Reippaina käymme stigmaa vastaan



Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila (sd) perusteli Auroran psykiatrisen päivystyksen siirtämistä somaattisen päivystyksen yhteyteen sillä, että ratkaisu vähentää mielenterveyspotilaiden leimautumista (HS 2.6.).



Kaikkihan leimautumista vastustavat. Se on jokeri, joka voidaan tarpeen tullen nostaa esille, kun halutaan perustella ikäviä ratkaisuja ja esiintyä ihmisystävinä. Konsti, joka ei maksa euroakaan.



Ja silti se leima on Aurora-päätöksen ytimessä: jos haluttaisiin välttää psykiatristen potilaiden leimaamista, heitä ja heidän omaisiaan kuultaisiin heidän omassa asiassaan. Ei jälkeenpäin adresseissa ja yleisönosastoilla vaan päätöstä valmisteltaessa. Mikä isku leimautumista vastaan se olisikaan.



Kun ihmiselle annetaan ääni, hänen vierautensa karisee. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija, myös mielenterveyskuntoutuja.



Kaiken takana ovat arvot. Jokaisen omat. Olenko vilpittömästi sitä mieltä, että tämä ihminen on vertaiseni, että se mitä on tapahtunut hänelle olisi voinut tapahtua myös minulle? Vai asetunko hänen yläpuolelleen, hullut on ihan ookoo kunhan eivät tule sieltä harhamaailmastaan minun piireihini.



Taloyhtiön pyörävarastossa oli pistorasia. Pihalla olevien jouluvalojen töpseli oli kiinnitetty tähän pistorasiaan. Seinän takana oleva skitsofeenikko kävi toistuvasti vetämässä töpselin pois seinästä. Kukaan ei kysynyt häneltä itseltään miksi. Kukaan ei puhunut hänelle. Yhtenä aamuna huoltoyhtiö oli liimannut pistorasian viereen käsinkirjoitetun lapun: ”Älä koske. Säteilyä.”



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taiteen ja mielenterveystyön yhdyspinnoilla

Taide ja kulttuuri ovat tärkeä koronakevään exit-väylä.

Mielenterveysbarometri on julkaistu 25.3.2021