Pandemian keskellä kulttuuripalvelut lisäävät mielen hyvinvointia, mutta kuinka palveluita voisi saavuttaa?

Mediassa puhutaan tällä hetkellä paljon siitä, miten koronarajoitukset Suomessa toteutetaan, ja millainen logiikka rajoituksissa on. Teatterit ja kulttuuripalvelut ovat suurimmalta osalta kiinni, ja jos jotain palveluita on tarjolla, niin kulttuurikokemuksia saavutetaan silti hyvin rajoitetusti. Pääkaupunkiseudulla rajoitukset tiukkenevat, ja ovet sulkeutuvat.

Monia pohdituttavat ja puhututtavat ravintoloiden aukiolosäädökset tai nyt lomakaudella Lapin laskettelukeskusten rajoitukset ja ihmismassat, joita keskuksissa on. Sosiaalisen median eri kanavat sekä media yleensäkin on laajasti täynnä asiaan liittyvää keskustelua.

 

Twitterissä liikkuva kommentti, By Andre Wickström on saanut paljon näkyvyyttä.

Voiko jotenkin laittaa teatterit enemmän kiinni niin tästäkin selvitään. https://twitter.com/andrewickstroem

Näihin kommentteihin en ota kantaa, mutta ajatuksia tämä keskustelu herättää, myös täällä Taiteen Sulattamolla. Mielenterveys-, taide- ja kulttuuritoiminta on meillä kaikin keinoin siirretty verkkoon, sillä pääkaupunkiseudulla mielenterveysjärjestöjen ja -toimijoiden kynnyksettömät palvelut ovat koronan vuoksi suljettuina, ja työskentelemme etänä käyttäen kaikkia mahdollisia digitaalisia resursseja, joita käytössämme on.

 

Pohdin kuitenkin kulttuuripalveluiden tärkeyttä mielenterveyden ja mielen hyvinvoinnin näkökulmasta. Jos kulttuuria olisi saavutettavana tässä vaikeassakin pandemiatilanteessa, tukisi se monitasoisesti kansalaisten mielen hyvinvointia ja terveyttä. Uskon, että kulttuuri- palvelut tarjoaisivat hyvinvointikokemuksia sekä vahvistaisivat ihmisten hyvinvointia tässä hetkessä.

Kulttuuripalveluiden äärelle löytäisivät poikkeustilasta johtuen varmasti myös ihmiset, jotka eivät välttämättä normaalisti ole kulttuurituotannon kuluttajia.

Mielestäni jokainen rajoitustoimenpide on tärkeä, asioita voidaan punnita kuitenkin monelta kannalta. On ymmärrettävää, että ravintoloiden taloudellinen kantokyky ei kestä sulkemisia ja rajoituksia määräänsä enempää, mutta tapahtuma- ja kulttuurituottajien arjessa on täysin sama tilanne.

Pohdinkin kuinka paljon työllisyys- sekä taloudellisia vaikutuksia on, kun nämä kaikki palvelut ovat suljettuina. Tämä tilanne vaikuttaa ammatinharjoittajien hyvinvointiin sekä taloudelliseen tilanteeseen merkittävästi. Jospa jollain tavoin pystyisimme toteuttamaan kulttuuri- sekä tapahtuma-alojen tuotantoa turvallisesti niin että syntyisi win-win-tilanne.

 

Kulttuuri- ja tapahtuma-alojen ahdinko kevenisi ja väestö tavoittaisi kulttuuri-palveluita, ja tätä kautta ihmisten hyvinvointi ja mielenterveys paranisivat tässä ajassa, jossa se on ensisijaisen tärkeää.

Helsingissä 22.2.2021

Toiminnanjohtaja Eveliina Lafghani