Siirry pääsisältöön

Kohtauspaikka: pullonpalautusautomaatti



Sulattamolaiset ovat alkaneet puhua Maikkelista ja kuitukonsulentti Hyvösestä ihan niin kuin vanhoista tutuistaan. Kyseessä ovat tietenkin syksyn Häpeä-produktion sankarit, henkilöt jotka Q-teatterin lavalla kasvavat ulos omasta häpeästään. Takana on iso työ ja edessä ehkä vielä isompi. Casting on alustavasti tehty, ja Sulattamon ensimmäinen iso näyttämöteos on tulossa intensiiviseen harjoitusvaiheeseen.



Oli tiedossa, että aiemmin teatteria harrastaneet, kuten vuoden 2012 Peili-produktiossa mukana olleet, ovat ensikertalaisia valmiimpia sitoutumiseen ja tiukkaan harjoituskuriin. He tietävät, mitä se ottaa ja mitä se antaa. Näiden ensimmäisen polven sulattamolaisten kokemuksen turvin tällä kertaa voidaan tehdä jotain pikkuisen vaativampaa, käsitellä aihetta, joka ei kosketa vain tätä ryhmää vaan mahdollisesti puhuttelee monenlaisia ihmisiä.

Käsikirjoittajille Häpeän tekeminen on ollut suuri ponnistus. Jokainen teosta kirjoittanut on uinut henkilöiden ajatuksissa, opetellut eläytymään ja asettumaan toisen ihan erilaisen ihmisen maailmaan. Oma elämyksensä on ollut nähdä kohtauksien muuttuminen lavalla näkyviksi, se hetki, kun dramaturgi ja ohjaaja repivät tekstin palasiksi ja vähentämättä siitä mitään tuovat oman näkökulmansa kokonaisuuteen.

Kirjoittajan ajatus alkaa jo pikkuisen karata ensi vuoden puolelle. Miten mukavaa onkaan ryhtyä tekemään Prinsessahäitä. Tällä osaavalla porukalla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulevaisuuden kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ollut läsnä jo pitkään. Ammattilaisten rinnalla toimivat kokemusasiantuntijat tuovat laatua ja lisäävät ymmärrystä monin eri tavoin. Kokemusasiantuntijuuden juuret ovat vertaistoimijuudessa ja kumpuavat vertaisten toisilleen antamasta tuesta. Viimeisten 20-vuoden aikana kokemuksen käyttäminen osana päihde- ja mielenterveyspalveluita on tullut jäädäkseen, siltikään meillä ei ole olemassa selkeää näkemystä siitä miten erilaisia kokemukseen perustuvia toimintoja tai työtä määritellään. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistoimijuuden rajat ovat häilyviä ja määritelmät epäselviä. Kokemukseen perustuvan tiedon ja osaamisen käyttämistä on yritetty selkeyttää palvelurakenteissa erilaisilla nimikkeillä ja jakamalla kokemusasiantuntijoita koulutettuihin ja kouluttamattomiin. Koulutuksen perusteella jaottelu ei toimi täysin sekään koska meillä ei ole olemassa yhtenäistä laatuun perustuvaa kokemusasiantuntijakoulutusta. KA-koulutuste
1 kommentti
Lue lisää

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen

Kokemusasiantuntijuutta, kokemustietoa ja osaamista yli rajojen!  Taiteen Sulattamossa on jo pitkään tehty eurooppalaista asiantuntijatiedon vaihtamista yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä on tehty Keski-Euroopan, Baltian maiden sekä erityisesti Viron toimijoiden kanssa. Koronapandemia pääsi katkaisemaan yhteiskehittämisen ja hiljensi suunnitelmat kansainvälisestä asiantuntijayhteistyöstä. Nyt Taiteen Sulattamo on kuitenkin päässyt aloittamaan yhteistyön virolaisen Kogemusnõustajate Kodan kanssa. Valmistelut yhteiselle kehittämishankkeelle on käynnistetty ja tavoitteena on aloittaa vuonna 2022 tulevaisuuteen katsova hankeyhteistyö. Virossa ja Suomessa on asiantuntijuutta kummallakin puolella Suomenlahtea, jonka jakaminen on tärkeää ja hyödyllistä. Erityisesti toimintamallien yhteisessä kehittämisessä, sekä asiantuntijuuden vaihdossa on paljon, mitä voimme oppia toisiltamme.  Virossa kokemusasiantuntijatoiminta on kehittynyt nopeasti. Toiminnan ja koulutuksen taso on korkealaatuista se
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pois pulpetista! Osaamisperusteinen kokemusasiantuntijakoulutus

Uskallan väittää, että lähes kaikilla on synkkä muisto tylsästä luentomuotoisesta opetuksesta, johon osallistuessa ajatus harhaili, keho puutui eikä mitään aiheeseen liittyvää oppimista tapahtunut. Aina ei edes muistanut luennon aihetta luokkatilasta poistuessa. Ennen varsinkin lukiot ja yliopistot nojasivat vahvasti perinteiseen opettajajohtoiseen tyyliin ja mekaanisten fakta-listojen pänttäykseen. Vanhempi sukupolvi kertoo myös kauhutarinoita kansakouluajoiltaan, kun Euroopan jokia – tai muuta (työ)elämässä välttämätöntä tietoa – opeteltiin ulkoa häpeän uhan motivoidessa suorituksia.  Vanhan liiton opetusmenetelmät herkistivät kouluallergialle. Tyyli suosi tietynlaista oppijaa, joka mukautui, käyttäytyi ja oppi lukemalla. 2020-luvun työelämän vaatimukset suosivat toisenlaista tyyppiä: energistä ja rohkeaa touhukasta tekijää. Toki akateemisella (humanistisellakin!) osaamisella on yhä tärkeä arvonsa, mikä vallitsevassa arvoilmapiirissä on taloudellisten hyötylaskelmien alla valitettava
Lähetä kommentti
Lue lisää