukaan teosprosessi vaikutti postitiivisesti mielenterveyteen. Osassa palautteista kuvataan jopa oireiden vähenemistä. Näkemykseni mukaan Kenen ääni kuuluu -teos oli aktivistisella otteella tehtyä taidetta. Yksilön ääni tuli kuulluksi sellaisenaan kuin se on. Edellä mainittuihin perusteisiin nojaten päädyin kuvamaan teosta ja siihen liittyvää prosessia artivistiseksi.


Tässä kohtaa tunnen suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, että jälleen kerran nämä yksilöt, jotka antoivat kokemuksensa ja äänensä Kenen ääni kuuluu - teokseen pääsevät vielä kerran framille tämän artikkelin julkaisun myötä. Yhteistyökumppaneita olivat Taiteen Sulattamon lisäksi muun muassa Lilinkotisäätiö, Niemikotisäätiö, Roihuvuoren palvelutalo ja Mental Beauty Records/Roso-tuotanto.

Haluan myös osoittaa suurta kunnioitusta ja kiitosta äänitaiteilija Jyrki Monoselle, joka toimi teoksen säveltäjänä ja editoijana. 


Olen toiminnan ihminen ja pyrin aina miettimään miten oma arvomaailmani näkyisi käytännössä. Maailmaan mahtuu paljon puhetta ja hyviä aikeita, mutta monesti ne konkreettiset teot jäävät tekemättä.


Haastan kaikki lukemaan tämän artikkelin ja ennen kaikkea kuuntelemaan tämän teoksen ja siinä olevien ihmisten todellisia kokemuksia. 


Kaikilla meillä on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Ketä voin rohkaista tänään? 
Kuka kaipaa kuuntelevaa korvaa juuri tänään?
Mitä minä voin tehdä?


Linkki artikkeliin: https://talk.turkuamk.fi/taide/kenen-aani-kuuluu-artivismi-tukemassa-toipumisorientaatiokulttuuria-mielenterveystoipujien-parissa/?fbclid=IwAR2IyXlQ2PUgSgz1lhqdzcr9dlkh2K9ysiKfJvJPfGOxYYBuLTxmmzhIQ30

Linkki teokseen: https://soundcloud.com/mikaela-mansikkala/kenen-aani-kuuluu



        Mikaela Mansikkala 

        Kulttuurin Versolainen 

        Teatteri-ilmaisunohjaaja YAMK


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suljettujen ovien äärellä – osallistujan kokemuksia projektista

Mistä kaikki alkoi? Suljetut ovet -tapahtuman ideointi alkoi avointen ovien pohdinnasta. Aluksi vitsillä heitetty ajatus siitä, että kävijät suljettaisiinkin ulkopuolelle muuttui nopeasti viehätykseksi sisälle kurkistamisen ajatukseen. Mitä ovien takaa löytyisi, jos antaisimme ihmisille mahdollisuuden nähdä ulkoa sisäpuolelle, julkisesta yksityiseen? Idea sai konkretiaa, kun joku sai ajatuksen hyödyntää Taiteen Sulattamon isoja, avoimia ikkunoita, joista muodostuisi pimeässä syysillassa täydellinen näyttämö.  Näin alkoi muodostumaan tapahtuma, jonka toteutumista varten oli tietenkin saatava esityksiä ja esitysten tekijöitä. Esitysten luominen päätettiin toteuttaa kurssin avulla. Esityksiä ikkunaan nimetyllä kurssilla pohtisimme suljettujen ovien teemaa ja antaisimme osallistujille mahdollisuuden luoda ikkunaan oman näköisiään esityksiä ammattilaisen johdolla. Tervetulleita olisivat kaikki Taiteen Sulattamon kävijät.  Kun aloitin harjoitteluni Taiteen Sulattamolla, Esityksiä i...

Nuorten Ateljee - paikka, johon tulla omana itsenään

Tuloksia ja ohjaajan havaintoja - 2025 On päiviä, jolloin huomaa erityisen selvästi, miten tärkeää on vain pysähtyä.  Nuorten Ateljeessa  se pysähtyminen tapahtuu usein luovuuden, värien, jonkun arkisen keskustelun tai nuudelikulhon äärellä. Tämän vuoden aikana olen saanut seurata läheltä, miten  rento taiteen tekeminen yhdessä  voi avata nuorelle tilaa hengittää. Sellaisella tavalla, jota ei aina edes itse huomaa ennen kuin pysähtyy sitä katselemaan. Alusta asti on ollut selvää, että Ateljee on monelle paikka, jonne voi tulla omalla tavalla, omassa tahdissa. Eräs uusi kävijä sanoi elokuussa sanat, jotka jäivät mieleeni pitkäksi aikaa:  “Kiva, kun tänne voi tulla just sellaisena kuin on.”  Toisen nuoren spontaani toteamus:  “Tää on sellanen paikka, jossa voin hengähtää”  vahvisti sen, mitä itsekin olin aistinut, että ilmapiiri on Ateljeen sydän. Pienistä hetkistä syntyy yhteisö Tämä vuosi on opettanut, että kun nuorelle antaa tilan, joka ei vaadi ...

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...