Siirry pääsisältöön

Q:lla





Kun kääntyy maanantaiaamuna Runeberginkadulta Tunturikadulle, Sulattamon teatteriväen tunnistaa jo kaukaa: isokokoinen nuorimies pipo silmillä, 20-luvun pikkuruinen dramaattinen diiva, Prinssi Kultakutri, jolta puuttuu vain kruunu. Sakean tupakansavun ja kahvimukeista nousevan höyryn läpi näkyy hymyileviä kasvoja, kaikki tervehtivät samaan aikaan, sormet harovat toisiaan tervehdykseksi.



Kahvi on tärkeää. Siitä aloitetaan, siihen palataan tauolla. Termoskannu on kiivaassa käytössä, joku konttaa tiskin takana etsimässä lusikoita. Ryhmän älykkö on saanut pahvimukinsa, asettunut rentoon asentoon sohvan nurkkaan ja kommentoi nyt sieltä maailman menoa kielitieteestä päivänpolitiikkaan, piirtää laajoja kaaria, poraa aukkoja todellisuudesta toiseen. Joku näyttää huonolta, kokoaa itseään syrjässä takki auki silmät suljettuina.



Puolikuun sali on hämärä ja karu, tuolit on koottu sekalaisiin pinoihin seinien viereen. Jaana aloittaa lämmittelyn: tunnustellaan, mitä oma kroppa sanoo tänä maanantaina. Nitisee ja natisee, sanoo toinen ohjaaja mutta jatkaa hartioiden pyörittelyä niin kuin muutkin. Pariharjoituksessa kosketetaan toisen nenää, niskaa, pohjetta. Aluksi kosketus aiheuttaa vain pienen väkinäisen värähdyksen, lopulta jotkut parit intoutuvat outoon tanssiin, jossa toinen yllyttää, toinen kertoo tarinaa.



Siirrytään häpeäkohtauksiin. Niitä on tahkottu koko kevät, häpeämielentilaan pääseminen sujuu ryhmältä helposti. Jonkun kohtauksessa on pitkä yksinpuhelu tai kuviteltu dialogi, joku ei sano sanaakaan. Mies tunnustaa puhelimessa tyttöystävälleen lähteneensä illalla ravintolasta toisen naisen matkaan. Katsojat eivät ole uskoa silmiään: hän itkee oikeasti, saa pakit ja lysähtää häpeänsä voimasta betonilattiaan. Nainen värjää tukkansa liilaksi ja tuskailee sitten miten voi lähteä tämän näköisenä psykoterapiaan, siihen minää korjaavaan. Kolmas esiintyjä tulee pälyillen näyttämölle, tuikkaa talon nurkan palamaan ja pakenee juosten paikalta. Mustatukkainen diiva käärii paitansa ja heittäytyy Shakiran rooliin. Kun yksi palaa paikalleen, toinen on jo valmiina omaan kohtaukseensa. Yleisö vastaa.



Nuori nainen istuu hiukan etäämmällä muista. Hän ei osallistu nilkanpyöritykseen eikä pariharjoitukseen eikä astu kohtauksineen toisten eteen, hymyilee vain joskus sisäänpäin. Pieneen muistikirjaan syntyy merkintöjä. Kotiin päästyään hän lähettää käsikirjoittajalle 19 sivua tekstiä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nuorten Sulattamon kesän taideleirin kuulumisia

Nuorten Sulattamon ensimmäinen taideleiri 13-17 -vuotiaille nuorille pidettiin kesäkuussa ja onneksi pidettiinkin!   Aloitimme taideleirin pohtimalla yhdessä nuorten kanssa kesää ja siihen liitettyjä suuria odotuksia ja isoja tunteita. Maalasimme canvakselle kesän tunnemaisemaa. Teoksissa näkyi monia värejä kuin tunteitakin ja teokset löytyvät meidän instagramista (@nuortensulattamo) taidenäyttelyn muodossa. Nuoret olivat valinneet teoksiinsa esimerkiksi monia sinisen sävyjä, jotka kertoivat kesällä koetusta yksinäisyydestä. Taiteen tekeminen voi parhaimmillaan tarjota sopivaa erillisyyttä omiin kokemuksiin ja tunteisiin, jolloin niitä voi olla myös helpompi sanallistaa itselleen sekä muille.  Nuorten yksinäisyys ja sosiaalinen ahdistuneisuus on kasvanut, minkä takia on tärkeää, että meillä on tarjota nuorille sellaisia turvallisia yhteisen tekemisen tiloja, joihin voisi tulla omana itsenään, ja joissa tekisi mieli käydä alun jännityksestä huolimatta jatkossakin.   Jaetun...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Erään koulutuksen tarina - Kokemusasiantuntijakoulutuksen osallistuja kertoo

Hengittäkää rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittäkää sisään ajatuksia, joita koette tarvitsevanne tänään. Puhaltakaa ulos ajatuksia, joista haluatte päästää irti. Päästän mielessäni irti häpeästä, liiallisesta analysoimisesta ja itsekriittisyydestä. Sisään hengitän lempeyttä, rauhaa sekä kykyä keskittyä hetkeen. Tämän maadoittumisharjoituksen myötä palaan mielessäni muistelemaan sitä, kuinka tällaisen maadoittumisharjoituksen ja fiilisringin jälkeen tuntui luontevalta sukeltaa omaan kokemukseen taiteen keinoin. Taidemenetelmät olivat todella monipuolisia ja oli erityisen tärkeää, että ryhmässä vallitsi lempeä ilmapiiri, jossa oli turvallista kokeilla omien rajojen mukaan myös sellaisia taidemenetelmiä, jotka tuntuivat itselle vaikeilta tai joissa koki olevansa huono. Usein taidemenetelmiä varten piti päättää joku tietty tapahtuma omasta tarinasta. Tapahtuman valitseminen tuntui itselle usein haasteelliselta, mutta lopulta se toi näkyväksi, mitkä tapahtumat omassa tarinassa ovat niitä ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vastuullista kokemustoimintaa Pirkanmaalla

Pirkanmaan hyvinvointialue vastaanotti ensimmäisenä hyvinvointialueena vastuullisuuden sydän -merkin Pirkanmaan hyvinvointialueen Asiakaskokemuksen ja osallistumisen vastuualueen tiimi sai ”Kokemuksesi on arvokas”-hankkeelta yhteydenoton, johon tartuimme mielenkiinnolla. Ensimmäisessä tapaamisessa kuulimme tärkeää tietoa kokemusasiantuntijakoulutuksesta ja millä tavoin kokemusasiantuntijatoiminnan vastuullisuutta edistetään hankkeen suomin mahdollisuuksin. Olimme vaikuttuneita ja vakuuttuneita, että laatimamme toimintamalli hyvinvointialueemme käyttöön on vastuullinen ja joustava sekä edistää kokemusasiantuntijuuden käyttöönottamista laajemmin kaikilla tehtävä-alueilla. Pirkanmaan hyvinvointialue ei kouluta kokemusasiantuntijoita, mutta koulutus- tai valmennuskokonaisuus olisi varteenotettava mahdollisuus järjestää erilaisten asiakasryhmien tarpeisiin räätälöityjä asiantuntijoita tukemaan toimintaa yhdessä ammattilaisten kanssa.  Olimme ilahtuneita, kun meille myönnettiin Vastuulli...
Lähetä kommentti
Lue lisää