Siirry pääsisältöön

Seminaarikokemuksemme oli arvokas!

Kokemuksesi on arvokas -hankkeen tiimi on täydentynyt ja päässyt tarttumaan yhteistyöhön. Hankkeen tavoitteena on yhtenäistää valtakunnallisen kokemusasiantuntijakoulutuksen kenttää ja kehittää koulutuksen laatua. Uusi tiimi kutsui heti kokemusasiantuntija- ja kokemustoimijaverkostoa 8.6. seminaariin Helsingin Lapinlahden merellisiin maisemiin aloittamaan yhteisten suuntaviivojen pohtimisen. Verkostoa saapui ympäri Suomen ja keskustelu virtasi näkökulmarikkaana läpi päivän.

Seminaari käynnistyi perinteisesti korvapuustikahveilla, joiden lomassa hankepäällikkö Jarkko Partanen avasi hankkeen taustoja, tavoitteita ja kuulumisia. Jarkon puheenvuoron jälkeen erityissuunnittelija Joonas Munck Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluista esitteli kokemusosaaja ja -asiantuntijatoimintaa osana kaupungin palveluita.

Joustava punainen lanka?

Tukevien alustusten myötä verkosto oli viritelty sekä hankkeen että kokemusasiantuntijoiden tilaajan näkökulmilla. Päivän päätteeksi seminaariväeltä haluttiin kuulla ajatuksia hankkeen suunnasta, tavoitteista ja vältettävistä karikoista.

Haavekuvissa hankkeelta toivottiin yhtenäistä pedagogista punaista lankaa ja jaettavaa materiaalia, jotka tukisivat koulutustoiminnan kehittämisessä ja edistäisivät valtakunnallista yhdenvertaisuutta. Yhteiseksi viitekehykseksi esitettiin sosiaalipedagogista lähestymistapaa, jossa olennaista olisi kriittisen ajattelun mahdollistavan turvallisen tilan luominen. Lisäksi termistön selkiyttämisen ja koulutuksen saavutettavuuden teemat nousivat toiveissa erityisesti esille. Tärkeänä pidettiin myös jo koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osallistumista koulutuksiin ja niiden suunnitteluun.

haavekuva Kokemusasiantuntijakoulutus


Koulutuksen yhtenäistämisen kääntöpuolena heräsi samalla kuitenkin huoli paikallisten toimijoiden vapauden säilymisestä. Tällä hetkellä koulutuksia toteutetaan hyvin erilaisista lähtökohdista ja erilaisilla tavoitteilla. Yhteiset sisältö- ja laajuussuositukset tarjoaisivat tukea, mutta suositusten luominen laajalle kentälle voidaan kokea myös rajoittavaksi. Verkosto vaikutti olevan lähes yksimielinen niin yhteisen rungon tarpeesta – kuin oman autonomian välttämättömyydestäkin. Sama ilmiö toistui useamman verkoston tärkeäksi nostaman teeman kohdalla. Mielipiteet keskeisten teemojen ratkaisuista vaihtelivat toimijoittain melko laajasti. Tässä on hankkeelle keskeinen kehitystehtävä, jonka ratkaisuehdotuksista pyritään keskustelemaan mahdollisimman pian verkoston kanssa. 

Yhtenäistäminen koettiin myös laajemmin uhkana. Huoli nousi kokemusasiantuntijuuden kaventumisesta sekä yksilöllisyyden häivyttämisestä. Verkosto pelkäsi myös jäykän byrokratian heikentävän kentän ketteryyttä, kaventavan toimijuutta ja pahimmillaan nousevan jopa osallisuuden esteeksi. Hankkeen tavoitteena on juuri näiden haasteiden ennakoiminen ja estäminen – verkoston vahvalla tuella.

Kohti ketterää yhteistä 

Seminaaripäivä vahvisti hankkeen tiimin ajatuksia niin kentän toiveista kuin haasteistakin. Verkostosta välittyi ilahduttava innostus kokemusasiantuntijuuden teemaa kohtaan, mikä yhdistää kenttää mahdollisista näkemyseroista huolimatta.

Seminaari oli arvokas kokemus, josta hanke sai toivottuja suuntaviivoja syksylle. Seuraavassa tapaamisessa voimme toivottavasti nostaa katsetta jo erilaisten ratkaisuehdotusten kriittiseen arviointiin – ja ihastella ruskan kehystämää merta!



Syksyä odotellen,
Jenni Nikkanen
Hankesuunnittelija



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste

Lähtötervehdys kouluttajalta

Päädyin raskain mielin lopettamaan oman kouluttajan polkuni Taiteen Sulattamolla syyskuussa 2022. Vajaassa kahdessa vuodessa koulutin Taiteen keinoin esiintyviä kokemusasiantuntijoita neljä ryhmää sekä kokosin Kotkassa yhden häpeää käsittelevän työpajan. Kouluttajan polku oli antoisa, vaikka korona-pandemia sitä kovin yrittikin koetella.  Ensimmäisenä haluan kiittää Taiteen Sulattamoa siitä luottamuksesta, jolla sain omaa kouluttajuuttani rakentaa. Vaikka koulutusrakenteessa oli eheät raamit työlle, pystyin vapaasti soveltamaan taiteen tekemistä jokaiselle ryhmäkokonaisuudelle sopivaksi. Lisäksi sain liittää koulutukseen häpeää käsitteleviä tehtäväkokonaisuuksia ja toteuttaa niitä yhdessä koulutettavien kanssa. Oma taiteellinen näkemykseni myös vahvistui, kun sitä ei koskaan kyseenalaistettu mistään suunnasta. Luottamus Sulattamolta päin antoi mahdollisuuden tehdä työtä juuri sillä palolla, jota minulla on sitä kohtaan ollut.  Toisena kiitän yhteistyötahoja, joiden kanssa olen työskenn

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava