Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan
puheenjohtaja Maija Anttila (sd) perusteli Auroran psykiatrisen päivystyksen
siirtämistä somaattisen päivystyksen yhteyteen sillä, että ratkaisu vähentää
mielenterveyspotilaiden leimautumista (HS 2.6.).
Kaikkihan leimautumista vastustavat. Se on jokeri, joka
voidaan tarpeen tullen nostaa esille, kun halutaan perustella ikäviä ratkaisuja
ja esiintyä ihmisystävinä. Konsti, joka ei maksa euroakaan.
Ja silti se leima on Aurora-päätöksen ytimessä: jos
haluttaisiin välttää psykiatristen potilaiden leimaamista, heitä ja heidän
omaisiaan kuultaisiin heidän omassa asiassaan. Ei jälkeenpäin adresseissa ja
yleisönosastoilla vaan päätöstä valmisteltaessa. Mikä isku leimautumista
vastaan se olisikaan.
Kun ihmiselle annetaan ääni, hänen vierautensa karisee. Jokainen
on oman elämänsä asiantuntija, myös mielenterveyskuntoutuja.
Kaiken takana ovat arvot. Jokaisen omat. Olenko
vilpittömästi sitä mieltä, että tämä ihminen on vertaiseni, että se mitä on
tapahtunut hänelle olisi voinut tapahtua myös minulle? Vai asetunko hänen
yläpuolelleen, hullut on ihan ookoo kunhan eivät tule sieltä harhamaailmastaan
minun piireihini.
Taloyhtiön pyörävarastossa oli pistorasia. Pihalla olevien
jouluvalojen töpseli oli kiinnitetty tähän pistorasiaan. Seinän takana oleva
skitsofeenikko kävi toistuvasti vetämässä töpselin pois seinästä. Kukaan ei
kysynyt häneltä itseltään miksi. Kukaan ei puhunut hänelle. Yhtenä aamuna huoltoyhtiö oli liimannut pistorasian viereen
käsinkirjoitetun lapun: ”Älä koske. Säteilyä.”
Kommentit
Lähetä kommentti